YAMK-opinnoilla tietopääoman päivitystä

Julkaistu

Oppiminen on meille suotu etuoikeus. Opiskelu on mahdollista ja myös tarpeellista kaikissa elämän eri vaiheissa. Oma lähtökohtani jatko-opintoihin oli kokemuksieni valossa hyvin keskimääräinen. Aikaa useammissa erilaisissa työtehtävissä ja työnantajien palveluksessa oli vierähtänyt ammattikorkeakoulun liiketalouden tutkinnon suorittamisen jälkeen jo pitkälle yli kymmenen vuotta.

Ammattitaidon ylläpitoon tarkoitetut koulutukset olivat liittyneet lähinnä työtehtävien substanssiasioiden täydennyskoulutuksiin ja huomasin ajatteluni urautuvan. Viimeistään kun uhkakuvana oli sammaloituminen työurakehityksessä, nostin prioriteettilistallani jatko-opintojen suorittamisen varsin korkealle. Halusin myös verkostoitua ja tavata uusia ihmisiä eri toimialoilta, joilla oli samanlaisia tavoitteita kuin itselläni. Jo ensimmäisen tutkinnon suorittamisen jälkeen olin asettanut tavoitteeksi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen mahdollisimman pian, mutta kuten moni perhe- ja työelämää yhdistelevä ruuhkavuosien turbulenssissa pyörähtelevä tietää, asiat eivät aina mene suunnitellusti ja aikaa kului.

Lopulta oli kuitenkin todettava, ettei sitä oikeaa aikaa kenties tule, jos sitä ei itse tee. Laitoin opiskelupaikan haun vireille 2019 kevään yhteishaussa Johtamisen ja palveluliiketoiminnan YAMK-opintoihin.

Hyvä paha opinnäyte

Saadessani tiedon myönnetystä opiskelupaikasta, olin valtavan iloinen ja innostunut, mutta myös kauhuissani. Olin ensimmäisten opintojen opinnäytetyöprosessin traumatisoima ja päättänyt, etten vastaavaan urakkaan enää uudelleen ryhtyisi. Toisin kävi. Aloitin opinnäytetyöprosessin ollessani työsuhteessa kunta-alan työnantajalla. Aihe kumpusi omaankin toimenkuvaani kuuluneiden tukipalveluprosessien kehittämistarpeista ja aihe tunnistettiin tarpeelliseksi kehittämiskohteeksi organisaatiossa. Aiheeseen tarttuminen oli motivoivaa ja sen vuoksi sen tutkiminen oli mielekästä ja eteni aluksi hyvää vauhtia.

Asemani kehittämiskohdeympäristön keskiössä oli sekä haaste että rikkaus. Alussa kamppailin aiheympäristöön riittävän etäisyyden ottamisen suhteen, mutta huomasin pian, että kirjoittamalla ja lukemalla tämä tapahtui lopulta kuin itsestään. Etäisyys syntyi kirjallisuusnäkökulmien ja todellisuuden eroista, mikä vapautti ajattelemaan laajemmin ja analyyttisemmin kuin aikaisemmin.

Opinnäytetyön kirjoittamisen aikaan vaihdoin myös toisen työnantajan palvelukseen, joka lopulta varmasti myös paransi työni laatua, mutta johti myös väistämättä siihen, etten ole päässyt osallistumaan käytännön kehittämistoimintaan kohdeorganisaatiossa työni valmistuttua. Työpaikan vaihtumisella ja opinnäytetyön kirjoittamisella on myös yllättävä yhteys. Pohdin sopivaa benchmarking-kohdetta tutkimukseni tarpeeseen ja lopulta päädyin valituksi tulleen benchmarking-organisaatioon palvelukseen. Kirjoittamisprosessi hidastui työpaikan vaihtumisen vuoksi, sillä uuteen työhön orientoituminen vei paljon voimavaroja.

Kaikille opinnäytettään kirjoittaville haluaisinkin muistuttaa, että opinnäytetyö ei edisty, jos sille ei varaa aikaa ja huolehdi kokonaisvaltaisesta jaksamisestaan. Erityisesti kokoaikatyötä prosessin aikana tekevät joutuvat tekemään tietoisia valintoja ajankäytön suhteen, aivan itsestään suuritöinen kirjoittamisprosessi ei etene. Kun opinnäytetyön tekemiseen on varattu korvamerkittyä aikaa kalenterista, se tulee käytettyä tarkoitukseensa suuremmalla todennäköisyydellä.

Mietin useampaan kertaan prosessin aikana, miten opinnäytetyössä lopulta voi onnistua? Epäilykset omasta kyvykkyydestäni tutkijana ja kirjoittajana hidastivat kirjoitusprosessia. Koko prosessin tärkeimmät oivallukset olivat luottaa omaan kertyneeseen kokemukseeni ja kykyyni ajatella laaja-alaisesti sekä antaa tilaa asian ajattelulle myös kirjoittamisen ulkopuolella.

Opinnäytetyöprosessia on usein kuvailtu myös yksinäiseksi puurtamiseksi, mutta sen ei tarvitse olla. Tuen saaminen vertaisilta on tärkeää ja siksi yhteyttä opiskeluryhmää kannattaa pitää yllä. Omalta osaltani onnistumiseen vaikutti myös työni ohjaajalta saatu tuki. Kannustankin opiskelijoita vaivaamaan ohjaajaansa mieluummin liian usein kuin liian harvoin.

Joskus kirjoittamisen edistyminen saattaa olla kiinni vain kannustuksen ja palautteen puutteesta ja maalin karkaamisesta pois näköpiiristä. Erityisesti YAMK-opinnoissa opinnäytetyötä tehdään useimmiten, kun aktiivista yhteyttä opiskeluyhteisöön ei enää ole. Ohjaajallani oli kykyä palauttaa tavoite kirkkaaksi sellaisilla hetkillä, kun oma usko työn valmistumiseen oli kadoksissa. Ohjauksen tavoite on pitää opiskelija oikealla uralla, ei antaa oikeita vastauksia tai ohjailla tarpeettomasti lopputulosten suhteen. Neuvoisin kuuntelemaan ohjaajaa tarkasti, ottamaan vastaan kritiikkiä ja oppimaan siitä, mutta tekemään työtä koskevat päätökset lopulta itsenäisesti.

Loputtomalta tuntuva viimeistelytyökin tulee jossain kohtaa päätökseensä. Minun ja varmasti myös useimpien opinnäytetyön kirjoittajien kohdalla käy niin, ettei tule tunnetta, että työ on valmis. Se johtuu varmasti siitä, että on vaikea päästää irti työstä, jota on useimmiten kuukausia hionut sopivaan muotoonsa ja lopulta se on vapautettava arvioitavaksi. Jossain kohtaa on kuitenkin laitettava työhön se viimeinen pilkun siirto ja tehtävä päätös, tämä on nyt riittävän hyvä.

Miten kävi tavoitteille?

Lopulta opinnäytetyöni tuli valmiiksi ja opinnot valmistuivat. Miten kävi niille odotuksille, joita olin ladannut opiskeluihin liittyen? Sain opinnoilta kaiken sen mitä odotin ja vielä paljon sellaista mitä en osannut odottaakaan. Opinnot itsessään laajensivat ja tuoreuttivat näkemyksiäni tämän päivän johtamisen eri osa-alueista. Kaikkein aktiivisimmin arkikäyttöön tulivat itsensä johtamisen taidot sekä tapa pohtia asioiden syitä ja seurauksia laajemmin. Opinnäytetyöprosessi opetti sitkeyttä pitkäaikaiseen sitoutumiseen ja abstraktilta ja vaikealta tuntuvien asioiden käsitteellistämiseen ja yhdistämiseen realistisiin tosielämän ongelmatilanteisiin. Se opetti myös järjestelmällistä tapaa lähestyä haasteita ja ratkaista ne osa kerrallaan. Toivottua työurakehitystä on tapahtunut.

Opinnäytetyöprosessin aikana avautunut työpaikka on pysynyt samana, mutta tehtävät ovat muuttuneet jo kahteen otteeseen. Henkilökohtaisen työmarkkina-arvon kehittyminen on yksi suurimmista voitoista. Vähintään yhtä merkittävän arvon antaisin ammatillisen itsevarmuuden kehittymiselle kannustavassa ja vertaisessa opiskeluympäristössä. Henkilökohtaisesti arvostan korkeimmalle kuitenkin sitä kokemusta, jonka opintojen valmistuminen itselleni antoi. Kun on riittävästi tahtoa, haasteet muuttuvat saavutuksiksi yksi toisensa perään.

Ensimmäistä opinnäytetyötään kirjoittavaa haluan kannustaa luottamaan itseensä ja oppimaansa sekä pitämään mielessä jatkuvan oppimisen ja itsensä kehittämisen myös tulevaisuudessa.

Anna Isoheiko

2021 valmistunut tradenomi (ylempi AMK)

Johtaminen ja palveluliiketoiminta

ICT-suunnittelija valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksessa Palkeissa

Isoheikon opinnäytetyö Palkanlaskennan tukipalveluprosessien kehittäminen kuntaorganisaatiossa sai kunniamaininnan vuoden 2022 Osaaja-opinnäytetyökilpailussa.

Kuvat: Pixabay/StockSnap ja Anna Isoheiko

Ammattikorkeakoulu on hyvä ponnahduslauta tohtoriopintoihin

Julkaistu

Tätä kirjoittaessani korkeakoulukentällä mietitään vakavissaan ylemmän amk-tutkinnon nimen muuttamista maisterin tutkinnoksi. Kuulostaa mielestäni hyvältä! Kuitenkaan amk-tohtorin tutkintoa ei ole vielä olemassa. Tie tohtoriksi voi kuitenkin vallan hyvin kulkea myös ammattikorkeakoulun kautta, vaikka tämä väylävaihtoehto usein unohdetaankin.

Suomen koulutusjärjestelmä on upea keksintö! Se on joustava eikä johda umpikujiin. Opiskelit mitä tahansa ei oppi ojaan kaada, päinvastoin. Kun puhutaan tohtorin tutkinnosta ja siihen johtavasta opintopolusta usein puhutaan siitä, että väylä kulkee vain yliopisto-opintojen kautta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, sillä koululutusjärjestelmän kaavion oikea kaista, eli niin sanottu ”ammatillinen väylä” on myös täysin mahdollinen. Väylä voi alkaa aina toiseen asteen ammatillisista opinnoista alkaen.

Onko tämä oikeasti mahdollista ja jos on, niin onko joku muka näin tehnyt?! Kyllä on, nimittäin ainakin allekirjoittanut ja noin 40 muuta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tohtoriksi valmistuu vuosittain noin vajaa 2000 ihmistä ja näistä vain yksittäisiä tapauksia ammatillisen väylän kautta. Tämä on mielestäni todella sääli, sillä ammatillinen väylä toimii oikeasti. Seuraavassa on oma tarinani.

Valmistuin Satakunnan ammattikorkeakoulusta logistiikan insinööriksi vuonna 2008. Muutaman välivaiheen kautta päädyin opettajan uralle (joka sinänsä on jo harvinainen valinta insinöörille) syksystä 2009 alkaen. Opettajan uran alussa pakolliseksi tuli suorittaa ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot, jotka sain valmiiksi vuonna 2012. Tästä jatkoin vielä ylempään amk-tutkintoon, josta valmistuin vuonna 2014. Eli yhteensä siis ammattikorkeakoulutäytteinen opiskelu minulla osui 10 vuoden ajanjaksoon 2004-2014. Tosin ihan joka vuosi en ollut opiskelija, mutta joka tapauksessa olen suorittanut 10 vuoden aikana 3 eri tasoista amk-tutkintoa.

Tohtoriopinnot ovat aina kiinnostaneet minua yamk-tutkinnosta valmistuttuani, joten päätin kokeilla onneani kaksi vuotta sitten ja lähetin hakemuksen Aalto-yliopiston konetekniikan laitokselle. Suureksi yllätyksekseni pääsin heittämällä sisälle heti ensimmäisellä kerralla. Väitöskirjatutkimukseni liittyy simulaatioihin, joita olen ollut aktiivisesti kehittämässä koko opettajan urani.

Matkaa minulla on vielä tohtoriksi asti, mutta voin olla todella tyytyväinen tähänastisesta työ- ja opiskelu-urani kehityksestä. Ennen kaikkea koen suurta ylpeyttä siitä, että olen kulkenut ammatillista väylää aivan päätyyn asti. Pieni kuriositeetti toki on se, että minulla on lukiopohja. Tosin lukion arvosanani eivät kestä päivänvaloa. Jos pääsisin aikakoneella reilu 20 vuotta taaksepäin, valitsisin ehdottomasti kaksoistutkinnon ammatillisessa oppilaitoksessa.

En itse ole koskaan kokenut yliopistomaailmaa omakseni. Itse asiassa tähän mennessä en ole vielä jalallakaan astunut yliopiston luentosaliin. Tähän on osaltaan vaikuttanut korona ja etäopiskelu. Olen suorittanut tohtoritutkintooni liittyvät perusopinnot tähän mennessä täysin etänä. Olisinkohan Suomen ensimmäinen tohtori, joka ei ole fyysisesti käynyt yhdelläkään yliopiston kurssilla?!

Ammattikorkeakoulu on sopinut itselleni kuin se kuuluisa nenä päähän. Opintojen luonne ja soveltavan käytännönläheinen ote on toiminut itselläni todella hyvin. Aloitin 12,5 vuoden ammatillisen opettajan työuran jälkeen amk-lehtorina Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:ssa joulukuussa 2021. Ikää minulla on nyt 38, joten työvuosia on vielä rutkasti jäljellä. Mitä kaikkea kerkeänkään vielä tehdä?!

Kiitos ammattikorkeakoulutaustan!!

Anssi Salmi

Lehtori, merenkulku ja logistiikka, XAMK

Lue lisää Anssi Salmesta ja hänen väitöskirjatutkimuksestaan:

www.simulaattori.fi

www.linkedin.com/in/simulationwizard

Kuvat: Piaxabay/Sambeetarts ja Anssi Salmi

Kaikki irti opinnoista – Sosionomin näkökulmia opiskeluun (AMK/YAMK)

Julkaistu

Valmistuin sosionomi AMK-opinnoista vuonna 2017. Kahlasin sosionomi AMK-opinnot kovaa vauhtia läpi, ryhmätyöt tulivat tutuksi, tutustuin moneen ihmiseen, ja sain hyviä, tärkeitä ystäviä. Tavoitteenani oli saada lastentarhanopettajan pätevyys (nykyään varhaiskasvatuksen opettaja) ja pääsinkin opintojen jälkeen päiväkotiin töihin. Sosionomin tulevaisuudesta varhaiskasvatuksessa keskusteltiin paljon jo silloin opintojen aikana, ja itseä huolestutti oma tulevaisuus varhaiskasvatuksen parissa: olenko turhaan hakeutunut opiskelemaan, jos tutkinnolla ei pääse päiväkotiin töihin, onko se turhaa, jos koulutusta ei arvosteta työelämässä.

Tämä on edelleen kuuma puheenaihe: yliopistopohjaisten ja sosionomitaustaisten varhaiskasvatuksen opettajien status ja tehtävät herättävät tunteita, mutta koen että varhaiskasvatuksen sosionomilla on todellakin paikkansa. Toivottavasti varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuva ja tehtävät selkiytyvät, molemmilla koulutustaustoilla on omat vahvuutensa varhaiskasvatuksessa, eikä kenenkään osaaminen pitäisi olla pois toiselta.

Omaa opinnäytetyötä pohtiessa kannattaa miettiä tarkkaan, mitä haluaa oppia, mistä aiheesta haluaa syventää omaa osaamistaan. Itselle se oli opintojen kohokohta, opin omasta aiheestani todella paljon, ja olen voinut käyttää oppimistani laajalti hyödyksi työelämässä. Ja kun aihe oli itseä kiinnostava­, sen tekeminenkään ei tuntunut ylivoimaiselta.

Valmistumisen jälkeisten työvuosien aikana takaraivossa on ollut ajatus seuraavista opinnoista. Hyvät muistot SAMKista, itseni kehittäminen ja osaamisen vahvistaminen sekä varhaiskasvatuksessa että muun sosiaalialan työtehtävissä olivat niitä asioita, jotka suuntasivat ajatukseni YAMK-opintoihin.

”YAMK tutkinto on ihan turha. Eihän päiväkodissa voi edes yletä, jos ei halua johtajaksi, mitä hyötyä on lukea sosionomi YAMK -tutkinto? Niin siis miksi lähdet taas opiskelemaan?”

Näillä saatesanoin, tai niistä huolimatta, hain opintoihin keväällä 2021 ja pääsin opiskelemaan sosionomi YAMK -tutkintoa. Omana ajatuksena oli siis syventää omaa osaamista ja mahdollisesti tutkinnon kautta hakeutua muualle kuin varhaiskasvatukseen töihin.

Opintojen alettua olen välillä kieltämättä pohtinut sitä, mitä järkeä oli lisätä henkistä kuormaa opiskelulla. Tehtäviä on paljon ja opiskelen työn ohessa, samalla kun kotona odottaa oma perhe. Mutta lähiopiskelupäivinä tämä kaikki unohtuu.

Syksyllä 2021, kun olimme Porin kampuksella lähiopetuksessa viimeistä kertaa ennen joulua, kävimme läpi YAMK-kasvuryhmien kanssa kaikkea sitä, mitä kukin oli saanut irti syksyn kasvuryhmistä ja opinnoista yleensä. Huone oli täynnä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ammatillista kasvua: ammatillisen itsetunnon ja rohkeuden lisääntyminen, sosiaalisen osaamisen ymmärtäminen, kehittämisen halu ja vaikka mitä muuta tuli esille, kun yhdessä pohdimme syksyn antia. Ja mikä valtava määrä osaamista yhdessä huoneessa! Meillä on upea ryhmä, jonka kanssa jaetaan ajatuksia ja osaamista, sekä opitaan ja kehitytään yhdessä. Kurssit syventävät osaamista, työkokemusta ja aiemmin opittua, ja opimme paitsi opettajilta myös toisiltamme.

Korkeampi koulutus ei näy päiväkodin työntekijän tilipäivänä, mutta se ei poista sitä kaikkea mitä olen omaan ammatilliseen reppuuni jo nyt kerännyt, vaikka opinnot eivät ole edes puolessa välissä. Koen myös, että jos joskus hakeudun muualle kuin varhaiskasvatuksen työtehtäviin, minulla on siihen YAMK-opintojen kautta paremmat edellytykset sekä osaamisen että ammatillisen itsetunnon kannalta.

Edessä on vielä iso työ opinnäytetyön eli oman kehittämistehtäväni kanssa. Samoin kuin AMK-opinnäytetyön kanssa, tärkein tehtäväni on oppia ja kehittyä mutta nyt myös kehittää omaa työtäni.

Jos aiemmin olinkin ehkä sitä mieltä, että haluan olla varhaiskasvatuksen opettaja, kun minulla kerran sellainen pätevyys on, niin YAMK-opintojen myötä olen kasvanut siihen ajatukseen, että haluan olla varhaiskasvatuksen sosionomi ja vielä ylpeä koulutuksestani.

Riikka Ilander

Varhaiskasvatuksen opettaja, BSS Daghemmet
Koulutus: Sosionomi (AMK) v. 2017, Filosofian maisteri (Pohjoismaiset kielet) v. 2005

Riikka on ollut töissä Porin ruotsinkielisessä päiväkodissa 4,5 vuotta. Ennen sosionomin (AMK) tutkintoa hän on tehnyt töitä kääntäjänä ja hankeneuvojana. Vapaa-ajalla Riikka viettää aikaansa perheensä kanssa ja tekee käsitöitä ja penkkiurheilee.

Käytännön kokemusta toimistoon

Julkaistu

Ajatuksia tulevaisuudesta on vaikea hahmottaa ja nuorempana ei voi aavistaa mitä itse kukin tulee tekemään. Itse myös, vanhempien veljieni tavoin kävin merikoulun siinä uskossa, että loppuelämän tulen olemaan puolet vuodesta laivanpäällä. Ideatasolla ja käytännössäkin hyvä idea, sillä työ laivanpäällä on mielenkiintoista ja oli työtehtävä mikä tahansa, niin se on tärkeää ja arvostettavaa. Yksilön tärkeys korostuu silloin, kun miehistön määrä on rajoitettu ja tarkkaan laskettu ja jokaisella on omat vastuualueensa. Sairastapauksen johdosta uutta kaveria ei heti saa paikalle ja uusi tuuraava henkilö on vieraassa ympäristössä, joten oma aika totutteluun menee siinäkin.

Omat oppini sain SAMKista, kun aloitin 2012 merenkulun opinnot. Koulutus on suhteellisen pitkä, reilut 4 vuotta ja oppimisen osa-alueita paljon. Koulutus on laajaa, sisältää käytännön opetusta ja teoriaa, sekä paljon tietoa mitä pitäisi omaksua. Ensimmäisenä päivänä kun menet harjoittelijaksi, huomaat nopeasti, että onneksi osaat käyttää levankiharjaa ja painepesuria entuudestaan, vaikka siitä ei opetusta niin hirveästi ollut…

Opetuksen merkitys ja opitut asiat tulivat itsellä enemmän esiin turvallisuuteen liittyvissä asioissa ja navigointiin, sekä vahdinpitoon liittyvissä tehtävissä. On selvää, että ilman koulutusta et voi tietää meriteiden sääntöjä, radio-oppia, karttakorjauksia, lastioppia, vakauslaskelmia jne. Sanoisin, että väite ’’töissä oppii parhaiten’’ on vain puolitotuus. Ainakin minun on paljon helpompi omaksua uutta, kun tietää teoriapohjaa, taustaa ja ymmärtää miksi tai miten teen asioita.

Olin töissä merellä koulun ohella ja pienemmillä lautoilla aloitin jo ennen koulua, teini-ikäisenä. Laivalla olin miehistötehtävissä ja perämiehenä. Maatöihin jäin toukokuussa 2021, toistaiseksi.

Olen projektikoordinaattorina Baltic Sea Action Groupilla, ja tehtävänäni on tietoisuuden lisääminen merenkulkijoiden, satamien ja yleisesti merenkulkuun liittyvien tahojen parissa. Erityisesti ’’No-Special Fee’’ -järjestelmä ja sen käytännön erot Itämerellä. BSAG on suomeksi Elävä Itämeri Säätiö ja kaikki työ mitä teemme on Itämeren puolesta. On selvää, että merenkulku ja laivat ovat meille elinehto ja niiden merkitystä ei pidä vähätellä tavaran liikkumisen ja ihmisten kuljetusten kannalta. Tälläkin hetkellä istun punavalkoisen laivanpäällä menossa Ahvenanmaalle, Sjofarts Dagen tapahtumaan.

Pidän työstäni paljon ja tässä saan yhdistettyä kaksi asiaa. Voin tehdä tärkeää työtä Itämeren puolesta ja samalla saada palkkaa siitä. Tehtävänäni ei missään nimessä ole tuputtaa viherideologiaa ihmisille tai yrittää kertoa eri organisaatioille ja tahoille, kuinka heidän pitäisi toimia. Koen asian niin, että työni on tietoisuuden lisääminen. Esimerkiksi käymälävesien laskeminen Itämereen tapahtuu vain sen takia, että ei olla tietoisia No-Special Fee järjestelmästä. Se on rahtilaivoilla vieläkin täysin laillista, mutta kun kerta alukset maksavat jätemaksun joka tapauksessa satamaan (joka sisältää myös käymäläjätevedet), niin olisiko se liian iso vaiva jättää ne myös sinne?

Täytyy myös mainita, että myös tässä työssä merenkulun lainsäädännön kurssit ovat auttaneet. Pohtiessa projekteja ja uusia ideoita saa jatkuvasti miettiä mitä lainsäädäntö sanoo. Meillä Baltic Sea Action Groupilla on loistava asiantuntijatiimi, mutta käytännön kokemusta alukselta ei juuri muilla ole.

En tiedä olenko maatöissä jäädäkseni vai haluanko ehkä joskus takaisin laivanpäälle, riippuu monesta tekijästä. Täytyykin kumppanilta kotona aika ajoin kysyä, että mitä mieltä minä olen.

Daniel Jespars

Merikapteeni (AMK)

Project coordinator

Maritime Affairs
Baltic Sea Action Group 

Back to school

Julkaistu

Avasin jälleen kerran SAMKin Merenkulun kampuksen ovea 4.11. aamulla Rauman meriverkostopäivän merkeissä. Valmistuin SAMKista 2005 merikapteeniksi, mutta se ei todellakaan ole tarkoittanut sitä, että SAMK olisi jäänyt taakse. Ei – olen availlut kampuksen ovea sen jälkeen lukuisia kertoja. Milloin lisäkoulutuksen merkeissä, milloin on ollut kyse yhteistyöprojektista tai vain tarpeesta hyödyntää SAMKin fasiliteetteja oman työn tueksi.

Sitähän se parhaimmillaan on: koulu ei jää taakse, vaan se kulkee valmistumisen jälkeen rinnalla koko työuran ajan. Eikä vain niin, että koulu olisi se, joka ainoastaan opettaa ja antaa entiselle opiskelijalle. Kyseessä on symbioosi. Myös eräänlainen koulun ankkuri työelämään. Syntyy vuoropuhelu. Voi tarvittaessa soittaa Koiviston Heikille tai Lahtisen Jannelle ja kysyä, että miten te koette tämän ja tämän asian. Tai että meillä olisi nyt tarvetta järjestää tällainen juttu, voitteko auttaa? Ja on se puhelin pirahdellut toiseenkin suuntaan. Aina ei asia ole ollut edes niin tärkeä, kunhan on rupateltu.

En ole oikein perillä, missä mittakaavassa tätä tapahtuu yleisesti. Ovatko korkeakoulut entisten opiskelijoiden mukana työuran aikana muutenkin kuin ammateissa, joissa vuoropuhelu tulee esim. täydennyskoulutustoiminnan myötä aika luonnollisesti? Tätä sietää hetken pohtia. Vaikka opinnoissa on jo asetustenkin mukaan tietyt raamit ja kriteerit, jotka koulutuksen tulee täyttää, se ei ole koko totuus. Hienosäätö ja kerma kakun päälle tulee verkostoitumisella ja jatkuvalla vuoropuhelulla. Luotsina joudun koko ajan pitämään mielessä, että toinen osapuoli tietää jotain, mitä itse ei tiedä. Ja päinvastoin.

Merenkulun verkostot Suomessa ovat aika pienet. Raumalta valmistuneita merikapteeneja toimii joka puolella tätä verkostoa niin hallinnollisissa tehtävissä kuin operatiivisella puolella aluksilla. Pienuus voi olla vahvuus, jos niin halutaan. Pieni on myös yleensä ketterä.  Pidetään yhdessä huolta siitä, että kuljemme yhtä matkaa vastakin. Käy aluksen päällikkönä moikkaamassa entistä opettajaasi. Soita entiselle opiskelijallesi, joka vastaa hallinnossa merenkulun asioista. Pyydä tutustumaan uuteen simulaattoriin.

Pieniä asioita, joista monesti lähtee liikkeelle jotain paljon isompaa.

Olli Taipale

Koulutus: Merikapteeni (AMK)

Työpaikka: Luotsivanhin, Saaristomeren luotsiasema Finnpilot Pilotage Oy

Yhteinen horisontti
– Miten rakennetaan dialogi tekijöiden ja tavoitteiden tekijöiden välille?

Julkaistu

Keskeytyksiä ja epätoivoa toimistossa. Työn määrä on suuri, mutta sen epämäärä vielä suurempi. Palaverilinjat hehkuvat, kuva nykii ja viiveen takia puhutaan päälle. Pikaviestimet laulavat. Palaat ajassa taaksepäin, opintoihisi. Tehdessäsi harjoitustöitä sait keskittyä ratkaisemaan määriteltyä haastetta hallituissa olosuhteissa. Oli aikaa, kunhan jaksoi panostaa. Työelämässä monesti jaksaisi panostaa, mutta ei ole aikaa.

Tullaan itsensä johtamisen ja etäjohtamisen alueelle. Näihin itse sain hyviä eväitä SAMKin ylemmän AMKin opinnoista viime vuosikymmenen alkupuolella. Oli johdettavana sitten minä, sinä tai kokonainen yritys, on onnistumisen edellytyksenä selkeä ja johdonmukainen kommunikaatio. Oman itsensä kohdalla pitää pystyä selkeyttämään tavoitteet, jotta osaa fokusoida käytössä olevat resurssit oikein. Tärkeät ja kiireelliset työt ensin, sitten tärkeät ei-kiireelliset. Muut kiireelliset delegoidaan. Turhat työt deletoidaan. Tämä ajatusmalli ohjasi jo 80 vuotta sitten erään viiden tähden kenraalin toimintaa. Jälkipolville siitä jalostui oiva johtamisen työkalu, Eisenhowerin matriisi. Näinhän priorisointi menee, teoriassa.

Aika ajoin on nostettava katsetta konepellin alta vilkuilemaan horisonttia. Edistääkö tämä viritys matkantekoa tavoitteen mukaiseen suuntaan? Itse muusikkona luen pienet, ei-tärkeät viritykset osastolle “ei vaikuta levymyyntiin”. Ne siis voidaan jättää tekemättä ja keskittyä vaikkapa kansitaiteeseen, joka todellakin vaikuttaa. Suoraan sävelkulkulaitokselta ponnistavan soolokitaristin on tässä nöyrryttävä ja annettava aikaa soolon virittämiseltä kokonaisuuden sovittamiselle. Mainitsemaani horisonttia kutsutaan yritysmaailmassa strategiaksi – sovittamista voisi kai verrata pyrkimykseen toimia strategian mukaisesti. Sormet otelaudalla mutta katse yleisössä. Näin näet, resonoiko muualla kuin omissa sormenpäissä.

Aika ajoin on nostettava katsetta konepellin alta vilkuilemaan horisonttia. Edistääkö tämä viritys matkantekoa tavoitteen mukaiseen suuntaan?

Itsensä johtamista auttaa riittävä itsetuntemus ja ymmärrys omasta kommunikaatiosta. Se, että tulee juttuun itsensä kanssa, on hyvä pohja rakentaa johtajuutta. Tiimin johtaminen vaatii etenkin korvalihasten harjoittamista. On syytä panostaa oppimaan tiimin jäsenten persoonista ja kommunikaatiotyylistä. Aihe on monelle tuttu DISC-testeistä ja vastaavista persoonallisuusprofiloinneista. Punainen haluaa tuloksia, sininen taas reunaehtoja. Laadukas johtamistyö on paljolti erilaisten ihmisten kuuntelemista, myös sanattoman viestinnän tulkitsemista. Se on ymmärryksen rakentamista molempiin suuntiin sekä tiimin voimavarojen optimointia. Etänä johtamisessa korostuvat kärsivällisyys, tilannekatsaukset ja systemaattinen asioiden peilaus vasten isoa kuvaa. Näin vältetään turhien virityspajojen syntyminen. Motivaatio on avainasemassa – koeta löytää tapa motivoida tiimisi jäseniä. Itselleni motivaatio syntyy siitä, että on jotain, jota odottaa tai tavoitella. Mieti, mitä tiimisi jäsenet odottavat. Onko heillä mahdollisuus edetä sitä kohti?

Itselleni motivaatio syntyy siitä, että on jotain, jota odottaa tai tavoitella. Mieti, mitä tiimisi jäsenet odottavat.

Kun suorittaa AMK-tutkinnon, saa laajan tietopohjan mukaan viemisiksi työelämään. Monesti uudesta organisaatiosta löytyy paljon kohteita, joihin voisi omalla osaamisellaan tehdä parannuksia. Kouluoppeja ei ole mahdollista tai järkevää alkaa heti tuputtamaan koko tiimille, mutta omalla esimerkillä tehty hyvä tulos usein kiinnostaa. Siitä voi seurata kysymys “Miten sen oikein teit? Siinä on paikka paaluttaa pari hyvää oppia työyhteisöön. Nykypäivän työntekijältä vaaditaan jatkuvan oppimisen mentaliteettia, jotta pysyy kartalla. Koulun teoriapohja mahdollistaa ponnistuksen työelämään, jossa oppiminen jatkuu entistä kiivaampana.

Ylempi AMK tarjosi itselleni perspektiiviä esimies- ja strategiatyöhön. Se oli eräänlainen sanakirja kääntämään johdon toimintaa duunarikielelle. Siinä missä johdon on tärkeä kuunnella ja ymmärtää alaisiaan, on nykyajan organisaatiossa työntekijän opittava ymmärtämään organisaation strategiaa. Horisontti kirkastuu ja se oma biisi saadaan sovitettua täyttämään sille mietitty paikka albumilla. Strategia oikein viestittynä ja perusteltuna voi antaa työntekijälle paljon. Se voi ohjata silloin, kun itse ei osaa päättää. Ennen kaikkea, se auttaa sanomaan “ei” silloin kun ollaan menossa virittämisen puolelle.

Piilevään sarkasmiin ja sen tunnistamiseen kykenee edelleen paremmin laadukas esimies kuin laadukas tekoäly.

Viestintätaidot loistavat monien tulevaisuuden tärkeitä työelämätaitoja penkovien tutkimusten kärjessä. Tunneäly, tiimityöskentelytaidot, ns. soft skillit tulevat olemaan entistä kovempaa valuuttaa. Rutiinitöitä automatisoidaan jo tietotyönkin puolella, mutta piilevään sarkasmiin ja sen tunnistamiseen kykenee edelleen paremmin laadukas esimies kuin laadukas tekoäly. Kannustan ottamaan neuvosta vaarin ja pitämään yllä omia viestintätaitoja. Hyvä tapa aloittaa on treenaamalla kuuntelemista. Oikein keskittyä, mitä tiimin jäsenet sanovat ja miettiä, miksi he niin sanovat. Takaa voi paljastua motiiveja, motivaatiota tai sen puutetta, ennakko-oletuksia, stressiä, monenlaista. Esimiehelle kuuntelu on yksi tärkeimmistä työkaluista, koska se opettaa ja luo pohjan viestimiseen. Se kartoittaa maaperän, jolle organisaatio voi yhdessä luoda strategian mukaista toimintaa.

Eero Hammais

Viestintäpäällikkö, Headai Oy
Koulutus: Tradenomi (YAMK), yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen, Medianomi, vuorovaikutteinen viestintä

Eerolla on yli 10 vuoden kokemus monialustaisesta viestinnästä ja asiakasprojektien johtamisesta. Hän on toiminut opetustehtävissä ja kehittänyt opetusmateriaaleja mm. AV-tuotantojen ja massiivikurssien muodossa. Vapaa-ajallaan hän viihtyy mm. biljardisalilla, lenkkipolulla ja soittamassa Nintendo-melodioita kitaralla.

Kuvat: Pexels ja Eero Hammais

YAMK-opinnot antoivat muutakin kuin tutkinnon

Julkaistu

Ajatus opiskelusta

Yleensä kehotetaan suuntaamaan katse elämässä eteenpäin, mutta näin valmistumisen kynnyksellä haluan hetkeksi kääntää katseen taaksepäin. Se tuntuu tärkeältä asialta, kuin eräänlaiselta päätökseltä opiskeluprosessille, joka sai alkunsa vuonna 2018.

Ajatus opiskelusta kehittyi vähitellen sinä aikana, kun olin kotona esikoiseni kanssa. Kaipasin jotain uutta. Jotain, mikä antaisi minulle uusia eväitä työelämää ajatellen. Edellisestä opiskelukerrasta oli suunnilleen 10 vuotta aikaa ja oma elämäntilanteeni oli muuttunut valtavasti äidiksi tulemisen myötä. Poikani oli alle vuoden ikäinen, kun aloin miettiä opiskelun mahdollisuutta.

Uudet asiat ovat aina jännittäviä, ja tuttuun ja turvalliseen on helppoa jäädä. Jo ennen hakukaavakkeen täyttämistä mietin, että opiskelu pikkulapsiarjen keskellä ja myöhemmin vielä töiden ohella on varmaan vaikeaa, joten kannattaako edes hakeakaan. Onko minusta siihen? Entä, jos en jaksa? Rohkaistuin kuitenkin ja hain opiskelemaan.

Tein itselleni aikataulun pääsykokeisiin lukemisen suhteen. Onneksi lapsellani oli melko säännöllinen rytmi ja saatoin noudattaa aikataulua hyvin. Heräsin aamulla ennen lasta lukemaan ja tekemään muistiinpanoja, ja jatkoin lukemista päiväuniaikana sekä lapsen mentyä yöunille. Tavoite oli saada luettua 30 sivua päivässä. Hiljalleen myös vahvistui ajatus siitä, että opiskelemaan on kerta kaikkiaan päästävä. Mikä ilo olikaan lukea tieto opiskelupaikan saamisesta, kun oli tärisevin käsin ja kelloa vilkuillen kirjoittanut esseevastauksia pääsykokeissa!

Uuden edessä

Paluu koulunpenkille noin 10 vuoden jälkeen vaati kuitenkin jonkin verran totuttelua. Pääsykoe oli ainoa asia, mihin enää kynää ja kumia tarvittiin, sillä arvatenkin 10 vuodessa myös opiskelumaailma menee eteenpäin. YAMK-opinnot olivat pääasiassa verkossa, vaikka toki lähiopetuspäiviäkin oli. Myös ryhmätöiden merkitys opinnoissa oli suuri, ja jopa itseni kaltaisen, melko sosiaalisen ihmisen, oli hetki tarkkailtava tilannetta ennen siihen sukeltamista.

Aluksi mahdollisimman erilaisten ihmisten laittaminen samaan ryhmään tuntui melkoiselta ihmiskokeelta, vaikka luonnollisesti malli on hyvin perusteltu, sillä joudummehan työelämässäkin toimimaan monenlaisten ihmisten kanssa. Piti pysähtyä siihen, miksi joku toimii niin kuin toimii ja mitä oppia muilta voisi saada itselleen. Sitä voi helposti sortua kuittaamaan omasta toiminnasta eroavan toiminnan ärsyttäväksi ja jollain tavalla vääräksi. Toimimme erilaisista lähtökohdista ja meillä on persoonallemme ominaisia toimintatapoja. Tämä oli hyvä tilaisuus oppia paitsi muista, myös itsestään.

Omasta itsestä oppimisen matka

Itsestään oppimisen matkaa oli oikeastaan koko opiskeluaika. Sen aikana myös omaa osaamista ja omia kykyjä kyseenalaistava ääni pään sisällä vaimeni. Opiskelu, itsensä haastaminen ja itsensä ylittäminen toivat onnistumisen kokemuksia, joiden tiedän kantavan pitkälle. Opettajilta saatu palaute toimi myös äärimmäisen tärkeänä peilinä, jonka kautta omaa itseään saattoi tarkastella.

Suurin yksittäinen oppimiskokemus tapahtui opinnäytetyöprosessin aikana, ja sen tekeminen loi entistä enemmän uskoa omaan itseen tulevaisuuden työelämän kehittäjänä. Opinnot tarjosivat lisäksi lukuisia hetkiä opetella ja harjoittaa itsemyötätuntoa, sillä monen ison asian kanssa tasapainoilu ei aina ollut yksinkertaista. Tämän armollisemman suhtautumisen kasvaminen oli asia, joka opintojen aikana minua yllätti eniten.  

Yksi tärkeä lupaus itselleni jo opintojen alussa oli se, että en tee koulutehtäviä öisin. Myös laiskojen hetkien salliminen oli tärkeää puhumattakaan perheen kanssa vietetyistä yhteisistä hetkistä. Toisinaan tehtävät palautuivat sen päätöksen siivittämänä, että tuotos on sillä hetkellä riittävän hyvä. Ei täydellinen, mutta riittävä. Tasapainon vaalimista pidän tärkeänä, kun lähtee opiskelemaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ja siihen haluan kannustaa muitakin.

Haluan kannustaa myös toteuttamaan omia unelmiaan silloinkin, kun se pieni ääni oman pään sisällä yrittää iskeä kapuloita rattaisiin. Ehkäpä juuri silloin niiden haaveiden toteuttaminen on erityisen tärkeää. Muistan törmänneeni ajatukseen, että sen oman potentiaalin saavuttaminen voi olla pelottavampi ajatus kuin ajatus epäonnistumisesta. Lienee siis hyvä istua hetkeksi alas omien henkisten hidasteidensa kanssa ja miettiä, mistä ne nousevat.

Opiskelujen alkuvaiheessa päätavoitteeni oli saada ylempi ammattikorkeakoulututkinto, joka avaisi uusia portteja työelämässä. En osannut ajatellakaan, kuinka paljon opiskelu avaisi portteja itsetuntemuksen kehittymiseen sekä itsensä johtamisen taitoon. Kiitollisin ja haikein mielin tein tutkintotodistushakemuksen. Uudet haasteet työelämässä antavat vielä odottaa itseään, mutta tämän opiskelu-urakan jälkeen olen paljon viisaampi sen suhteen, mihin pystyn, mitä osaan ja mitkä ovat minulle tärkeitä asioita.

Toivon YAMK-tutkinnon avaavan uusia ovia työelämässä. Lisäopinnotkaan eivät ole poissuljettu asia. Katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan, aion pitää mielen avoimena uudelle. Nyt on kuitenkin aika pysähtyä hetkeksi juhlimaan opintojen päättymistä ja uutta tutkintoa.

Eva-Maria Kiekkinen

Koulutus: tradenomi (YAMK), johtaminen ja palveluliiketoiminta

Työpaikka: Satakunnan sairaanhoitopiiri

 

My long journey towards a Master Degree

Julkaistu

Hi,

I am Habib Adnan Habib Al-muhanna, born in 1972 in Baghdad, Iraq, an electrical engineer, finished my undergraduate education in 1995 in Baghdad, obtained a post graduate diploma in Energy Management in 2014, and a Master degree in Engineering from Satakunta University of Applied Sciences (SAMK) in 2018. Since 2010 I was employed as an official in the government in Iraq, my current post is an engineer.

The beginning of the journey. I believe that I started my efforts to obtain a Master degree in the middle of the 90’s in the last century. I tried to achieve that goal in Iraq and abroad.

At the middle of the journey, Dalarna / Sweden. In 2006, I was close to study for a Master degree in Sweden after I got an admission from Dalarna University, but I couldn’t get a student visa.

Through the journey, Special day in Tehran. It was in 2016, the day that I went to the Finnish embassy in Tehran, for confirmation of identity. At that day I woke up early in Mashhad, flew to Tehran and flew back to Mashhad at night. That day was one of the hard-to-forget-days for me for number of reasons. It was an important step in the application process for the Master Degree Programme.

End of this journey. Graduation in 2018. writer with diploma

Goal and Motivation. I believe that it is an important thing to seek knowledge, but also, and probably more, important is the motivation(s).
There is a big difference between someone who seeks postgraduate education just for personal social and financial benefits, and someone who does that for such benefits and for other reasons, too, like participating in doing good things for others.

Appreciation. Reaching the goal, that I worked for for a long time, and managed after many attempts, meant a lot to me. I am grateful to my family and to every person who had a role in that achievement, especially my tutors in my dear SAMK.

Ambition, probably another journey. It is also important to use that degree and that knowledge efficiently for doing useful things in the personal domain and for other people. That is another goal, and probably another journey, too.

writer indoors in front of a door and flags

Habib Adnan Habib Al-muhanna
Master of Engineering
Electrical Engineer, works in Baghdad / Iraq

Tietojenkäsittelyn opiskelijasta toiminnanjohtajaksi

Julkaistu

Viime vuosina on säännöllisesti saanut lukea uutisia IT-alan osaajapulasta sekä siitä, miten erityisesti koodareille olisi työmarkkinoilla kovasti kysyntää. Olen valmistunut SAMKista tietojenkäsittelyn tradenomiksi, sovellustuotantoon erikoistuen. Vaikka omalla alalla riittäisikin töitä tekijöille, päädyin – ainakin toistaiseksi – erilaiselle urapolulle: järjestömaailmaan. Myös tästä saan osaltaan kiittää Satakunnan ammattikorkeakoulua.

Ammattikorkeakouluyhteisö tarjoaa halukkaille kosolti monipuolisia mahdollisuuksia. Opiskelija voi vaikuttaa korkeakoulunsa asioihin ja osallistua opetuksen kehittämiseen.

Ammattikorkeakouluyhteisö tarjoaa halukkaille kosolti monipuolisia mahdollisuuksia. Opiskelija voi vaikuttaa korkeakoulunsa asioihin ja osallistua opetuksen kehittämiseen. Helpoin tapa on antaa opintojaksopalautetta. Muita hieman enemmän sitoutumista edellyttäviä vaihtoehtoja on hakea tuutoriksi tai hallinnon opiskelijaedustajaksi – ehkä jopa opiskelijakunnan edustajistoon taikka hallitukseen. Mikä nyt tuntuu omimmalta tavalta osallistua oman korkeakoulun kehittämiseen. SAMK nimittäin aidosti arvostaa opiskelijoidensa mielipiteitä.

 

Opintojeni varrella sain muun muassa edustaa opiskelijoita vanhan ammattikorkeakoululain mukaisessa sisäisessä hallituksessa ja muissa päätöksentekoelimissä, visioida SAMKin strategiaa, suunnitella Porin modernia keskustakampusta (kuva), kehittää korkeakoulun laatujärjestelmää, testata tietojärjestelmiä, järjestää seminaarisarjan pelinkehityksestä, markkinoida opinahjoamme toisen asteen opiskelijoille sekä suorittaa harjoitteluni verkko-opetuksen parissa.

Valmistumispäivän iltana sain puhelun nykyiseltä työnantajaltani. Minulle tarjottiin töitä Haaga-Helian opiskelijakunta Helgasta. Pääsin hyödyntämään SAMMAKKOn luottamustoimijana hankittua kokemusta opiskelijakuntatoiminnasta, mutta näkemään sen toisen puolen – millaista on olla opiskelijoilla töissä. Samalla täytin omalta osaltani hyvinkin pikaisesti SAMKin vision: ”Jokainen opiskelijamme työllistyy”.

Monessa mukana oleminen korkeakoulutaipaleella valmensi ja antoi eväitä tähän työhön, jossa jokainen päivä on erilainen. Työpöydälle kuuluu laaja skaala kaikenlaisia tehtäviä. Toiminnanjohtajana toimin asiantuntijatiimin esimiehenä, johdan operatiivista toimintaa yhdessä hallituksen kanssa, vastaan hallinnon ja laatujärjestelmän ylläpidosta sekä strategisesta johtamisesta.

Kannustan ottamaan opiskeluajasta kaiken irti ja tarttumaan mielenkiintoisiin mahdollisuuksiin.

Mielekkäintä on kuitenkin toiminnan kehittäminen ja tietohallinto. Olemme rakentaneet yhdessä kuuden muun organisaation kanssa yhteistä digitaalista palveluväylää. Tämän myötä olen päässyt määrittelemään, kilpailuttamaan, suunnittelemaan, testaamaan, kouluttamaan ja ylläpitämään uutta verkkokauppaa, CRM-pohjaista jäsenrekisteriä sekä digitaalista jäsentunnistetta rajapintoineen ristiin rastiin. Näin olen kyennyt myös hyödyntämään omaa koulutustaustaa ja digiosaamista.

Kannustan ottamaan opiskeluajasta kaiken irti ja tarttumaan mielenkiintoisiin mahdollisuuksiin. Milloinkaan ei voi tietää, minkälaisia ovia ne tulevaisuudessa avaavat. Etsi, kokeile, löydä ja ennen kaikkea nauti.

Jani Mäntysaari

 

Jani Mäntysaari

Koulutus: tradenomi (AMK), tietojenkäsittely
Työ: toiminnanjohtaja, Haaga-Helian opiskelijakunta Helga

Töiden ohessa Jani opiskelee tietojärjestelmätiedettä maisterivaiheessa Vaasan yliopistossa sekä järjestöjohtajille räätälöityä johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoa Omniassa.

Monta rautaa tulessa

Julkaistu

Siitä alkaa olla jo vuosi kun valmistuin SAMKista. Nopeasti aika kuluu. Suoritin YAMK-tutkinnon Porissa ja samaan aikaan tein täysipäiväisesti töitä OP Tampereessa.

Opiskeluaika meni yllättävän nopeasti ja mielestäni ihan tavoiteajassa. Tunnetusti tykkään tehdä normaalin päivittäisen työni lisäksi jotain muutakin. No eipä ainakaan ole niitä kuuluisia ongelmia, mitä vapaa-aikanaan tekisi. YAMK-tutkintoa suorittaessani samalla muutimme omakotitaloon, työnkuvani muuttui täysin ja minut valittiin työpaikkani päätyösuojeluvaltuutetuksi. Työ valtuutetun roolissa on hyvin mielenkiintoinen ja vaihteleva, sillä siinä pitää pohtia erilaisia työsuojelullisia asioita, oli sitten kyse esimerkiksi henkisestä jaksamisesta, ilmanlaadusta tai työturvallisuudesta.

Työ Tampereella, opinnot Porissa

Miksi sitten hain opiskelemaan Poriin, vaikka asun Tampereella? Valmistuin vuonna 2009 SAMKista tradenomiksi, ja olen aina arvostanut suuresti porilaisuutta, Halusin Porissa myös opintojani jatkaa. Toki muutoinkin juureni ulottuvat Poriin ja Satakuntaan. Omista YAMK-opinnoistani pidin työpaikallani sen verran suurta ”meteliä”, että sain muutaman muunkin innostumaan jatko-opinnoista. Lisäksi suuri arvostus ja iso kiitos työnantajalleni OP Tampereelle, joka mukavasti kannusti minua opinnoissani. Näin sain työn, opiskelun ja muun henkilökohtaisen elämäni sopimaan hyvin yhteen. Aiemmin tradenomiksi opiskellessani työskentelin Fonectalla ja olin mukana opiskelijakunta Sammakon hallituksessa ja sittemmin edustajistossa. Olen aina kokenut, että monipuolinen tekeminen auttaa eteenpäin.

Omista YAMK-opinnoistani pidin työpaikallani sen verran suurta ”meteliä”, että sain muutaman muunkin innostumaan jatko-opinnoista.

Tampereella olenkin asunut nyt reilu 9 vuotta. OP Länsi-Suomessa aloitin vuonna 2008, samalla kun viimeistelin tradenomin opintojani. Sain sujuvasti siirryttyä OP Ryhmän sisällä Porista Tampereelle, kun kotiosoitteeksi muuttui Tampere. Tampereella olen nyt tehnyt henkilöasiakkaan rahoituksia 7 vuotta ja sen jälkeen viimeiset 1,5 vuotta taloyhtiöiden rahoituksia.

Työpäivä taloyhtiötiimissä on vaihteleva, mielenkiintoinen ja antoisa

Työpäiväni taloyhtiötiimissä on hyvin vaihteleva, mielenkiintoinen ja antoisa. Käyn isännöitsijöiden toimistoissa, taloyhtiöiden hallituksen kokouksissa sekä yhtiökokouksissa kertomassa viimeisimpiä tuulia taloyhtiörahoituksessa; puhumme niin taloyhtiöiden rahoituksista, osakkaan vastuista ja velvollisuuksista kuin korkomarkkinoistakin. Työssä pitää ymmärtää taloyhtiömaailmaa myös peruskorjauksien osalta. Tärkeää on ymmärtää osakkaan arkea ja elämää taloyhtiössä.

Annika esittelee taloyhtiölainaa
Taloyhtiöiden kokouksissa keskustellaan paljon erilaisista
rahoitukseen liittyvistä asioista osakkaan näkökulmasta.

Aiemmin tehdessäni henkilöasiakkaan rahoitusratkaisuja kävin myös OP-Koti Pirkanmaan asuntoesittelyissä kiinteistönvälittäjien mukana. Pääsin mukavasti tutustumaan erilaisiin koteihin. Ja voitteko kuvitella, että tämä entinen porilainen on jopa oppinut täällä suunnistamaan autolla ilman navigaattoria?

Se kaikki esiintymisoppi, jota olen onnekseni saanut ollessani opiskelijakunta Sammakon riveissä, on auttanut näissä esiintymisissä todella paljon. Suurempi jännitys karisee pois, kun on tottunut heittäytymään ja menemään pelottomana erilaisiin esiintymistilanteisiin.

Annika Pöystin kuva

 

Annika Pöysti

asiakkuuspäällikkö, tradenomi (YAMK)
Taloyhtiötiimi, OP Tampere