Kategoria: AMK

Opintotarjonnan karkkikaupasta osaajaksi – opiskelijan kasvutarina

Julkaistu

Marraskuussa 2022 istuin puolisoni kanssa eräässä ruotsalaisessa kahvilassa Tukholmassa ja avasin Opintopolun tärisevin käsin – minut oli hyväksytty tradenomiopiskelijaksi Satakunnan ammattikorkeakouluun. Tästä alkoi uskomaton matka kohti uutta ja jännittävää seikkailua. Opiskeluaika on ollut elämässäni melkoista henkisenkin kasvun aikaa. On ollut mieletöntä huomata mihin minusta onkaan. Muistan, kun tutkin opintotarjontaa kuin herkullisinta karkkikauppaa. Minulla on mahdollisuus opiskella sitä, mitä vain koskaan haluan oppia. Se tuntui uskomattomalta. Matkaan mahtui toki tuskaa, hikeä ja kyyneleitäkin, mutta halusin suorittaa tutkinnon kunnialla loppuun asti. Päällimmäisenä oli ehdottomasti valtava innostus ja halu oppia uutta. Ahkera työskentely kantoi lopulta osaajaksi sekä avasi jatko-opiskelupaikan yliopistosta.

Opintojen loppupuolella alkoi opinnäytetyön työstäminen. Olen kiitollinen itselleni siitä, että annoin prosessille riittävästi aikaa. Olin haastavan aiheen äärellä, mutta kunnianhimoisesti lähdin tavoittelemaan arvosanaa 5. Vaikka tavoitteeni tuntuikin toisinaan kaukaiselta, saavutin sen sinnikkäästi – sittenkin. Haluaisinkin sanoa saman haasteen edessä oleville – älä luovuta. Jos matkalla tuntuu, että tämä on liian vaikeaa tai en ymmärrä, lue ja tutki lisää sekä kirjoita. Asia kirkastuu jossakin kohtaa. Tätä noudatin itse koko opinnäytetyöprosessin ajan mutta muutoinkin opinnoissa.

Pohdin opinnäytetyön aihetta koko opintojen ajan. Yrityksen verotuksen opintojaksolla minulle kirkastui, että haluan tehdä työni jostakin yrityksen verotukseen liittyvästä aiheesta. Verotus ja vero-oikeus ovat todella koukuttavaa kaikessa vaikeudessaan. Huomasin myös innostuvani verosuunnitteluun liittyvistä aiheista ja sen eettisistä kysymyksistä. Nämä mielenkiinnon kohteet esitettyäni sain ohjaajaltani Suvilta ehdotuksen, että tekisin opinnäytetyöni osakevaihdosta. Innostuin välittömästi, vaikka tiesin, että edessä on haastava aihe. Aiheessa kiehtoi juuri haastavuus, mutta ennen kaikkea halusin selvittää mistä tässä laajasti puhuttavassa ilmiössä on tarkemmin ottaen kysymys. Aiheen ajankohtaisuus oli todella merkityksellistä tässä prosessissa. Osakevaihdosta tuli koko ajan uutta tietoa ja kirjotuksia. Osakevaihtoon kaavailtiin myös lakimuutoksia. Oli todella kiinnostavaa tutkia aihetta, joka eli koko ajan. Olin niin sanotusti ajan hermoilla.

Opinnäytetyön työstäminen oli moninainen ja vaiherikas prosessi. Oli hyödyllistä, että heti aihevalinnan tehtyäni keräsin kaiken vastaan tulevan tiedon aiheesta talteen. Seurasin artikkeleita, uutisia ja keskusteluja sekä lakimuutosprosessia kokonaisuudessaan noin vuoden ajan. Kirjoitustyön alkaessa kaikki tieto oli levällään ja asiat piti saada hahmoteltua mahdollisimman selkeäksi kokonaisuudeksi. Pala palalta asiat loksahtelivat paikoilleen ja työn runko hahmottui. Välillä työskentely saattoi kuitenkin jumittaa. Silloin oli vain luettava ja kirjoitettava lisää. Joskus myös pieni tauko sai ajatukset kirkastumaan. Työtä on myös hyvä luetuttaa läheisillä ja ohjaajalla. Ohjaajan kanssa käydyt keskustelut ja palaverit ovat tärkeä osa opinnäytetyöprosessia.

Prosessin lopuksi sain koottua mielestäni hyvän ja loogisesti etenevän työn sekä vastaukset opinnäytetyökysymyksiini. Erittäin kiinnostavaa oli myös päästä konkreettisesti näkemään lakimuutosten eteneminen vaihe vaiheelta. Lisäksi vierailut Eduskuntatalossa toivat merkityksellisyyttä työhön. Prosessi oli äärimmäisen opettavainen niin ammatillisesti kuin tutkimustyönäkin. On ollut häkellyttävää huomata, miten paljon työ on herättänyt kiinnostusta. Selittävänä tekijänä varmasti työn ajankohtaisuus. Työ valmistui lähes samaan aikaan kun lakimuutokset astuivat voimaan joulukuussa 2025. Lisäksi ajattelisin aiheen olevan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.

Opinnäytetyön aihetta pohtivalle ja prosessin alkuvaiheessa olevalle haluaisin sanoa, että kannattaa valita aidosti itseä kiinnostava aihe ja asettaa selkeät tavoitteet. Opinnäytetyön aihetta kannattaa pohdiskella koko opintojen ajan. Opinnäytetyöprosessia hyödyttää myös erittäin paljon se, että ottaa korkeakoulun kirjallisten töiden ohjeistuksen haltuun heti opintojen alusta lähtien. Kun opinnäytetyön kirjoittamisen aika on käsillä, on tekstin tuottaminen ja lähteiden merkitseminen huomattavasti vaivattomampaa. Silloin ei todellakaan tarvitse enää kuin vain kirjoittaa. Myös tutkimustyölle jää enemmän aikaa. Opinnäytetyö on iso ponnistus, mutta parhaimmillaan se voi olla äärimmäisen palkitseva. Anna työlle siis aikaa!

Liisa Kallioranta valmistui tradenomiksi (AMK) joulukuussa 2025. Opinnot keskittyivät finanssin, talouden, oikeuden sekä verotuksen opintoihin. Liisa työskentelee kesän Talenomilla palkkahallinnon parissa. Syksyllä 2026 hän aloittaa yritysjuridiikan maisteriopinnot Aalto-yliopistossa (KTM).

Liisa Kalliorannan opinnäytetyö Verovetoiset etuyhteysosakevaihdot osinkoverotuksen optimoinnissa : ”Massimuijapykälä” palkittiin Osaaja 2025 -opinnäytetyökilpailussa.

Artikkelikuva: Pixabay/alexanderstein

From Việt Nam to Finland: One Suitcase, No Plan

Julkaistu

How does it feel to move to a completely new country – alone, without family nearby, without a safety net? For me, it felt equal parts terrifying and exciting. I am Vi, I am from Vietnam, and in December 2025 I graduated from SAMK with a degree in Data Engineering. I did not arrive here with a dream or a clear passion for coding. My plan, if you can call it that, was simply: try my best and see how far I get.

I came straight from high school. No coding experience, no relatives in Finland, and an English that worked well enough on paper but wobbled the moment a real conversation started. On top of the language and the weather, I carried my own set of assumptions about learning – assumptions I had never thought to question before. In my mind, if I struggled with something, it was the teacher’s job to fix it. My learning was not really my responsibility. It was theirs. I had never examined that belief; it had just always been there.

That belief met its match early in the first semester, in a lab session with Toni Aaltonen – a teacher whose courses challenged me the most: Python programming, machine learning, ROS, advanced AI methods. I was stuck on an exercise and, gathering all my courage, raised my hand. Toni came over, listened to my question, smiled gently, and said: ”It’s in the material.” Then he walked away. I was furious. Inside my head I was screaming: ”I read the material! There is no answer! You are the teacher – give me the answer!” But I stayed quiet, took a breath, and read the material again. Well… he was right. It was there. I had just not read carefully enough.

A similar thing happened again later. I asked Toni a question with no context – no explanation of what I had already tried, no description of what had gone wrong. He could not help me, because without context, there was no way to know which of a dozen possible problems I was facing. Slowly, across many small moments like these, something shifted. I started researching before asking. I started forming proper questions: here is what I tried, here is why it did not work, here is what I think might be the reason. I realised the research I did before asking was often where the real learning happened. My curiosity, which had always been there but never acted on, finally had somewhere to go.

By the end of my second year, I had studied programming languages, databases, machine learning, and more. My grades were good – I was working hard to keep a scholarship. But something felt hollow. I had a collection of theories and no project where they all came together. Then a lucky coincidence: RoboAI Academy – a programme where students from different fields like data engineering, mechatronics, electrical and mechanical engineering, from both Finnish and English programmes, collaborate on real cases brought by companies – was opening its doors to English-speaking students for the first time. It was a different kind of learning: instead of practical exercises that each covered one piece of the puzzle, we were handed a real problem and had to assemble the whole picture ourselves. Worth mentioning – the curriculum has since grown too, and there are now courses that let you apply your knowledge through projects even outside RoboAI. The path to hands-on learning is more open than it was when I started.

After my third year, I applied for a summer trainee at Kongsberg Maritime Finland Oy. Toni Aaltonen – the same one who once smiled and told me to read the material – recommended me for the position. I have thought about that moment many times since. It was a quiet confirmation that the shift had been real and visible. At the internship, my supervisor proposed a thesis topic: a locally hosted RAG chatbot to act as a firm’s living memory for service reports. Engineers could ask it questions about past maintenance work and get answers drawn from the company’s own documents – no cloud, no data leaving the building. I built a working prototype. It was not production-ready, but the company gave me good feedback, and the thesis received a grade of 5. It has since been recognised in SAMK’s Technology and Maritime Studies award series – something I still find a little surreal.

No dream, no grand plan – just a one-way ticket and a willingness to try. As it turns out, that was a pretty good place to start. Own your curiosity. Act on it – even halfway counts. What you learn along the way is never wasted.

Vi Lê Trần is a Data Engineering graduate (December 2025) from SAMK, originally from Vietnam. She now works as a development engineer at Kongsberg Maritime Finland Oy.

Her bachelor’s thesis on a locally hosted RAG chatbot for service report memory – developed during her internship – won the award for best thesis in the Technology and Maritime Studies series.

Explore the thesis in Theseus.

Article photo: Pixabay/joshuaworoniecki

Kolmas kerta toden sanoo

Julkaistu

Elämä ei aina etene suorinta reittiä kohti tavoitetta. Oma matkani sairaanhoitajaksi sisälsi keskeytyksiä ja uuden aloituksia, joiden kautta opin sinnikkyyttä mutta myös oman jaksamisen ymmärtämistä ja merkitystä. Joskus unelma voi hautautua arjen ja elämäntilanteiden alle, muttei välttämättä kokonaan katoa. Kun aika on oikea, voi se nousta esiin ja muuttua uudelleen tavoitteeksi, jonka saavuttaminen tuntuu entistäkin merkityksellisemmältä.

Ensimmäisen kerran aloitin sairaanhoitajaopinnot heti lähihoitajaksi valmistuttuani, mutta opinnot jäivät kesken perheessä tapahtuneen vakavan sairastumisen vuoksi. Kahden välivuoden jälkeen kokeilin uudelleen. Tuolloin aloin kuitenkin pohtia, onko silloisessa elämäntilanteessa sittenkään järkevää tavoitella sairaanhoitajan ammattia: lähihoitajanakin sain tehdä monipuolista ja mielekästä hoitotyötä. Kummallakaan kerralla kyse ei ollut pelkästään ammatillisesta valinnasta, vaan siitä, mihin oma aika ja energia kannattaa suunnata.

Nykyiseen työpaikkaani hakeutumisen myötä löysin oikean tahtotilan ja selkeyden, joita pitkäjänteinen opiskeluun keskittyminen työn ohessa väistämättä vaatii. Sain opintoni suoritettua etuajassa, koska tällä kertaa tavoite oli kirkas: tiesin, miksi opiskelen ja aika opiskella oli oikea. Tänään voin sanoa löytäneeni oman paikkani työelämässä ja olen kiitollinen kaikista niistä mutkista, jotka ovat johdattaneet minut tähän pisteeseen.

Opinnäytetyöni aihe valikoitui työelämän tarpeista. Halusin tuottaa konkreettista hyötyä käytännön työhön ja tehdä työn, jolla on oikeaa arvoa tilaajalle. Tiivis yhteistyö tilaajan, palvelualueen ylihoitajan ja ohjaajien kanssa tuki prosessia ja vahvisti luottamusta siihen, että työ palvelee tarkoitustaan ja täyttää opinnäytetyölle asetetut vaatimukset ja eettiset periaatteet.

Opinnäytetyö on eräänlainen symboli koko opiskelumatkastani: haastava, välillä pysähtelevä, mutta lopulta palkitseva prosessi, joka vei minut myös epämukavuusalueelleni työpajan fasilitoinnissa ja osoitti konkreettisesti, että sellaisestakin selviää. Työskentely vahvisti luottamusta omaan tekemiseen. Samalla opin kuitenkin myös hyväksymään sen, että ammattikorkeakouluopiskelija on vasta tieteellisen ajattelun alkuvaiheessa ja keskeneräisyys on osa oppimista. Ensimmäinen opinnäytetyö ei ole täydellinen ja huolellisesta työstä huolimatta siihen jää lähes väistämättä pieniä puutteita ja lapsuksia.

Haluan rohkaista jokaista opiskelijaa: jokainen vaihe ja kokemus kerryttää osaamista ja ymmärrystä, joista on hyötyä sekä opinnoissa että työelämässä. Kun löydät oman syysi jatkaa ja annat itsellesi mahdollisuuden yrittää uudelleen, asiat alkavat vähitellen rakentua. Valmista syntyy askel kerrallaan tekemisen kautta.  Luota siis prosessiin ja jatka eteenpäin. Se riittää.

Tiina Virtanen valmistui sairaanhoitajaksi joulukuussa 2025 ja on valmistumisensa jälkeen työskennellyt vakituisena sairaanhoitajana oman hyvinvointialueensa palliatiivisen keskuksen varahenkilöstössä vaativan erityistason yksiköissä.

Tiina Virtasen opinnäytetyö Palliatiivisen alueen varasairaanhoitajan perehdytyksen kehittämisideat : Raportti perehdyttäville yksiköille palkittiin Osaaja 2025 -kilpailussa.

Artikkelikuva: Pixabay/truthseeker08

Tie ammattikorkeakouluun: ”kokeneen ammattilaisen” uusi alku

Julkaistu

Valmistuttuani 2000-luvun alussa ammattikoulusta ajattelin: ”kai sitä joskus vielä ehtii opiskelemaan”. Linja, jolta valmistuin, osoittautui vääräksi valinnaksi ja sattumusten kautta ajauduin sähköalalle töihin. Alkuvuodesta 2021 seisoin elämäni risteyskohdassa. Takana oli noin 20 vuoden kokemus sähköalalta: käytännön työtä, projekteja, vastuuta ja ennen kaikkea oppimista työn ja kantapäiden kautta. Taustalla kyti kaukainen ajatus opiskelusta ja pieni unelma valkoisen kypärän kantamisesta. Sitten tuli hetki, kun vaimo sanoi sen ääneen. Hän oli kuullut tarpeeksi narinaani siitä, miksi en voi koskaan saada ”sitä valkoista kypärää”. ”Jos et enää jaksa itseäsi kuunnella, niin tee asialle jotain”, hän tokaisi, ihan hyväntahtoisesti, mutta napakasti. Päätin hakea ammattikorkeakouluun sähkö- ja automaatiotekniikan opintoihin.

Sain ensikosketukseni ammattikorkeakouluopintoihin, kun osallistuin kevään 2021 intensiiviselle, mutta antoisalle valintakurssille. Vaikka jäin lopuksi haussa varasijalle, yllätyin saadessani sähköpostin, jossa kerrottiin, että olinkin valittu opintoihin.

Ensimmäiset kuukaudet olivat vaativia, töiden ja opintojen yhdistäminen oli ajoittain haastavaa. Lisäksi esimerkiksi matematiikka tuntui ylipääsemättömältä. Ei ollut mitään, mitä voisi palauttaa mieleen, koska moni asia ei ollut sinne koskaan ehtinyt. Tehtävä kerrallaan oppiminen ja itsevarmuus matemaattisia asioita kohtaan kasvoi. Lisäksi tieto siitä, että kaikkea ei tarvitse osata heti, opetti olemaan sinnikäs tuoden uuden lähestymistavan oppimiseen. Olin tottunut tekemään asioita käytännössä, mutta nyt oli pakko ymmärtää teoriaa syvemmin. Kurssien läpäiseminen vaati aikaa ja vaivaa, mutta pystyin etenemään kohtalaisen hyvin.

Ammatilliset aineet toivat varmuutta ja rytmiä opintoihin. Moni asia oli tuttua sähköasentajan työuran ansiosta, mikä näkyi oppimisessa ja suorituksissa. Tuntumalla tehty sai tuekseen teorian. Oli palkitsevaa ymmärtää, miksi jokin toimii, ei vain miten se toimii. Opinnot eivät olleet pelkkää uuden oppimista, vaan myös aiemman tiedon jäsentämistä ja laajentamista. Ne pakottivat pysähtymään, purkamaan tuttua osiin ja katsomaan asioita uudesta näkökulmasta.

Opintojeni alkutaipaleella tiesin, mikä opinnäytetyö on, mutta sen kokonaisvaltaisuudesta en tiennyt tuon taivaallista. Tämän takia opinnäytetyöhön kannattaa varata aikaa jo hyvissä ajoin ennen viimeistä opiskeluvuotta. On tärkeää suunnitella toteutus ja kirjallinen osuus huolellisesti, erityisesti, jos työ liittyy käytännön projektiin tai työelämälähtöiseen kehitystehtävään. Aiheen valinta kannattaa tehdä omasta mielenkiinnosta ja kokemuksesta käsin. Silloin työ tuntuu mielekkäältä ja siihen on helpompi sitoutua. Ohjaajan kanssa säännöllinen yhteydenpito ja välitavoitteiden asettaminen auttavat pitämään työn hallinnassa koko prosessin ajan.

Opinnäytetyö kattoi lähes koko vuoden 2024 ja muodostui laajaksi ja haastavaksi kokonaisuudeksi. Koska opinnäytetyöni liittyi toteutettavaan hankkeeseen, projektin suunnitteluosuus ja kokonaisuudenhallinta vei merkittävästi aikaa työn alkuvaiheessa. Kirjallisen osion laatiminen painottui projektin loppupuolelle. Olen sanoin kuvaamattoman kiitollinen saamastani ohjauksesta niin hankkeen projektivaiheessa kuin opinnäytetyön kirjallisen osuuden aikana. Ohjaajieni tuki oli korvaamatonta työn eri vaiheissa.

Olin monta kertaa ennen korkeakouluopintoja kuullut lauseen: ”Elämähän on elinikäistä oppimista”. Lauseen, jonka olin sivuuttanut olankohautuksella ajatellen sen olevan lähinnä jonkinlaista päivitystä, jota tehdään pakon edessä. Todellisuudessa kyse oli asenteesta. Kun uskaltaa haastaa itseään, oppiminen ei ole iästä tai taustasta kiinni. Se vaatii vain päätöksen.

Opinnot ovat antaneet myös uutta itsevarmuutta. En tullut kouluun aloittelijana, mutta en myöskään kokenut itseäni valmiiksi ammattilaiseksi. Nyt voin sanoa olevani enemmän molempia: sekä oppija että osaaja. Tämä yhdistelmä on osoittautunut arvokkaaksi niin koulussa kuin työelämässäkin.

Tulevaisuudessa haluan hyödyntää koulutustani monipuolisemmin. En enää näe itseäni pelkästään asentajana tai kenttätyössä, vaan kehittämässä ja siirtämässä aiemmin hankittua kokemusta kenttätyöstä suunnitteluun. Ammattikorkeakoulu on antanut minulle tähän eväät ja ennen kaikkea uskon siihen, että osaamisellani on arvoa monella eri tasolla.

Jos jotain opin tämän matkan aikana, opin sen, että koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta tai haastaa itseään. Vaikka alku ei olisi helppo, se ei tarkoita, etteikö lopputulos voisi olla juuri sitä, mitä toivoi. Minulle tämä koulutus on ollut enemmän kuin tutkinto. Se on ollut uusi alku ja mahdollisuus rakentaa seuraavaa vaihetta urallani. Ehkä joku muukin tarvitsee lempeän, mutta tiukan tuuppauksen. Saman, jonka minä sain.

Jussi Tattari valmistui joulukuussa 2024 insinööriksi sähkö- ja automaatiotekniikan tutkinto-ohjelmasta. Hän työskentelee sähkösuunnittelijana SP-Suunnittelu Oy:ssä.

Tattarin opinnäytetyö Ravintolahankkeen sähkösuunnitelmaprosessi palkittiin Osaaja 2024 -opinnäytetyökilpailussa.

Vaikeuksien kautta voittoon – tarina opinnäytetyön takaa

Julkaistu

”Mikä minusta tulee isona?” on kysymys, johon en vieläkään osaa täysin vastata. Toisaalta minun ei ehkä tarvitsekaan. Olen ollut erityisen onnekas saadessani opiskella kaksi tutkintoa Satakunnan ammattikorkeakoulussa, ensin valmistuen liiketalouden tradenomiksi vuonna 2019 ja muutamaa vuotta myöhemmin sosionomiksi. Kaiken kaikkiaan nämä kuusi opiskeluvuotta ovat opettaneet minulle paljon niin opiskelluista aloista kuin minusta itsestänikin. Suurimmat haasteet korkeakoulutaipaleellani ovat kietoutuneet opinnäytetyöprosessien ympärille. Opintojen loppurutistus tuntui ensimmäisellä kerralla haastavalta, suorastaan ylitsepääsemättömältä. Vannoin tällöin, etten tulisi koskaan menemään uudestaan koulunpenkille, en ainakaan sellaisiin opintoihin, joiden lopussa odottaisi samanlainen vastus. Ja kuinkas kävikään, löysin itseni samasta pisteestä nopeammin kuin olisin arvannutkaan.

Ensimmäisen opinnäytetyöni ”traumatisoimana” aloin miettiä tulevaa opinnäytetyöaihettani jo varhain saatuani tiedon uudesta opiskelupaikasta. Ajattelin kliseisesti, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Liika aiheen pohtiminen ja kirjoitusprosessin ajattelu kuitenkin johti siihen, että loin opinnäytetyön kirjoittamisesta mieleeni entistä suuremman mörön, joka tulisi aiheuttamaan ahdistusta ja kyseenalaistamaan koko sosionomitutkinnon loppuun viemisen. Aloitin viimeisimmän opinnäytetyöni työstämisen opintojen toisen vuoden kevättalvella. Kokonaisuudessaan projektin valmiiksi saattamiseen kului aikaa lähes puolitoista vuotta. Näihin kuukausiin mahtui viikkojen mittaisia kirjoitustaukoja sekä puoliksi valmiin työn heittäminen roskakoriin ja puhtaalta pöydältä uudelleen aloittaminen. En suosittele tätä lähtökohtaisesti kenellekään, mutta omalla kohdallani se kannatti. Tuskin muuten olisin kirjoittamassa tätä artikkelia.

Ainoa minulle ilmiselvä asia opinnäytetyöni suhteen oli aihepiirin valinta. Halusin ehdottomasti valita aiheen, joka liittyi jollain tavalla taloussosiaalityöhön. Koin, että näin saisin luotua sillan vanhan ja uuden osaamiseni välille. Jälkikäteen ajateltuna opinnäytetyöni kannattelevaksi voimaksi nousikin juuri itselleni mielekäs aihe, jonka parissa jaksoin viettää aikaa tunnista toiseen. Aloitellessani opinnäytetyösuunnitelmani kirjoittamista, koronapandemia oli tulossa tiensä päähän. Tähän aikaan mediassa kirjoitettiin paljon lapsiperheiden lisääntyvästä taloudellisesta ahdingosta. Tästä inspiroituneena halusin tutkia lapsiperheiden taloudellisia haasteita Suomessa 2020-luvulla. Aihe oli ajankohtainen, mutta haastava laajuutensa ja niukan käytettävissä olevan tieteellisen aineiston vuoksi. Päätin myös toteuttaa opinnäytetyön tutkimuksellisen osuuden kirjallisuuskatsauksena, vaikka en tiennyt alkuunkaan, miten sellainen tehdään. Olin hyväksilukenut eli ahotoinut liiketalouden opinnoistani kaikki opinnäytetyön kirjoittamiseen liittyvät opintojaksot, joten olin jo valmiiksi kirjoitusprosessin suhteen melko ruosteessa. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut fiksua käydä kertaamassa, miten hyvä tutkimus toteutetaan, eikä yrittää kulkea sieltä mistä aita on matalin. Tämä aita osoittautuikin lopulta niin korkeaksi, että jouduin rakentamaan tikapuut sen ylitystä varten, perehtymällä kirjallisuuskatsauksen periaatteisiin omin avuin. Toisaalta oman mukavuusalueensa ulkopuolelta saa usein mukaansa parhaimmat opit.

Lukuisista haasteista huolimatta lopulta sisukkuus palkittiin ja tämäkin opinnäytetyö tuli valmiiksi, vaikka monesti siltä tuntuikin, että haukkasin aivan liian suuren palan purtavaksi. Haluan lopuksi kiittää ohjaajaani Heliä, jonka neuvot viitoittivat suuntaani silloin, kun omat ideani olivat vähissä sekä perhettäni ja ystäviäni, jotka kuuntelivat turhautumistani kyllästymiseen asti ja tästä huolimatta jaksoivat tsempata minua viemään urakan kunnialla maaliin.

Opinnäytetyömatkaansa aloitteleville haluan antaa seuraavan neuvon: valmista tulee vain tekemällä, opinnäytetyöahdistukseen ainoa toimiva lääke on työn kirjoittaminen. Jokainen kirjoitettu sana vie opinnäytetyötä kohti sen valmistumista. Paras työ on valmis työ!

Karoliina Savolainen valmistui sosionomiksi (AMK) toukokuussa 2024, ja hänen opintonsa painottuivat aikuissosiaalityöhön. Valmistumisensa jälkeen hän on työskennellyt sosiaaliohjaajana vammaisten asumispalveluissa Satakunnan hyvinvointialueella.

Savolaisen opinnäytetyö Lapsiperheiden taloudelliset haasteet Suomessa 2020-luvulla: Narratiivinen kirjallisuuskatsaus palkittiin Osaaja 2024 -opinnäytetyökilpailussa.

Sisäsyntyinen mielenterveys – uudenlaista näkökulmaa mielenterveystyöhön

Julkaistu

Lukion jälkeen Heidi suunnisti jatko-opiskelemaan ulkomaille ja kiinnostui samalla mindfulnessista. Sitä kautta hän sattumalta löysi lähestymistavan sisäsyntyisestä mielenterveydestä, joka teki häneen vaikutuksen. Lähestymistapa muutti hänen käsitystään mielenterveydestä ja johdatti matkalle kohti oman sisäisen hyvinvoinnin löytämistä. Heidi kouluttautui valmentajaksi ammattilaisille suunnatuissa koulutuksissa, sillä hän koki kutsumusta jakaa mitä oli löytänyt myös muille. Yritystoiminta ei kuitenkaan ottanut tulta alleen ja perhettä perustaessaan Heidi totesi, että oli aika keksiä jotain uutta.

Hän haki SAMKiin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ajatuksena jatkokouluttautua terveydenhoitajaksi ja työllistyä neuvolaan. Opiskeluiden edetessä Heidi kuitenkin huomasi, että kliininen hoitotyö ei ollut se, mikä kiinnosti. Hän pohti jo opiskeluiden lopettamista, mutta jokin sai hänet kuitenkin jatkamaan. Toisen vuoden mielenterveystyöharjoittelua suorittaessaan Heidi ymmärsi miksi. Työharjoittelun jälkeen hän jäi vielä kesäksi sairaanhoitajan sijaiseksi harjoittelupaikkaan ja psykiatrisen sairaanhoitajan työ vei hänet mennessään. Mikä parasta, Heidi sai työssään hyödyntää oppimaansa sisäsyntyisestä mielenterveydestä. Asiakkaat, joiden kanssa hän työskenteli, kokivat lähestymistavan uutena, erilaisena ja voimaannuttavana.

Kun tuli aika aloittaa opinnäytetyö, Heidi tiesi heti mistä halusi kirjoittaa. Hän kertoi työn ideasta opinnäytetyöparilleen Saanalle. Molempia yhdisti kiinnostus ihmismielen toimintaan ja mielen hyvinvointiin. Aiheeseen tutustuttuaan myös Saana näki lähestymistavan potentiaalin mielenterveyshoitotyössä. Sitten lähdimme innokkaasti suunnittelemaan opinnäytetyön toteutusta.

Opinnäytetyömme oli ensimmäinen suomenkielinen tieteellinen julkaisu aiheesta, mikä loi myös omat haasteensa työtä tehdessä. Opinnäytetyöohjaajamme Mari auttoikin meitä struktuurin luomisen lisäksi erityisesti jäsentämään tekstiä, joka pääsiassa koostui englanninkielisistä käsitteistä, niin että saimme luotua tekstistä lukijaystävällisen ja helpommin ymmärrettävän. Työn edetessä asiat loksahtelivat paikoilleen ja myös alun perin suunniteltu kirjallisuuskatsaus muuttui toiminnalliseksi opinnäytetyöksi. Kaiken lisäksi työllistyimme molemmat opinnäytetyön tilaajalle ja työssämme olemme päässeet hyödyntämään sisäsyntyisen mielenterveyden lähestymistapaa sekä yksilökeskusteluissa että ryhmämuotoisessa ohjauksessa. Toiveena ja tavoitteena meillä on edelleen viedä aihetta eteenpäin ja kasvattaa tietoutta sisäsyntyisestä mielenterveydestä alalla.

Niin elämässä kuin opinnäytetyötä tehdessäkin asiat eivät aina mene odottamallamme tavalla. Se voi kuitenkin tarkoittaa sitä, että jotain parempaa saattaa olla odottamassa edessämme. Vinkiksi uusille opinnäytetyön tekijöille haluaisimmekin antaa seuraavan ohjeen: Ole rohkea ja valitse aihe joka sinua kiinnostaa ja inspiroi sekä on sinulle merkityksellinen. Tekijälleen tärkeä ja innostava aihe välittyy myös tilaajalle ja lukijoille, mikä lisää opinnäytetyön hyödynnettävyyttä. Opinnäytetyöohjaajan antamaa ammatillista ohjausta kannattaa hyödyntää, mutta myös oman sisimmän kuuntelu on tärkeää. Opinnäytetyöprosessi on pitkä ja oma aito kiinnostus aiheeseen auttaa jaksamaan prosessin loppuun viemisessä sekä voi parhaassa tapauksessa avata uusia juuri sinulle tarkoitettuja urapolkuja tulevaisuudessa. Tsemppiä!

Tutustu Heidi Paavilaisen ja Saana Lehtisen opinnäytetyöhön Sisäsyntyinen mielenterveys kolmen prinsiipin lähestymistapaan pohjautuen — Luento psykiatrian poliklinikan hoitohenkilöstölle. Opinnäytetyö palkittiin Osaaja 2024 -opinnäytetyökilpailussa.

Heidi Paavilainen valmistui kesäkuussa 2024 sairaanhoitajaksi (AMK). Hän on työskennellyt psykiatrisena sairaanhoitajana sekä perustasolla että erikoissairaanhoidossa ja on tällä hetkellä töissä aikuispsykiatrian poliklinikalla.

Saana Lehtinen on valmistumassa syksyllä 2025 sairaanhoitaja (AMK) -tutkintoon. Hän on työskennellyt opintojen ohella erityistasoisessa lastensuojelussa yksityisellä sektorilla ja sairaanhoitajan sijaisena erikoissairaanhoidossa psykiatrian poliklinikalla.

Opintojen kautta kohti asiantuntijuutta

Julkaistu

Sanotaan, että kaikelle on aikansa ja paikkansa. Minun kohdallani opintojen aloittamiselle löytyi sopiva ajankohta kolmivuorotyön ja perhe-elämän pyörteissä syksyllä 2021 kuopuksenkin siirtyessä koulumaailmaan. Täällä Kainuun korvessa opintomahdollisuuksia kartoittaessa Satakunnan ammattikorkeakoulun liiketalouden verkko-opinnot vetivät puoleensa myös aika- ja paikkariippumattomuutensa vuoksi, mutta ennen kaikkea siksi, että opiskeluissa oli mahdollisuus keskittyä julkishallinnon opintoihin.

Jo ensimmäiset, valintakoekursseina toimineet kurssit osoittivat, että olen löytänyt oman tapani opiskella. Etänä ja joustavasti työn ohessa, omiin aikatauluihin sovitellen. Itsenäisesti, mutta ei kuitenkaan täysin yksin. Alusta asti tuntui, että opiskelijalla itsellään on mahdollisuus vaikuttaa opintojen etenemiseen – omalla kohdallani opinnot veivät mukanaan ja alkuperäinen, hieman varovainen, neljän vuoden päähän asetettu, tavoite valmistumiselle vaihtui lopulta noin kahteen vuoteen. 

Miksi sitten julkishallintoa? Lähtökohtana oli kiinnostus ja halu ymmärtää julkisen sektorin sääntelyä toiminnan taustalla. Miksi kunta ei valitse urakoitsijaksi aina sitä tunnettua, oman kunnan rakennusalan yritystä? Miten asiat tulee käsitellä kunnallisessa päätöksenteossa ja miten kuntien taloutta hoidetaan? Miten valtio ohjaa kuntien toimintaa? Mitä tehtäviä ministeriöillä on ja miten ne näkyvät arjessamme? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin sain vastauksen opintojeni aikana. Julkishallinnon opintojen kokonaisuus oli laadukkaasti ja ajankohtaisesti rakennettu – opintojen kautta syntyi kattava kuva julkisen sektorin ominaispiirteistä, haasteista ja mahdollisuuksista. Lisäksi laaja kurssivalikoima mahdollisti opintojen täydentämisen itseä kiinnostavilla opintokokonaisuuksilla. Esimerkiksi sopimusoikeutta ja organisaation riskienhallintaa käsittelevät opinnot toivat mukavaa lisämaustetta ammatti- ja perusopintojen lisäksi.

Oma taustani julkisen sektorin työntekijänä sai minut usein ajattelemaan julkista sektoria työnantajana. Pohdin muun muassa sitä, millaisilla keinoilla työntekijöiden vaihtuvuutta voisi hillitä ja miten kuntatyönantajat voisivat hyödyntää palkitsemisen mahdollisuuksia. Kahvipöytäkeskusteluissa tuttavien ja työkavereiden kanssa nousivat ajoittain esille julkisen ja yksityisen sektorin erot, erityisesti palkkauksessa ja palkitsemisessa. Vaikka kuntatyönantajan tarjoamat työpaikat näyttäytyvät usein vakaina ja varmoina, ei tietynlaiselta jäykältä vaikutelmalta voi aina välttyä. Pohdinkin, tunnistetaanko palkitsemisen mahdollisuudet julkisella sektorilla siten, kuin ne yksityisellä sektorilla on tunnistettu.

Opinnäytetyöni aihe valikoitui niin aidosta kiinnostuksesta aihetta kohtaan kuin myös toimeksiantajana toimineen ja opintoihin kuuluvan harjoittelupaikan tarjonneen kunnan strategiaan pohjautuvasta tarpeesta. Keskeisiksi kysymyksiksi nousivat pohdinnat siitä, miten kunnissa palkitsemista on mahdollista toteuttaa ja miten palkitsemisesta saadaan vaikuttava. Palkitsemista ei voi mielestäni nähdä organisaation strategiasta irrallisena toimenpiteenä, vaan sen tulisi tukea organisaatiossa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Palkitsemismallin tai -järjestelmän luomisessa vaikeinta voikin olla se, miten palkitsemisesta saadaan yhtä aikaa organisaation strategiaa tukeva, tasa-arvoinen, läpinäkyvä ja parhaimmillaan työntekijän organisaatioon sitouttava. Erityisesti voittoa tavoittelemattomilta kuntatyönantajilta palkitsemismallin suunnittelu vaatii ajatusta, aikaa ja resursseja – tahtoa unohtamatta.

En opintojen käynnistyessä voinut edes aavistaa, mihin tie, jolle olin juuri lähtenyt, minut johdattaisi. Vuodet kolmivuorotyössä kuntatyönantajalla vaihtuivat opintojen loppuvaiheessa asiantuntijatyöhön yksityisellä sektorilla. Suorittamani opinnot täydentävät asiantuntijuuttani julkista sektoria koskevissa tehtävissä ja koen saaneeni opinnoistani paljon irti. On todettava, että muutos työympäristössä on myös konkretisoinut opinnäytetyössäni käsiteltyjä aiheita – julkisen ja yksityisen sektorin välillä on suuri, toimivan palkitsemisjärjestelmän levyinen kuilu.

Ella Granqvist, kasvokuva

Kirjoittaja Eila Granqvist valmistui toukokuussa 2023 tradenomiksi (AMK) liiketalouden tutkinto-ohjelmasta suuntautumisenaan julkishallinto. Hän työskentelee KPMG:llä tilintarkastuksen asiantuntijana.

Eila Granqvistin opinnäytetyö Palkitaan Paltamossa – Miten kunta voi palkita henkilöstöään? palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.

Tutustu myös Osaaja 2023 : Satakunnan ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden parhaimmisto -julkaisuun

Artikkelikuva: Pixabay/lumenbrite

Matka eheyteen taiteen kautta

Julkaistu

Taidetyöskentely ei vaadi sinulta osaamista tai kokemusta – se avautuu jokaiselle, joka sitä rohkenee kokeilla. Kuvittele se hetki, kun astut huoneeseen, jossa jokainen seinä sykkii luovuutta ja jokainen väripilkahdus tuntuu kuiskaavan tarinaa. Tervetuloa ekspressiivisen taidetyöskentelyn maailmaan – paikkaan, missä jokainen askel on matka kohti itseäsi, sisintäsi. Pyydän sinua lähtemään kanssani matkalle, jossa tutustumme ekspressiivisen taiteen parantavaan voimaan. Lähtölaukaus matkaan on opinnäytetyöni, jossa tutkin mielenterveyskuntoutujien kokemuksia ekspressiivisestä taidetyöskentelystä. Tule mukaan ja ota askel kohti eheyttä!

Tutkimukseen ryhtyessäni en ollut aikaisemmin tehnyt mitään näin kattavaa kirjallista työtä ja ajatus tutkimuksesta sai minut alkuun jännittyneeksi. Taival kohti kiitettävää ja palkittua opinnäytetyötä ei ollut kohdallani tavanomaisin. Olin nimittäin nuorempana ”se luokan häirikkö”, jolle ei koulu maistunut. Peruskoulun suoritin erityisluokalla ja tämä on ehdottomasti suurin opintoihin liittyvä saavutukseni koskaan. Pidän itseäni luovana, kekseliäänä ja idearikkaana. Aihe saikin minut hurmokseen. Ekspressiiviseen taideterapiaan tutustuminen kirjallisuuden ja konkretian tasolla tempaisi minut mukanaan, ja lopuksi siitä syntyi minun opinnäytetyöni. Ekspressiivinen taidetyöskentely on luova monitaiteinen lähestymistapa, joka tarjoaa mahdollisuuden ilmaista itseään ja käsitellä sisäisiä tuntemuksia, ajatuksia ja kokemuksia taiteen avulla. Keskeistä ekspressiivisessä taidetyöskentelyssä on prosessi, ei niinkään lopputulos ja se voi sisältää erilaisia taiteen muotoja, kuten maalaamista, piirtämistä ja kirjoittamista.

Laadullisen tutkimukseni toiminnallinen osuus, ekspressiiviset taidepajat, olivat merkittävä osuus opinnäytetyötäni, koska ekspressiivinen taideterapia ja työskentely oli tutkimukseen osallistuneille mielenterveyskuntoutujille ennestään vieras käsite. Aineistoni keräsin haastattelemalla mielenterveyskuntoutujia, jotka osallistuivat ekspressiivisen taidetyöskentelyn ryhmiin Aspa-koti Valtissa. Aineistonkeruun osana hyödynsin myös tutkimuspäiväkirjaa sekä osallistavaa havainnointia, joiden avulla pystyin rikastuttamaan tutkimustani huomattavasti. Haastatteluiden avulla pyrin syventymään mielenterveyskuntoutujien kokemuksiin ja havaintoihin taidetyöskentelyn vaikutuksista. Aineistoanalyysinä hyödynsin teema-analyysiä. Opinnäytetyöni tulokset osoittivat, että ekspressiivisellä taidetyöskentelyllä on myönteisiä vaikutuksia koettuun mielen hyvinvointiin ja työskentelyn avulla voidaan luoda väylä omaan sisimpään. Yhteenvetona voidaan todeta, että ekspressiivinen taidetyöskentely voi olla tehokas lähestymistapa mielenterveyskuntoutujien parissa tehtävässä työskentelyssä. Haluan rohkaista jokaista tutustumaan lisää aiheeseen ja soveltamaan taidetyöskentelyä osaksi elämäänsä. Tutkimukseni tukee taiteen terapeuttisen potentiaalin tunnistamista ja hyödyntämistä, sitä voi soveltaa ja hyödyntää kattavasti humanistisilla aloilla.

Lopuksi haluan muistuttaa jokaista opinnäytetyönsä parissa kamppailevaa, että tämä prosessi voi tuoda valtavan määrän epävarmuutta – luota silti matkaan ja itseesi. Ota vastaan oppilaitoksesi tukitoimia, älä jää yksin, vaikka opinnäytetyösi tuntuisi junnaavan paikallaan. Haluan kiittää opinnäytetyöni yhteistyökumppanina toiminutta Aspa Palvelut Oy:tä, SAMKia ja erityisesti erityisopettaja Pasia, opinnäytetyöohjaajaani Elinaa, sekä opinto-ohjaajaa Tiinaa! Sain kaikilta mukana olleilta osapuolilta valtavan suuren tuen opintojeni loppurutistukseen, sekä erityisesti opinnäytetyöni valmistumiseen. Yllätyin todella positiivisesti siitä, miten valtavan henkilökohtaisen – ja ammatillisen – kasvun koin opinnäytetyöprosessini aikana. Tutkimuksessani astuin osittain uudelle maaperälle, sillä ekspressiivistä taideterapiaa tai työskentelyä ei ole juurikaan tutkittu Suomessa vielä. Toivon tutkimukseni ja tämän kirjoituksen tuovan lisänäkyvyyttä ekspressiiviselle taidetyöskentelylle, jotta tämän lähestymistavan hyvinvointivaikutukset pääsevät valloilleen!

Kia Korhonen, kasvokuva

Kirjoittaja Kia Korhonen valmistui joulukuussa 2023 sosionomiksi (AMK) aikuissosiaalityön alalta. Hän työskentelee lastensuojelun sekä sosiaalihuollon avopalveluiden parissa yksityisellä sektorilla.

Kia Korhosen opinnäytetyö Taiteesta voimaa : Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia ekspressiivisestä taidetyöskentelystä palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.

Tutustu myös Osaaja 2023 : Satakunnan ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden parhaimmisto -julkaisuun

Artikkelikuva: Pixabay/stux

Toivoa saaneena nyt itse toivoa luomassa

Julkaistu

Minulle ei todellakaan ollut peruskoulua päättäessäni selvää, että sosionomi on ammatti, jota kohden aion tulevaisuudessa opiskella. Itseasiassa en osannut edes kuvitella, että minusta olisi ammattikorkeakouluopintoihin, vaikka hassulta tämä ajatus nyt valmistumisen jälkeen tuntuu. Onneksi minun polulleni sattuivat kuitenkin ne muutamat ihmiset, jotka loivat minuun uskoa ja antoivat pienen potkun eteenpäin. Ilman heitä en olisi nyt siinä roolissa, että voin myös itse olla luomassa uskoa toisiin ja vielä ihan ammatikseni.

Ajatukseni sosiaalialalla työskentelystä kiteytyy tuohon ajatukseen, että haluan olla luomassa uskoa muutokseen tai haasteiden voittamiseen sellaisille ihmisille, jotka syystä tai toisesta ovat saattaneet itse menettää uskonsa tai sitä vähintäänkin koetellaan. Haluan, että ihmiset voisivat nähdä oman potentiaalinsa vaikeiden tilanteiden ohitse, vaikka yhteiskunnassa yleisesti vallitsevat asenteet ja kulttuuri eivät aina tee siitä helppoa. Ajattelen, että nämä vaikeat tilanteet vain kaipaavat riittävästi aikaa ja tukea käsitellä niitä sekä löytää oikeat keinot päästä eteenpäin. Tähän ajatukseen tai arvoon nojaten lähdin myös rakentamaan opinnäytetyötäni, jossa pohdimme yhdessä rikos- ja päihdetaustan omaavien kanssa, mitä asioita heidän kokemuksensa mukaan täytyisi käsitellä, jotta toipuminen etenee.

Jo ennen opinnäytetyöni aloittamista minua kiinnostivat aiheena päihde- ja rikosmaailmassa erityisesti naiserityiset kysymykset. Aiheeseen tutustuessani minusta oli mielenkiintoista huomata, kuinka naiserityisyys ja sukupuolisensitiivisyys ovat olleet käsitteinä paljon esillä, mutta siitä huolimatta useat aihetta käsittelevät tietolähteet olivat hyvin vanhoja. Tämä ristiriita voimisti ajatustani siitä, että mielenkiintoisen aiheen lisäksi opinnäytetyölleni on selkeästi tarvetta. Opinnäytetyön teoriaosuutta kasatessani jouduin siksi tekemään paljon töitä sen eteen, miten varmistin tietojen ajantasaisuuden. Lisäksi tieto oli melko pirstaloitunutta, jonka vuoksi teorian yhdistäminen vaati ponnisteluja. Koin aiheen kuitenkin mielenkiintoisena, jonka vuoksi olin myös valmis panostamaan tähän, vaikkakin opinnäytetyöprosessiin liittyi myös ajoittain epävarmuuden tunteita. Siksi mielestäni onkin tärkeää, että opinnäytetyön aiheeksi valitsee oikeasti itselleen mielenkiintoisen aiheen, jotta myös mahdollisten epävarmuuden tunteiden iskiessä on motivaatiota jatkaa aiheen tutkimista.

Tarkemman opinnäytetyön aiheen ja sisällön pohdimme yhdessä tilaajatahon kanssa. Tämän jälkeen tuli enää vain pohtia toteutuskelpoinen suunnitelma, miten pääsen tavoittelemaamme lopputulokseen. Alusta asti minulle oli selvää, että haluan toteuttaa opinnäytetyön osallistamalla mukaan ne henkilöt, ketkä tuotoksesta myös tulevat hyötymään. Halusin tiedonkeruun olevan jo itsessään toiminnallinen, ja parhaimmassa tapauksessa myös osallistujille eheyttävä kokemus, jossa hyödynnän jo oppimaani teoriaa naiserityisistä piirteistä. Toteuttamani toiminnallinen tiedonkeruutuokio oli siis tavallaan menetelmän kehitystä ja käyttöä samanaikaisesti. Tutustumalla erilaisiin toiminnallisiin kehittämistöihin löysin tähän ajatukseen sopivan, mutta kuitenkin myös teoriaan pohjautuvan luotettavan tavan hankkia tietoa. Yhteisölliset ideointimenetelmät vastasivat hyvin toiveeseeni kerätä tieto toiminnallisen tekemisen kautta. Loput osuudet opinnäytetyöstä olikin itsenäistä tiedonhankintaa ja toteutetun tuokion annin yhteensovittamista. Siihen kului aikaa, mutta onnistumisen kokemukset toiminnallisesta osuudesta motivoivat viemään prosessin loppuun kunnialla. Koin, että olimme saaneet yhdessä luotua jotakin arvokasta, jonka vuoksi se oli myös saatettava loppuun huolellisesti.

Omassa opinnäytetyön prosessissani korostui mielestäni motivoiva aihe, riittävä haastavuus, omien arvojen mukainen toiminta, omien vahvuuksien hyödyntäminen ja luova ideointi. Ne epävarmuuden tunteet, jotka ajoittain iskivät, kuten ”onko tämä nyt hyvä ajankohtainen aihe opinnäytetyöksi”, ”toteutanko tätä nyt oikein”, ”onko osaamiseni riittävää toteuttaakseni tämän kaltaisen opinnäytetyön” kaikkosivat kyllä, kun annoin vain oman visioni viedä eteenpäin, vaikka täyttä varmuutta ei ollutkaan toteutanko prosessia nyt täysin oikein. Haluan siksi siis kannustaa siihen, että uskotaan omaan osaamiseemme! Toistan hieman itseäni, mutta mikäli minuun ei olisi aikoinaan luotu uskoa omasta pystyvyydestäni, ei myöskään tätä opinnäytetyötä tai artikkelia olisi nyt olemassa. Jos emme usko, me emme tiedä mitä meiltä jää sen vuoksi saavuttamatta.

Jonna Nyyssönen, kasvokuva

Kirjoittaja Jonna Nyyssönen valmistui keväällä 2023 sosionomi (AMK) -tutkintoon. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli ensin Rikosseuraamuslaitoksella yhdyskuntaseuraamustoimistossa, kunnes sai vakituisen viran TE-toimistosta vuoden 2024 alusta. Nyt hän työskentelee tuetun työllistymisen palveluissa TE-asiantuntijana osana Monialaisia työelämäpalveluita.

Jonna Nyyssösen opinnäytetyö Naistenryhmän aihekortit-työkalu : KRIS Satakunta ry:n naiserityisen ryhmätoiminnan kehittäminen palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.

Tutustu myös Osaaja 2023 : Satakunnan ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden parhaimmisto -julkaisuun

Artikkelikuva: Pixabay/nikolapeskova

Insinööriksi itseään kehittämällä

Julkaistu

2020-luvun työympäristö vaatii erilaisia tietoja ja taitoja kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten aloittaessani omaa työuraani. Nuorten miettiessä omaa urapolkuaan myös kokeneempi kansakunta miettii miten pysyä mukana teknologian jatkuvassa kehityksessä ja mitä tietoja ja taitoja omalla uralla voisi tarvita. Omassa ammatillisessa tienhaarassani olin ensimmäisen kerran vuonna 2004, toinen polku johti kone- ja tuotantotekniikan opintoihin ja toinen suoraan työmaailmaan koneistajan tehtäviin. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin lähteä työelämään kartuttamaan kokemusta tuotantotöistä ajatuksissani jatko-opiskella myöhemmin. Vuosien vieriessä pääsin etenemään urallani muun muassa monenlaisiin suunnittelu- ja kehitystehtäviin ja ajatukset jatko-opinnoista tuntuivat kaukaisilta, kunnes aloin tutkimaan asiaa 15 vuotta myöhemmin. Työn ohessa opiskelu oli tullut yhä yleisemmäksi kiitos verkossa toteutettujen opintojen, kuten Industrial Management -tutkinto-ohjelman, jonka aloitin vuonna 2020 elokuussa. Työn, perheen, vapaa-ajan ja opiskelun yhteensovittamisen tiesin olevan haasteellista, mutta päätin selviytyä tästä hyvällä suunnittelulla ja päämäärätietoisella asenteella.

Uskallus kehittää omaa ammatillista osaamista tuo varmuutta omaan tekemiseen, mahdollistaa uusien osaamisalueiden ja kiinnostuksen kohteiden löytymisen, sekä luo työmarkkinoille uudenlaisia osaajia, joita Suomi tarvitsee pysyäkseen mukana kehityksessä. Tekijöitä tarvitaan kaikilla tasoilla ja omakohtainen kokemukseni uran aloittamisesta työntekijänä oli oikea valinta oman kehitykseni kannalta. Omien heikkouksien ja vahvuuksien tunnistaminen ohjaa oikeaan suuntaan myös ammatillisesti ja auttaa toimimaan paremmin työelämässä. Itselleni tärkeä pyrkimys on tehdä työtä, jossa kokee onnistuvansa ja oppivansa uutta. Sama pyrkimys oli myös opinnäytetyötä tehdessä, onhan kyseessä julkaisu, joka on avoimesti luettavissa, mutta myös näyttö omasta osaamisesta.

Opinnäytetyön aihe alkoi selkeytymään opintojen aikana saatuani mahdollisuuden tehdä töitä tuotannon suunnittelun ja ohjauksen parissa. Aihe oli mieleinen ja yrityksen kannaltakin tärkeä askel matkalla kohti kasvua. Lähtökohtana oli kehittää tuotannon ohjausta visuaalisin keinoin teknologiateollisuuden yritykselle, jossa valmistetaan vakiotuotteita erissä, mutta myös yksittäiskappaleita tai pieneriä asiakkaiden tarpeen mukaan. Visuaalisuus haluttiin tuoda mukaan, jotta asetetut tavoitteet saataisiin konkretisoitua tekemisen tasolle saakka, mutta myös päivittäisen tuotannon selkeyttämiseksi ja sujuvoittamiseksi.

Tuotannon suunnittelu ja ohjaus ovat tärkeä osa valmistavaa teollisuutta, toiminnanohjausjärjestelmiä kehitetään koko ajan työn helpottamiseksi ja todennäköisesti lähitulevaisuudessa tuotantoa voidaan suunnitella ja ohjata tekoälyn avulla hyvinkin vaivattomasti myös suunnitelmanmuutosta vaativissa tilanteissa, joihin järjestelmiä on nykyisellään vaikea saada taipumaan. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta tuotannon suunnittelun ja ohjauksen osaamisesta, joita muun muassa Industrial Management -tutkinto-ohjelma tukee.

Elokuussa 2023 aloin kirjoittamaan opinnäytetyötä, joka valmistui reilut kolme kuukautta myöhemmin. Varsinaista opinnäytetyötä ennen luotiin suunnitelma, jonka pohjalta työtä lähdettiin toteuttamaan. Koin tämän vaiheen tärkeäksi ja etenkin alustavan sisällysluettelon miettiminen etukäteen helpotti etenemistä. Opinnäytetyön teoriaosuutta varten oli aluksi haastavaa löytää lähteeksi sopivaa kirjallisuutta, joka tukisi työn aihetta. Käyttämällä SAMKin osaavaa henkilökuntaa apuna lähteiden etsinnässä, yhdistelemällä eri aihealueita ja koostamalla niistä yhtenäinen loogisesti etenevä työ, pääsin hyvään lopputulokseen. Hyvin rakennetun teoriaosuuden pohjalta oli helpompi lähteä tekemään tutkimustyöhön liittyviä vaiheita. Tutkimuksessa käytin DMAIC-menetelmää, joka osoittautuikin varsin hyväksi työkaluksi tässäkin tutkimuksessa. Teoriasta ja tutkimuksesta saatujen tietojen perusteella pystyin tekemään ratkaisun, jolla päästiin työn alussa luotuihin tavoitteisiin.

Opinnäytetyö on usein työelämän tehtäviä vastaava projekti, joten se on oppimisen kannalta erittäin hyödyllistä, koska se kuvastaa omaa tekemisen tasoa. Parhaimmillaan hyvä opinnäytetyö johtaa tunnustuksiin työnantajalta tai opiskelupaikalta, kuten SAMK Osaaja -kilpailun palkinto tai kunniamaininta, mutta ennen kaikkea ylpeyteen omasta onnistumisesta.

Olen erittäin kiitollinen saamastani laadukkaasta opetuksesta sekä tuesta niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin opintojeni aikana. Kannustan kaikkia uskaltamaan ja antamaan itselleen mahdollisuuden kehittyä ammatillisesti parhaaksi versioksi itsestään.

Jouko Risku, kasvokuva

Kirjoittaja Jouko Risku valmistui joulukuussa 2023 insinööriksi (AMK) Industrial Management -tutkinto-ohjelmasta. Hän työskentelee tuotantopäällikkönä Ulvilassa Hollmén & Co Oy:n Sammontien yksikössä.

Jouko Riskun opinnäytetyö Optimizing the control of mixed production for the developing technology industry palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.

Tutustu Osaaja 2023 : Satakunnan ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden parhaimmisto -julkaisuun

Artikkelikuva: Pixabay/geralt