Tie ammattikorkeakouluun: ”kokeneen ammattilaisen” uusi alku

Valmistuttuani 2000-luvun alussa ammattikoulusta ajattelin: ”kai sitä joskus vielä ehtii opiskelemaan”. Linja, jolta valmistuin, osoittautui vääräksi valinnaksi ja sattumusten kautta ajauduin sähköalalle töihin. Alkuvuodesta 2021 seisoin elämäni risteyskohdassa. Takana oli noin 20 vuoden kokemus sähköalalta: käytännön työtä, projekteja, vastuuta ja ennen kaikkea oppimista työn ja kantapäiden kautta. Taustalla kyti kaukainen ajatus opiskelusta ja pieni unelma valkoisen kypärän kantamisesta. Sitten tuli hetki, kun vaimo sanoi sen ääneen. Hän oli kuullut tarpeeksi narinaani siitä, miksi en voi koskaan saada ”sitä valkoista kypärää”. ”Jos et enää jaksa itseäsi kuunnella, niin tee asialle jotain”, hän tokaisi, ihan hyväntahtoisesti, mutta napakasti. Päätin hakea ammattikorkeakouluun sähkö- ja automaatiotekniikan opintoihin.

Sain ensikosketukseni ammattikorkeakouluopintoihin, kun osallistuin kevään 2021 intensiiviselle, mutta antoisalle valintakurssille. Vaikka jäin lopuksi haussa varasijalle, yllätyin saadessani sähköpostin, jossa kerrottiin, että olinkin valittu opintoihin.

Ensimmäiset kuukaudet olivat vaativia, töiden ja opintojen yhdistäminen oli ajoittain haastavaa. Lisäksi esimerkiksi matematiikka tuntui ylipääsemättömältä. Ei ollut mitään, mitä voisi palauttaa mieleen, koska moni asia ei ollut sinne koskaan ehtinyt. Tehtävä kerrallaan oppiminen ja itsevarmuus matemaattisia asioita kohtaan kasvoi. Lisäksi tieto siitä, että kaikkea ei tarvitse osata heti, opetti olemaan sinnikäs tuoden uuden lähestymistavan oppimiseen. Olin tottunut tekemään asioita käytännössä, mutta nyt oli pakko ymmärtää teoriaa syvemmin. Kurssien läpäiseminen vaati aikaa ja vaivaa, mutta pystyin etenemään kohtalaisen hyvin.

Ammatilliset aineet toivat varmuutta ja rytmiä opintoihin. Moni asia oli tuttua sähköasentajan työuran ansiosta, mikä näkyi oppimisessa ja suorituksissa. Tuntumalla tehty sai tuekseen teorian. Oli palkitsevaa ymmärtää, miksi jokin toimii, ei vain miten se toimii. Opinnot eivät olleet pelkkää uuden oppimista, vaan myös aiemman tiedon jäsentämistä ja laajentamista. Ne pakottivat pysähtymään, purkamaan tuttua osiin ja katsomaan asioita uudesta näkökulmasta.

Opintojeni alkutaipaleella tiesin, mikä opinnäytetyö on, mutta sen kokonaisvaltaisuudesta en tiennyt tuon taivaallista. Tämän takia opinnäytetyöhön kannattaa varata aikaa jo hyvissä ajoin ennen viimeistä opiskeluvuotta. On tärkeää suunnitella toteutus ja kirjallinen osuus huolellisesti, erityisesti, jos työ liittyy käytännön projektiin tai työelämälähtöiseen kehitystehtävään. Aiheen valinta kannattaa tehdä omasta mielenkiinnosta ja kokemuksesta käsin. Silloin työ tuntuu mielekkäältä ja siihen on helpompi sitoutua. Ohjaajan kanssa säännöllinen yhteydenpito ja välitavoitteiden asettaminen auttavat pitämään työn hallinnassa koko prosessin ajan.

Opinnäytetyö kattoi lähes koko vuoden 2024 ja muodostui laajaksi ja haastavaksi kokonaisuudeksi. Koska opinnäytetyöni liittyi toteutettavaan hankkeeseen, projektin suunnitteluosuus ja kokonaisuudenhallinta vei merkittävästi aikaa työn alkuvaiheessa. Kirjallisen osion laatiminen painottui projektin loppupuolelle. Olen sanoin kuvaamattoman kiitollinen saamastani ohjauksesta niin hankkeen projektivaiheessa kuin opinnäytetyön kirjallisen osuuden aikana. Ohjaajieni tuki oli korvaamatonta työn eri vaiheissa.

Olin monta kertaa ennen korkeakouluopintoja kuullut lauseen: ”Elämähän on elinikäistä oppimista”. Lauseen, jonka olin sivuuttanut olankohautuksella ajatellen sen olevan lähinnä jonkinlaista päivitystä, jota tehdään pakon edessä. Todellisuudessa kyse oli asenteesta. Kun uskaltaa haastaa itseään, oppiminen ei ole iästä tai taustasta kiinni. Se vaatii vain päätöksen.

Opinnot ovat antaneet myös uutta itsevarmuutta. En tullut kouluun aloittelijana, mutta en myöskään kokenut itseäni valmiiksi ammattilaiseksi. Nyt voin sanoa olevani enemmän molempia: sekä oppija että osaaja. Tämä yhdistelmä on osoittautunut arvokkaaksi niin koulussa kuin työelämässäkin.

Tulevaisuudessa haluan hyödyntää koulutustani monipuolisemmin. En enää näe itseäni pelkästään asentajana tai kenttätyössä, vaan kehittämässä ja siirtämässä aiemmin hankittua kokemusta kenttätyöstä suunnitteluun. Ammattikorkeakoulu on antanut minulle tähän eväät ja ennen kaikkea uskon siihen, että osaamisellani on arvoa monella eri tasolla.

Jos jotain opin tämän matkan aikana, opin sen, että koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta tai haastaa itseään. Vaikka alku ei olisi helppo, se ei tarkoita, etteikö lopputulos voisi olla juuri sitä, mitä toivoi. Minulle tämä koulutus on ollut enemmän kuin tutkinto. Se on ollut uusi alku ja mahdollisuus rakentaa seuraavaa vaihetta urallani. Ehkä joku muukin tarvitsee lempeän, mutta tiukan tuuppauksen. Saman, jonka minä sain.

Jussi Tattari valmistui joulukuussa 2024 insinööriksi sähkö- ja automaatiotekniikan tutkinto-ohjelmasta. Hän työskentelee sähkösuunnittelijana SP-Suunnittelu Oy:ssä.

Tattarin opinnäytetyö Ravintolahankkeen sähkösuunnitelmaprosessi palkittiin Osaaja 2024 -opinnäytetyökilpailussa.

Vaikeuksien kautta voittoon – tarina opinnäytetyön takaa

”Mikä minusta tulee isona?” on kysymys, johon en vieläkään osaa täysin vastata. Toisaalta minun ei ehkä tarvitsekaan. Olen ollut erityisen onnekas saadessani opiskella kaksi tutkintoa Satakunnan ammattikorkeakoulussa, ensin valmistuen liiketalouden tradenomiksi vuonna 2019 ja muutamaa vuotta myöhemmin sosionomiksi. Kaiken kaikkiaan nämä kuusi opiskeluvuotta ovat opettaneet minulle paljon niin opiskelluista aloista kuin minusta itsestänikin. Suurimmat haasteet korkeakoulutaipaleellani ovat kietoutuneet opinnäytetyöprosessien ympärille. Opintojen loppurutistus tuntui ensimmäisellä kerralla haastavalta, suorastaan ylitsepääsemättömältä. Vannoin tällöin, etten tulisi koskaan menemään uudestaan koulunpenkille, en ainakaan sellaisiin opintoihin, joiden lopussa odottaisi samanlainen vastus. Ja kuinkas kävikään, löysin itseni samasta pisteestä nopeammin kuin olisin arvannutkaan.

Ensimmäisen opinnäytetyöni ”traumatisoimana” aloin miettiä tulevaa opinnäytetyöaihettani jo varhain saatuani tiedon uudesta opiskelupaikasta. Ajattelin kliseisesti, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Liika aiheen pohtiminen ja kirjoitusprosessin ajattelu kuitenkin johti siihen, että loin opinnäytetyön kirjoittamisesta mieleeni entistä suuremman mörön, joka tulisi aiheuttamaan ahdistusta ja kyseenalaistamaan koko sosionomitutkinnon loppuun viemisen. Aloitin viimeisimmän opinnäytetyöni työstämisen opintojen toisen vuoden kevättalvella. Kokonaisuudessaan projektin valmiiksi saattamiseen kului aikaa lähes puolitoista vuotta. Näihin kuukausiin mahtui viikkojen mittaisia kirjoitustaukoja sekä puoliksi valmiin työn heittäminen roskakoriin ja puhtaalta pöydältä uudelleen aloittaminen. En suosittele tätä lähtökohtaisesti kenellekään, mutta omalla kohdallani se kannatti. Tuskin muuten olisin kirjoittamassa tätä artikkelia.

Ainoa minulle ilmiselvä asia opinnäytetyöni suhteen oli aihepiirin valinta. Halusin ehdottomasti valita aiheen, joka liittyi jollain tavalla taloussosiaalityöhön. Koin, että näin saisin luotua sillan vanhan ja uuden osaamiseni välille. Jälkikäteen ajateltuna opinnäytetyöni kannattelevaksi voimaksi nousikin juuri itselleni mielekäs aihe, jonka parissa jaksoin viettää aikaa tunnista toiseen. Aloitellessani opinnäytetyösuunnitelmani kirjoittamista, koronapandemia oli tulossa tiensä päähän. Tähän aikaan mediassa kirjoitettiin paljon lapsiperheiden lisääntyvästä taloudellisesta ahdingosta. Tästä inspiroituneena halusin tutkia lapsiperheiden taloudellisia haasteita Suomessa 2020-luvulla. Aihe oli ajankohtainen, mutta haastava laajuutensa ja niukan käytettävissä olevan tieteellisen aineiston vuoksi. Päätin myös toteuttaa opinnäytetyön tutkimuksellisen osuuden kirjallisuuskatsauksena, vaikka en tiennyt alkuunkaan, miten sellainen tehdään. Olin hyväksilukenut eli ahotoinut liiketalouden opinnoistani kaikki opinnäytetyön kirjoittamiseen liittyvät opintojaksot, joten olin jo valmiiksi kirjoitusprosessin suhteen melko ruosteessa. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut fiksua käydä kertaamassa, miten hyvä tutkimus toteutetaan, eikä yrittää kulkea sieltä mistä aita on matalin. Tämä aita osoittautuikin lopulta niin korkeaksi, että jouduin rakentamaan tikapuut sen ylitystä varten, perehtymällä kirjallisuuskatsauksen periaatteisiin omin avuin. Toisaalta oman mukavuusalueensa ulkopuolelta saa usein mukaansa parhaimmat opit.

Lukuisista haasteista huolimatta lopulta sisukkuus palkittiin ja tämäkin opinnäytetyö tuli valmiiksi, vaikka monesti siltä tuntuikin, että haukkasin aivan liian suuren palan purtavaksi. Haluan lopuksi kiittää ohjaajaani Heliä, jonka neuvot viitoittivat suuntaani silloin, kun omat ideani olivat vähissä sekä perhettäni ja ystäviäni, jotka kuuntelivat turhautumistani kyllästymiseen asti ja tästä huolimatta jaksoivat tsempata minua viemään urakan kunnialla maaliin.

Opinnäytetyömatkaansa aloitteleville haluan antaa seuraavan neuvon: valmista tulee vain tekemällä, opinnäytetyöahdistukseen ainoa toimiva lääke on työn kirjoittaminen. Jokainen kirjoitettu sana vie opinnäytetyötä kohti sen valmistumista. Paras työ on valmis työ!


Karoliina Savolainen valmistui sosionomiksi (AMK) toukokuussa 2024, ja hänen opintonsa painottuivat aikuissosiaalityöhön. Valmistumisensa jälkeen hän on työskennellyt sosiaaliohjaajana vammaisten asumispalveluissa Satakunnan hyvinvointialueella.

Savolaisen opinnäytetyö Lapsiperheiden taloudelliset haasteet Suomessa 2020-luvulla: Narratiivinen kirjallisuuskatsaus palkittiin Osaaja 2024 -opinnäytetyökilpailussa.

Sisäsyntyinen mielenterveys – uudenlaista näkökulmaa mielenterveystyöhön

Lukion jälkeen Heidi suunnisti jatko-opiskelemaan ulkomaille ja kiinnostui samalla mindfulnessista. Sitä kautta hän sattumalta löysi lähestymistavan sisäsyntyisestä mielenterveydestä, joka teki häneen vaikutuksen. Lähestymistapa muutti hänen käsitystään mielenterveydestä ja johdatti matkalle kohti oman sisäisen hyvinvoinnin löytämistä. Heidi kouluttautui valmentajaksi ammattilaisille suunnatuissa koulutuksissa, sillä hän koki kutsumusta jakaa mitä oli löytänyt myös muille. Yritystoiminta ei kuitenkaan ottanut tulta alleen ja perhettä perustaessaan Heidi totesi, että oli aika keksiä jotain uutta.

Hän haki SAMKiin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ajatuksena jatkokouluttautua terveydenhoitajaksi ja työllistyä neuvolaan. Opiskeluiden edetessä Heidi kuitenkin huomasi, että kliininen hoitotyö ei ollut se, mikä kiinnosti. Hän pohti jo opiskeluiden lopettamista, mutta jokin sai hänet kuitenkin jatkamaan. Toisen vuoden mielenterveystyöharjoittelua suorittaessaan Heidi ymmärsi miksi. Työharjoittelun jälkeen hän jäi vielä kesäksi sairaanhoitajan sijaiseksi harjoittelupaikkaan ja psykiatrisen sairaanhoitajan työ vei hänet mennessään. Mikä parasta, Heidi sai työssään hyödyntää oppimaansa sisäsyntyisestä mielenterveydestä. Asiakkaat, joiden kanssa hän työskenteli, kokivat lähestymistavan uutena, erilaisena ja voimaannuttavana.

Kun tuli aika aloittaa opinnäytetyö, Heidi tiesi heti mistä halusi kirjoittaa. Hän kertoi työn ideasta opinnäytetyöparilleen Saanalle. Molempia yhdisti kiinnostus ihmismielen toimintaan ja mielen hyvinvointiin. Aiheeseen tutustuttuaan myös Saana näki lähestymistavan potentiaalin mielenterveyshoitotyössä. Sitten lähdimme innokkaasti suunnittelemaan opinnäytetyön toteutusta.

Opinnäytetyömme oli ensimmäinen suomenkielinen tieteellinen julkaisu aiheesta, mikä loi myös omat haasteensa työtä tehdessä. Opinnäytetyöohjaajamme Mari auttoikin meitä struktuurin luomisen lisäksi erityisesti jäsentämään tekstiä, joka pääsiassa koostui englanninkielisistä käsitteistä, niin että saimme luotua tekstistä lukijaystävällisen ja helpommin ymmärrettävän. Työn edetessä asiat loksahtelivat paikoilleen ja myös alun perin suunniteltu kirjallisuuskatsaus muuttui toiminnalliseksi opinnäytetyöksi. Kaiken lisäksi työllistyimme molemmat opinnäytetyön tilaajalle ja työssämme olemme päässeet hyödyntämään sisäsyntyisen mielenterveyden lähestymistapaa sekä yksilökeskusteluissa että ryhmämuotoisessa ohjauksessa. Toiveena ja tavoitteena meillä on edelleen viedä aihetta eteenpäin ja kasvattaa tietoutta sisäsyntyisestä mielenterveydestä alalla.

Niin elämässä kuin opinnäytetyötä tehdessäkin asiat eivät aina mene odottamallamme tavalla. Se voi kuitenkin tarkoittaa sitä, että jotain parempaa saattaa olla odottamassa edessämme. Vinkiksi uusille opinnäytetyön tekijöille haluaisimmekin antaa seuraavan ohjeen: Ole rohkea ja valitse aihe joka sinua kiinnostaa ja inspiroi sekä on sinulle merkityksellinen. Tekijälleen tärkeä ja innostava aihe välittyy myös tilaajalle ja lukijoille, mikä lisää opinnäytetyön hyödynnettävyyttä. Opinnäytetyöohjaajan antamaa ammatillista ohjausta kannattaa hyödyntää, mutta myös oman sisimmän kuuntelu on tärkeää. Opinnäytetyöprosessi on pitkä ja oma aito kiinnostus aiheeseen auttaa jaksamaan prosessin loppuun viemisessä sekä voi parhaassa tapauksessa avata uusia juuri sinulle tarkoitettuja urapolkuja tulevaisuudessa. Tsemppiä!

Tutustu Heidi Paavilaisen ja Saana Lehtisen opinnäytetyöhön Sisäsyntyinen mielenterveys kolmen prinsiipin lähestymistapaan pohjautuen — Luento psykiatrian poliklinikan hoitohenkilöstölle. Opinnäytetyö palkittiin Osaaja 2024 -opinnäytetyökilpailussa.


Heidi Paavilainen valmistui kesäkuussa 2024 sairaanhoitajaksi (AMK). Hän on työskennellyt psykiatrisena sairaanhoitajana sekä perustasolla että erikoissairaanhoidossa ja on tällä hetkellä töissä aikuispsykiatrian poliklinikalla.

Saana Lehtinen on valmistumassa syksyllä 2025 sairaanhoitaja (AMK) -tutkintoon. Hän on työskennellyt opintojen ohella erityistasoisessa lastensuojelussa yksityisellä sektorilla ja sairaanhoitajan sijaisena erikoissairaanhoidossa psykiatrian poliklinikalla.

Opintojen kautta kohti asiantuntijuutta

Sanotaan, että kaikelle on aikansa ja paikkansa. Minun kohdallani opintojen aloittamiselle löytyi sopiva ajankohta kolmivuorotyön ja perhe-elämän pyörteissä syksyllä 2021 kuopuksenkin siirtyessä koulumaailmaan. Täällä Kainuun korvessa opintomahdollisuuksia kartoittaessa Satakunnan ammattikorkeakoulun liiketalouden verkko-opinnot vetivät puoleensa myös aika- ja paikkariippumattomuutensa vuoksi, mutta ennen kaikkea siksi, että opiskeluissa oli mahdollisuus keskittyä julkishallinnon opintoihin.

Jo ensimmäiset, valintakoekursseina toimineet kurssit osoittivat, että olen löytänyt oman tapani opiskella. Etänä ja joustavasti työn ohessa, omiin aikatauluihin sovitellen. Itsenäisesti, mutta ei kuitenkaan täysin yksin. Alusta asti tuntui, että opiskelijalla itsellään on mahdollisuus vaikuttaa opintojen etenemiseen – omalla kohdallani opinnot veivät mukanaan ja alkuperäinen, hieman varovainen, neljän vuoden päähän asetettu, tavoite valmistumiselle vaihtui lopulta noin kahteen vuoteen. 

Miksi sitten julkishallintoa? Lähtökohtana oli kiinnostus ja halu ymmärtää julkisen sektorin sääntelyä toiminnan taustalla. Miksi kunta ei valitse urakoitsijaksi aina sitä tunnettua, oman kunnan rakennusalan yritystä? Miten asiat tulee käsitellä kunnallisessa päätöksenteossa ja miten kuntien taloutta hoidetaan? Miten valtio ohjaa kuntien toimintaa? Mitä tehtäviä ministeriöillä on ja miten ne näkyvät arjessamme? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin sain vastauksen opintojeni aikana. Julkishallinnon opintojen kokonaisuus oli laadukkaasti ja ajankohtaisesti rakennettu – opintojen kautta syntyi kattava kuva julkisen sektorin ominaispiirteistä, haasteista ja mahdollisuuksista. Lisäksi laaja kurssivalikoima mahdollisti opintojen täydentämisen itseä kiinnostavilla opintokokonaisuuksilla. Esimerkiksi sopimusoikeutta ja organisaation riskienhallintaa käsittelevät opinnot toivat mukavaa lisämaustetta ammatti- ja perusopintojen lisäksi.

Oma taustani julkisen sektorin työntekijänä sai minut usein ajattelemaan julkista sektoria työnantajana. Pohdin muun muassa sitä, millaisilla keinoilla työntekijöiden vaihtuvuutta voisi hillitä ja miten kuntatyönantajat voisivat hyödyntää palkitsemisen mahdollisuuksia. Kahvipöytäkeskusteluissa tuttavien ja työkavereiden kanssa nousivat ajoittain esille julkisen ja yksityisen sektorin erot, erityisesti palkkauksessa ja palkitsemisessa. Vaikka kuntatyönantajan tarjoamat työpaikat näyttäytyvät usein vakaina ja varmoina, ei tietynlaiselta jäykältä vaikutelmalta voi aina välttyä. Pohdinkin, tunnistetaanko palkitsemisen mahdollisuudet julkisella sektorilla siten, kuin ne yksityisellä sektorilla on tunnistettu.

Opinnäytetyöni aihe valikoitui niin aidosta kiinnostuksesta aihetta kohtaan kuin myös toimeksiantajana toimineen ja opintoihin kuuluvan harjoittelupaikan tarjonneen kunnan strategiaan pohjautuvasta tarpeesta. Keskeisiksi kysymyksiksi nousivat pohdinnat siitä, miten kunnissa palkitsemista on mahdollista toteuttaa ja miten palkitsemisesta saadaan vaikuttava. Palkitsemista ei voi mielestäni nähdä organisaation strategiasta irrallisena toimenpiteenä, vaan sen tulisi tukea organisaatiossa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Palkitsemismallin tai -järjestelmän luomisessa vaikeinta voikin olla se, miten palkitsemisesta saadaan yhtä aikaa organisaation strategiaa tukeva, tasa-arvoinen, läpinäkyvä ja parhaimmillaan työntekijän organisaatioon sitouttava. Erityisesti voittoa tavoittelemattomilta kuntatyönantajilta palkitsemismallin suunnittelu vaatii ajatusta, aikaa ja resursseja – tahtoa unohtamatta.

En opintojen käynnistyessä voinut edes aavistaa, mihin tie, jolle olin juuri lähtenyt, minut johdattaisi. Vuodet kolmivuorotyössä kuntatyönantajalla vaihtuivat opintojen loppuvaiheessa asiantuntijatyöhön yksityisellä sektorilla. Suorittamani opinnot täydentävät asiantuntijuuttani julkista sektoria koskevissa tehtävissä ja koen saaneeni opinnoistani paljon irti. On todettava, että muutos työympäristössä on myös konkretisoinut opinnäytetyössäni käsiteltyjä aiheita – julkisen ja yksityisen sektorin välillä on suuri, toimivan palkitsemisjärjestelmän levyinen kuilu.


Ella Granqvist, kasvokuva

Kirjoittaja Eila Granqvist valmistui toukokuussa 2023 tradenomiksi (AMK) liiketalouden tutkinto-ohjelmasta suuntautumisenaan julkishallinto. Hän työskentelee KPMG:llä tilintarkastuksen asiantuntijana.

Eila Granqvistin opinnäytetyö Palkitaan Paltamossa – Miten kunta voi palkita henkilöstöään? palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.

Artikkelikuva: Pixabay/lumenbrite

Matka eheyteen taiteen kautta

Taidetyöskentely ei vaadi sinulta osaamista tai kokemusta – se avautuu jokaiselle, joka sitä rohkenee kokeilla. Kuvittele se hetki, kun astut huoneeseen, jossa jokainen seinä sykkii luovuutta ja jokainen väripilkahdus tuntuu kuiskaavan tarinaa. Tervetuloa ekspressiivisen taidetyöskentelyn maailmaan – paikkaan, missä jokainen askel on matka kohti itseäsi, sisintäsi. Pyydän sinua lähtemään kanssani matkalle, jossa tutustumme ekspressiivisen taiteen parantavaan voimaan. Lähtölaukaus matkaan on opinnäytetyöni, jossa tutkin mielenterveyskuntoutujien kokemuksia ekspressiivisestä taidetyöskentelystä. Tule mukaan ja ota askel kohti eheyttä!

Tutkimukseen ryhtyessäni en ollut aikaisemmin tehnyt mitään näin kattavaa kirjallista työtä ja ajatus tutkimuksesta sai minut alkuun jännittyneeksi. Taival kohti kiitettävää ja palkittua opinnäytetyötä ei ollut kohdallani tavanomaisin. Olin nimittäin nuorempana ”se luokan häirikkö”, jolle ei koulu maistunut. Peruskoulun suoritin erityisluokalla ja tämä on ehdottomasti suurin opintoihin liittyvä saavutukseni koskaan. Pidän itseäni luovana, kekseliäänä ja idearikkaana. Aihe saikin minut hurmokseen. Ekspressiiviseen taideterapiaan tutustuminen kirjallisuuden ja konkretian tasolla tempaisi minut mukanaan, ja lopuksi siitä syntyi minun opinnäytetyöni. Ekspressiivinen taidetyöskentely on luova monitaiteinen lähestymistapa, joka tarjoaa mahdollisuuden ilmaista itseään ja käsitellä sisäisiä tuntemuksia, ajatuksia ja kokemuksia taiteen avulla. Keskeistä ekspressiivisessä taidetyöskentelyssä on prosessi, ei niinkään lopputulos ja se voi sisältää erilaisia taiteen muotoja, kuten maalaamista, piirtämistä ja kirjoittamista.

Laadullisen tutkimukseni toiminnallinen osuus, ekspressiiviset taidepajat, olivat merkittävä osuus opinnäytetyötäni, koska ekspressiivinen taideterapia ja työskentely oli tutkimukseen osallistuneille mielenterveyskuntoutujille ennestään vieras käsite. Aineistoni keräsin haastattelemalla mielenterveyskuntoutujia, jotka osallistuivat ekspressiivisen taidetyöskentelyn ryhmiin Aspa-koti Valtissa. Aineistonkeruun osana hyödynsin myös tutkimuspäiväkirjaa sekä osallistavaa havainnointia, joiden avulla pystyin rikastuttamaan tutkimustani huomattavasti. Haastatteluiden avulla pyrin syventymään mielenterveyskuntoutujien kokemuksiin ja havaintoihin taidetyöskentelyn vaikutuksista. Aineistoanalyysinä hyödynsin teema-analyysiä. Opinnäytetyöni tulokset osoittivat, että ekspressiivisellä taidetyöskentelyllä on myönteisiä vaikutuksia koettuun mielen hyvinvointiin ja työskentelyn avulla voidaan luoda väylä omaan sisimpään. Yhteenvetona voidaan todeta, että ekspressiivinen taidetyöskentely voi olla tehokas lähestymistapa mielenterveyskuntoutujien parissa tehtävässä työskentelyssä. Haluan rohkaista jokaista tutustumaan lisää aiheeseen ja soveltamaan taidetyöskentelyä osaksi elämäänsä. Tutkimukseni tukee taiteen terapeuttisen potentiaalin tunnistamista ja hyödyntämistä, sitä voi soveltaa ja hyödyntää kattavasti humanistisilla aloilla.

Lopuksi haluan muistuttaa jokaista opinnäytetyönsä parissa kamppailevaa, että tämä prosessi voi tuoda valtavan määrän epävarmuutta – luota silti matkaan ja itseesi. Ota vastaan oppilaitoksesi tukitoimia, älä jää yksin, vaikka opinnäytetyösi tuntuisi junnaavan paikallaan. Haluan kiittää opinnäytetyöni yhteistyökumppanina toiminutta Aspa Palvelut Oy:tä, SAMKia ja erityisesti erityisopettaja Pasia, opinnäytetyöohjaajaani Elinaa, sekä opinto-ohjaajaa Tiinaa! Sain kaikilta mukana olleilta osapuolilta valtavan suuren tuen opintojeni loppurutistukseen, sekä erityisesti opinnäytetyöni valmistumiseen. Yllätyin todella positiivisesti siitä, miten valtavan henkilökohtaisen – ja ammatillisen – kasvun koin opinnäytetyöprosessini aikana. Tutkimuksessani astuin osittain uudelle maaperälle, sillä ekspressiivistä taideterapiaa tai työskentelyä ei ole juurikaan tutkittu Suomessa vielä. Toivon tutkimukseni ja tämän kirjoituksen tuovan lisänäkyvyyttä ekspressiiviselle taidetyöskentelylle, jotta tämän lähestymistavan hyvinvointivaikutukset pääsevät valloilleen!


Kia Korhonen, kasvokuva

Kirjoittaja Kia Korhonen valmistui joulukuussa 2023 sosionomiksi (AMK) aikuissosiaalityön alalta. Hän työskentelee lastensuojelun sekä sosiaalihuollon avopalveluiden parissa yksityisellä sektorilla.

Kia Korhosen opinnäytetyö Taiteesta voimaa : Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia ekspressiivisestä taidetyöskentelystä palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.

Artikkelikuva: Pixabay/stux

Toivoa saaneena nyt itse toivoa luomassa

Minulle ei todellakaan ollut peruskoulua päättäessäni selvää, että sosionomi on ammatti, jota kohden aion tulevaisuudessa opiskella. Itseasiassa en osannut edes kuvitella, että minusta olisi ammattikorkeakouluopintoihin, vaikka hassulta tämä ajatus nyt valmistumisen jälkeen tuntuu. Onneksi minun polulleni sattuivat kuitenkin ne muutamat ihmiset, jotka loivat minuun uskoa ja antoivat pienen potkun eteenpäin. Ilman heitä en olisi nyt siinä roolissa, että voin myös itse olla luomassa uskoa toisiin ja vielä ihan ammatikseni.

Ajatukseni sosiaalialalla työskentelystä kiteytyy tuohon ajatukseen, että haluan olla luomassa uskoa muutokseen tai haasteiden voittamiseen sellaisille ihmisille, jotka syystä tai toisesta ovat saattaneet itse menettää uskonsa tai sitä vähintäänkin koetellaan. Haluan, että ihmiset voisivat nähdä oman potentiaalinsa vaikeiden tilanteiden ohitse, vaikka yhteiskunnassa yleisesti vallitsevat asenteet ja kulttuuri eivät aina tee siitä helppoa. Ajattelen, että nämä vaikeat tilanteet vain kaipaavat riittävästi aikaa ja tukea käsitellä niitä sekä löytää oikeat keinot päästä eteenpäin. Tähän ajatukseen tai arvoon nojaten lähdin myös rakentamaan opinnäytetyötäni, jossa pohdimme yhdessä rikos- ja päihdetaustan omaavien kanssa, mitä asioita heidän kokemuksensa mukaan täytyisi käsitellä, jotta toipuminen etenee.

Jo ennen opinnäytetyöni aloittamista minua kiinnostivat aiheena päihde- ja rikosmaailmassa erityisesti naiserityiset kysymykset. Aiheeseen tutustuessani minusta oli mielenkiintoista huomata, kuinka naiserityisyys ja sukupuolisensitiivisyys ovat olleet käsitteinä paljon esillä, mutta siitä huolimatta useat aihetta käsittelevät tietolähteet olivat hyvin vanhoja. Tämä ristiriita voimisti ajatustani siitä, että mielenkiintoisen aiheen lisäksi opinnäytetyölleni on selkeästi tarvetta. Opinnäytetyön teoriaosuutta kasatessani jouduin siksi tekemään paljon töitä sen eteen, miten varmistin tietojen ajantasaisuuden. Lisäksi tieto oli melko pirstaloitunutta, jonka vuoksi teorian yhdistäminen vaati ponnisteluja. Koin aiheen kuitenkin mielenkiintoisena, jonka vuoksi olin myös valmis panostamaan tähän, vaikkakin opinnäytetyöprosessiin liittyi myös ajoittain epävarmuuden tunteita. Siksi mielestäni onkin tärkeää, että opinnäytetyön aiheeksi valitsee oikeasti itselleen mielenkiintoisen aiheen, jotta myös mahdollisten epävarmuuden tunteiden iskiessä on motivaatiota jatkaa aiheen tutkimista.

Tarkemman opinnäytetyön aiheen ja sisällön pohdimme yhdessä tilaajatahon kanssa. Tämän jälkeen tuli enää vain pohtia toteutuskelpoinen suunnitelma, miten pääsen tavoittelemaamme lopputulokseen. Alusta asti minulle oli selvää, että haluan toteuttaa opinnäytetyön osallistamalla mukaan ne henkilöt, ketkä tuotoksesta myös tulevat hyötymään. Halusin tiedonkeruun olevan jo itsessään toiminnallinen, ja parhaimmassa tapauksessa myös osallistujille eheyttävä kokemus, jossa hyödynnän jo oppimaani teoriaa naiserityisistä piirteistä. Toteuttamani toiminnallinen tiedonkeruutuokio oli siis tavallaan menetelmän kehitystä ja käyttöä samanaikaisesti. Tutustumalla erilaisiin toiminnallisiin kehittämistöihin löysin tähän ajatukseen sopivan, mutta kuitenkin myös teoriaan pohjautuvan luotettavan tavan hankkia tietoa. Yhteisölliset ideointimenetelmät vastasivat hyvin toiveeseeni kerätä tieto toiminnallisen tekemisen kautta. Loput osuudet opinnäytetyöstä olikin itsenäistä tiedonhankintaa ja toteutetun tuokion annin yhteensovittamista. Siihen kului aikaa, mutta onnistumisen kokemukset toiminnallisesta osuudesta motivoivat viemään prosessin loppuun kunnialla. Koin, että olimme saaneet yhdessä luotua jotakin arvokasta, jonka vuoksi se oli myös saatettava loppuun huolellisesti.

Omassa opinnäytetyön prosessissani korostui mielestäni motivoiva aihe, riittävä haastavuus, omien arvojen mukainen toiminta, omien vahvuuksien hyödyntäminen ja luova ideointi. Ne epävarmuuden tunteet, jotka ajoittain iskivät, kuten ”onko tämä nyt hyvä ajankohtainen aihe opinnäytetyöksi”, ”toteutanko tätä nyt oikein”, ”onko osaamiseni riittävää toteuttaakseni tämän kaltaisen opinnäytetyön” kaikkosivat kyllä, kun annoin vain oman visioni viedä eteenpäin, vaikka täyttä varmuutta ei ollutkaan toteutanko prosessia nyt täysin oikein. Haluan siksi siis kannustaa siihen, että uskotaan omaan osaamiseemme! Toistan hieman itseäni, mutta mikäli minuun ei olisi aikoinaan luotu uskoa omasta pystyvyydestäni, ei myöskään tätä opinnäytetyötä tai artikkelia olisi nyt olemassa. Jos emme usko, me emme tiedä mitä meiltä jää sen vuoksi saavuttamatta.


Jonna Nyyssönen, kasvokuva

Kirjoittaja Jonna Nyyssönen valmistui keväällä 2023 sosionomi (AMK) -tutkintoon. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli ensin Rikosseuraamuslaitoksella yhdyskuntaseuraamustoimistossa, kunnes sai vakituisen viran TE-toimistosta vuoden 2024 alusta. Nyt hän työskentelee tuetun työllistymisen palveluissa TE-asiantuntijana osana Monialaisia työelämäpalveluita.

Jonna Nyyssösen opinnäytetyö Naistenryhmän aihekortit-työkalu : KRIS Satakunta ry:n naiserityisen ryhmätoiminnan kehittäminen palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.

Artikkelikuva: Pixabay/nikolapeskova

Insinööriksi itseään kehittämällä

2020-luvun työympäristö vaatii erilaisia tietoja ja taitoja kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten aloittaessani omaa työuraani. Nuorten miettiessä omaa urapolkuaan myös kokeneempi kansakunta miettii miten pysyä mukana teknologian jatkuvassa kehityksessä ja mitä tietoja ja taitoja omalla uralla voisi tarvita. Omassa ammatillisessa tienhaarassani olin ensimmäisen kerran vuonna 2004, toinen polku johti kone- ja tuotantotekniikan opintoihin ja toinen suoraan työmaailmaan koneistajan tehtäviin. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin lähteä työelämään kartuttamaan kokemusta tuotantotöistä ajatuksissani jatko-opiskella myöhemmin. Vuosien vieriessä pääsin etenemään urallani muun muassa monenlaisiin suunnittelu- ja kehitystehtäviin ja ajatukset jatko-opinnoista tuntuivat kaukaisilta, kunnes aloin tutkimaan asiaa 15 vuotta myöhemmin. Työn ohessa opiskelu oli tullut yhä yleisemmäksi kiitos verkossa toteutettujen opintojen, kuten Industrial Management -tutkinto-ohjelman, jonka aloitin vuonna 2020 elokuussa. Työn, perheen, vapaa-ajan ja opiskelun yhteensovittamisen tiesin olevan haasteellista, mutta päätin selviytyä tästä hyvällä suunnittelulla ja päämäärätietoisella asenteella.

Uskallus kehittää omaa ammatillista osaamista tuo varmuutta omaan tekemiseen, mahdollistaa uusien osaamisalueiden ja kiinnostuksen kohteiden löytymisen, sekä luo työmarkkinoille uudenlaisia osaajia, joita Suomi tarvitsee pysyäkseen mukana kehityksessä. Tekijöitä tarvitaan kaikilla tasoilla ja omakohtainen kokemukseni uran aloittamisesta työntekijänä oli oikea valinta oman kehitykseni kannalta. Omien heikkouksien ja vahvuuksien tunnistaminen ohjaa oikeaan suuntaan myös ammatillisesti ja auttaa toimimaan paremmin työelämässä. Itselleni tärkeä pyrkimys on tehdä työtä, jossa kokee onnistuvansa ja oppivansa uutta. Sama pyrkimys oli myös opinnäytetyötä tehdessä, onhan kyseessä julkaisu, joka on avoimesti luettavissa, mutta myös näyttö omasta osaamisesta.

Opinnäytetyön aihe alkoi selkeytymään opintojen aikana saatuani mahdollisuuden tehdä töitä tuotannon suunnittelun ja ohjauksen parissa. Aihe oli mieleinen ja yrityksen kannaltakin tärkeä askel matkalla kohti kasvua. Lähtökohtana oli kehittää tuotannon ohjausta visuaalisin keinoin teknologiateollisuuden yritykselle, jossa valmistetaan vakiotuotteita erissä, mutta myös yksittäiskappaleita tai pieneriä asiakkaiden tarpeen mukaan. Visuaalisuus haluttiin tuoda mukaan, jotta asetetut tavoitteet saataisiin konkretisoitua tekemisen tasolle saakka, mutta myös päivittäisen tuotannon selkeyttämiseksi ja sujuvoittamiseksi.

Tuotannon suunnittelu ja ohjaus ovat tärkeä osa valmistavaa teollisuutta, toiminnanohjausjärjestelmiä kehitetään koko ajan työn helpottamiseksi ja todennäköisesti lähitulevaisuudessa tuotantoa voidaan suunnitella ja ohjata tekoälyn avulla hyvinkin vaivattomasti myös suunnitelmanmuutosta vaativissa tilanteissa, joihin järjestelmiä on nykyisellään vaikea saada taipumaan. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta tuotannon suunnittelun ja ohjauksen osaamisesta, joita muun muassa Industrial Management -tutkinto-ohjelma tukee.

Elokuussa 2023 aloin kirjoittamaan opinnäytetyötä, joka valmistui reilut kolme kuukautta myöhemmin. Varsinaista opinnäytetyötä ennen luotiin suunnitelma, jonka pohjalta työtä lähdettiin toteuttamaan. Koin tämän vaiheen tärkeäksi ja etenkin alustavan sisällysluettelon miettiminen etukäteen helpotti etenemistä. Opinnäytetyön teoriaosuutta varten oli aluksi haastavaa löytää lähteeksi sopivaa kirjallisuutta, joka tukisi työn aihetta. Käyttämällä SAMKin osaavaa henkilökuntaa apuna lähteiden etsinnässä, yhdistelemällä eri aihealueita ja koostamalla niistä yhtenäinen loogisesti etenevä työ, pääsin hyvään lopputulokseen. Hyvin rakennetun teoriaosuuden pohjalta oli helpompi lähteä tekemään tutkimustyöhön liittyviä vaiheita. Tutkimuksessa käytin DMAIC-menetelmää, joka osoittautuikin varsin hyväksi työkaluksi tässäkin tutkimuksessa. Teoriasta ja tutkimuksesta saatujen tietojen perusteella pystyin tekemään ratkaisun, jolla päästiin työn alussa luotuihin tavoitteisiin.

Opinnäytetyö on usein työelämän tehtäviä vastaava projekti, joten se on oppimisen kannalta erittäin hyödyllistä, koska se kuvastaa omaa tekemisen tasoa. Parhaimmillaan hyvä opinnäytetyö johtaa tunnustuksiin työnantajalta tai opiskelupaikalta, kuten SAMK Osaaja -kilpailun palkinto tai kunniamaininta, mutta ennen kaikkea ylpeyteen omasta onnistumisesta.

Olen erittäin kiitollinen saamastani laadukkaasta opetuksesta sekä tuesta niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin opintojeni aikana. Kannustan kaikkia uskaltamaan ja antamaan itselleen mahdollisuuden kehittyä ammatillisesti parhaaksi versioksi itsestään.


Jouko Risku, kasvokuva

Kirjoittaja Jouko Risku valmistui joulukuussa 2023 insinööriksi (AMK) Industrial Management -tutkinto-ohjelmasta. Hän työskentelee tuotantopäällikkönä Ulvilassa Hollmén & Co Oy:n Sammontien yksikössä.

Jouko Riskun opinnäytetyö Optimizing the control of mixed production for the developing technology industry palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.

Artikkelikuva: Pixabay/geralt

Opintoja, töitä, nostureita ja yksi opinnäytetyö

Oma koulutuspolkuni ei vienyt minua tavanomaista reittiä pitkin armeijan kautta takaisin koulun penkille, vaan halusin viettää vähintään yhden välivuoden ja tehdä töitä. Muutamien sattumien kautta tuo välivuosi venähti viiden vuoden mittaiseksi. Näihin vuosiin mahtui kuitenkin ammattitutkinto oppisopimuksella ja muutama lukion kurssi. Samalla itselleni vahvistui tunne siitä, että haluan suorittaa AMK-tutkinnon jossain vaiheessa. Enää piti vain valita ala ja opiskelumuoto. Ammattini kautta olin rakentanut vankan pohjan metallinjalostuksen parissa ja halusin laajentaa osaamistani myös alan ulkopuolelle. Päädyin opiskelemaan työn ohella Satakunnan ammattikorkeakoulun tarjoamaa Industrial Management -tutkinto-ohjelmaa verkko-opintoina vuonna 2018. Opintojen edetessä siirryin sisäisellä siirrolla töihin toiseen tehtaaseen läheiselle paikkakunnalle, minkä myötä työnkuvani muuttui samalla enemmän hallinnolliseen suuntaan.

Opintojen loppuvaiheessa alkoi tuo kuuluisa opinnäytetyö kolkuttelemaan jo ovelle. Opinnäytetyön aiheen keksiminen tuntui aluksi haastavalta ja haastattelinkin useaa eri henkilöä organisaation sisältä aina tutkimus- ja kehitysosastolta hankintaosastoon. Minulle oli alusta asti selvää, että haluaisin tehdä työn, joka hyödyttäisi niin työnantajaani kuin omaa ammatillista kehittymistänikin. Lopulta sain aiheen opinnäytetyöhön oman esimieheni ehdotuksesta ja se liittyi investointiin, joka oli tulossa omalle vastuualueelleni.

Alkuun olin epävarma tutkimusmenetelmän valinnasta ja tutkimusaiheen rajauksesta. Lähtöasetelmana oli tutkia ja selvittää tulevan siltanosturin tietojärjestelmän hyötyjä tuotannolle valimossa. Aluksi aiheen rajaaminen oli vaikeaa, sillä aihe tuntui eri näkökulmista tarkasteltuna joko liian suppealta tai liian laajalta. Totesin kuitenkin aiheen istuvan tuotantotalouden opintoihini hyvin. Suunnittelin aluksi tekeväni kvantitatiivisen tutkimuksen, mutta opettajan ja työpaikan ohjaajan opastuksella päädyin tekemään kvalitatiivisen tutkimuksen. Menetelmäksi valitsin teemahaastattelun.

Tutkimusaiheen rajauksen ja menetelmän määrittämisen jälkeen työ lähti liikkeelle teoriaosuuden kirjoittamisella. Tämä oli haastavin vaihe työn tekemisessä, sillä siltanostureiden tietojärjestelmistä ei löytynyt kovain paljon tutkimusta tai artikkeleita ja toisaalta vastaavat tietojärjestelmät räätälöidään usein asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Oli siis ensin selvitettävä, mihin järjestelmä periaatteen tasolla kykenisi, mihin se vaikuttaisi ja kuinka laajasti. Näiden tulosten pohjalta sain teoriaosuuden raamit kirjoitettua.

Seuraavana ohjelmassa oli itse haastatteluiden tekeminen. Tätä vaihetta varjosti haaste siitä, että tietojärjestelmän mahdolliset hyödyt tunnistettiin ylettyvän toimeksiantajan molempiin eri paikkakunnalla oleviin tehtaisiin. Omana etuna oli kokemus molemmista tehtaista, sillä tunsin molempien prosessit suhteellisen kattavasti ja tätä kautta pystyin päättämään työtä varten haastateltavat henkilöt.

Haastattelujen jälkeen vuorossa oli aineiston purkaminen ja analysointi tutkimusta varten. Ennalta odotettujen tulosten lisäksi haastatteluista nousi esille uusia soveltamis- ja vaikutuskohteita järjestelmälle, joten jouduin päivittämään teoriaosuutta muutamaan otteeseen. Vaikka teoriaosuuteen palaaminen tuntui syövän resursseja, oli se kuitenkin työn merkityksellisyyden kannalta ehdotonta.

Viimeisenä vaiheena oli tutkimustulosten yhteenveto ja mahdolliset jatkotutkimus- ja kehittämisehdotukset. Oma työni jatkui samassa virassa vielä opinnäytetyön jälkeenkin, ja tätä kirjoittaessa järjestelmää ei ole vielä saatu toimimaan siinä laajuudessa, mitä työssä päästiin tunnistamaan.

Koko opinnäytetyön prosessi kesti tammikuun alusta toukokuun alkuun. Huolimatta ennakko-odotuksista ja teoriaosuuteen palaamisesta, itse prosessi oli suhteellisen selkeäviivainen, ja koulun opettajan sekä työpaikan ohjaajan ansiosta työssä pysyi kuitenkin koko prosessin ajan hyvä flow. Myös täysiaikainen ja jokapäiväinen työskentely investoinnin parissa edesauttoi tutkimuksen tekemistä, sillä päivittäinen osallistuminen ja keskusteleminen asianosaisten kanssa toi arvokkaita näkökulmia, oivalluksia ja ideoita siihen, miten järjestelmää voisi hyödyntää.

Opinnäytetyön voisi ajatella olevan eräänlainen tutkinnon ”loppuvastus”, jota varten on prepattu kaikki aiemmat kurssit tutkinnossa. Itse kehotan näkemään opinnäytetyön enemmän itsensä kehittämis- ja haastamisprojektina, jossa pääsee näyttämään, mitä on oppinut. Ajattelen, että haastavaltakin tuntuviin aiheisiin kannattaa tarttua, sillä lopputulos on sen arvoinen.

Eero Siitari

Kirjoittaja valmistui toukokuussa 2022 insinööriksi Industrial Management -tutkinto-ohjelmasta. Hän jatkoi opintojaan seuraavana syksynä opintovapaalla Tampereen yliopistoon tuotantotalouden maisteriohjelmaan ja tavoitteena on saada parissa vuodessa diplomi-insinöörin tutkinto valmiiksi.

Hänen opinnäytetyönsä Crane’s information system in operations management palkittiin vuoden 2023 Osaaja-opinnäytetyökilpailussa.

Tietojenkäsittelyn opiskelijasta toiminnanjohtajaksi

Viime vuosina on säännöllisesti saanut lukea uutisia IT-alan osaajapulasta sekä siitä, miten erityisesti koodareille olisi työmarkkinoilla kovasti kysyntää. Olen valmistunut SAMKista tietojenkäsittelyn tradenomiksi, sovellustuotantoon erikoistuen. Vaikka omalla alalla riittäisikin töitä tekijöille, päädyin – ainakin toistaiseksi – erilaiselle urapolulle: järjestömaailmaan. Myös tästä saan osaltaan kiittää Satakunnan ammattikorkeakoulua.

Ammattikorkeakouluyhteisö tarjoaa halukkaille kosolti monipuolisia mahdollisuuksia. Opiskelija voi vaikuttaa korkeakoulunsa asioihin ja osallistua opetuksen kehittämiseen.

Ammattikorkeakouluyhteisö tarjoaa halukkaille kosolti monipuolisia mahdollisuuksia. Opiskelija voi vaikuttaa korkeakoulunsa asioihin ja osallistua opetuksen kehittämiseen. Helpoin tapa on antaa opintojaksopalautetta. Muita hieman enemmän sitoutumista edellyttäviä vaihtoehtoja on hakea tuutoriksi tai hallinnon opiskelijaedustajaksi – ehkä jopa opiskelijakunnan edustajistoon taikka hallitukseen. Mikä nyt tuntuu omimmalta tavalta osallistua oman korkeakoulun kehittämiseen. SAMK nimittäin aidosti arvostaa opiskelijoidensa mielipiteitä.

 

Opintojeni varrella sain muun muassa edustaa opiskelijoita vanhan ammattikorkeakoululain mukaisessa sisäisessä hallituksessa ja muissa päätöksentekoelimissä, visioida SAMKin strategiaa, suunnitella Porin modernia keskustakampusta (kuva), kehittää korkeakoulun laatujärjestelmää, testata tietojärjestelmiä, järjestää seminaarisarjan pelinkehityksestä, markkinoida opinahjoamme toisen asteen opiskelijoille sekä suorittaa harjoitteluni verkko-opetuksen parissa.

Valmistumispäivän iltana sain puhelun nykyiseltä työnantajaltani. Minulle tarjottiin töitä Haaga-Helian opiskelijakunta Helgasta. Pääsin hyödyntämään SAMMAKKOn luottamustoimijana hankittua kokemusta opiskelijakuntatoiminnasta, mutta näkemään sen toisen puolen – millaista on olla opiskelijoilla töissä. Samalla täytin omalta osaltani hyvinkin pikaisesti SAMKin vision: ”Jokainen opiskelijamme työllistyy”.

Monessa mukana oleminen korkeakoulutaipaleella valmensi ja antoi eväitä tähän työhön, jossa jokainen päivä on erilainen. Työpöydälle kuuluu laaja skaala kaikenlaisia tehtäviä. Toiminnanjohtajana toimin asiantuntijatiimin esimiehenä, johdan operatiivista toimintaa yhdessä hallituksen kanssa, vastaan hallinnon ja laatujärjestelmän ylläpidosta sekä strategisesta johtamisesta.

Kannustan ottamaan opiskeluajasta kaiken irti ja tarttumaan mielenkiintoisiin mahdollisuuksiin.

Mielekkäintä on kuitenkin toiminnan kehittäminen ja tietohallinto. Olemme rakentaneet yhdessä kuuden muun organisaation kanssa yhteistä digitaalista palveluväylää. Tämän myötä olen päässyt määrittelemään, kilpailuttamaan, suunnittelemaan, testaamaan, kouluttamaan ja ylläpitämään uutta verkkokauppaa, CRM-pohjaista jäsenrekisteriä sekä digitaalista jäsentunnistetta rajapintoineen ristiin rastiin. Näin olen kyennyt myös hyödyntämään omaa koulutustaustaa ja digiosaamista.

Kannustan ottamaan opiskeluajasta kaiken irti ja tarttumaan mielenkiintoisiin mahdollisuuksiin. Milloinkaan ei voi tietää, minkälaisia ovia ne tulevaisuudessa avaavat. Etsi, kokeile, löydä ja ennen kaikkea nauti.

Jani Mäntysaari

 

Jani Mäntysaari

Koulutus: tradenomi (AMK), tietojenkäsittely
Työ: toiminnanjohtaja, Haaga-Helian opiskelijakunta Helga

Töiden ohessa Jani opiskelee tietojärjestelmätiedettä maisterivaiheessa Vaasan yliopistossa sekä järjestöjohtajille räätälöityä johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoa Omniassa.

Monta rautaa tulessa

Siitä alkaa olla jo vuosi kun valmistuin SAMKista. Nopeasti aika kuluu. Suoritin YAMK-tutkinnon Porissa ja samaan aikaan tein täysipäiväisesti töitä OP Tampereessa.

Opiskeluaika meni yllättävän nopeasti ja mielestäni ihan tavoiteajassa. Tunnetusti tykkään tehdä normaalin päivittäisen työni lisäksi jotain muutakin. No eipä ainakaan ole niitä kuuluisia ongelmia, mitä vapaa-aikanaan tekisi. YAMK-tutkintoa suorittaessani samalla muutimme omakotitaloon, työnkuvani muuttui täysin ja minut valittiin työpaikkani päätyösuojeluvaltuutetuksi. Työ valtuutetun roolissa on hyvin mielenkiintoinen ja vaihteleva, sillä siinä pitää pohtia erilaisia työsuojelullisia asioita, oli sitten kyse esimerkiksi henkisestä jaksamisesta, ilmanlaadusta tai työturvallisuudesta.

Työ Tampereella, opinnot Porissa

Miksi sitten hain opiskelemaan Poriin, vaikka asun Tampereella? Valmistuin vuonna 2009 SAMKista tradenomiksi, ja olen aina arvostanut suuresti porilaisuutta, Halusin Porissa myös opintojani jatkaa. Toki muutoinkin juureni ulottuvat Poriin ja Satakuntaan. Omista YAMK-opinnoistani pidin työpaikallani sen verran suurta ”meteliä”, että sain muutaman muunkin innostumaan jatko-opinnoista. Lisäksi suuri arvostus ja iso kiitos työnantajalleni OP Tampereelle, joka mukavasti kannusti minua opinnoissani. Näin sain työn, opiskelun ja muun henkilökohtaisen elämäni sopimaan hyvin yhteen. Aiemmin tradenomiksi opiskellessani työskentelin Fonectalla ja olin mukana opiskelijakunta Sammakon hallituksessa ja sittemmin edustajistossa. Olen aina kokenut, että monipuolinen tekeminen auttaa eteenpäin.

Omista YAMK-opinnoistani pidin työpaikallani sen verran suurta ”meteliä”, että sain muutaman muunkin innostumaan jatko-opinnoista.

Tampereella olenkin asunut nyt reilu 9 vuotta. OP Länsi-Suomessa aloitin vuonna 2008, samalla kun viimeistelin tradenomin opintojani. Sain sujuvasti siirryttyä OP Ryhmän sisällä Porista Tampereelle, kun kotiosoitteeksi muuttui Tampere. Tampereella olen nyt tehnyt henkilöasiakkaan rahoituksia 7 vuotta ja sen jälkeen viimeiset 1,5 vuotta taloyhtiöiden rahoituksia.

Työpäivä taloyhtiötiimissä on vaihteleva, mielenkiintoinen ja antoisa

Työpäiväni taloyhtiötiimissä on hyvin vaihteleva, mielenkiintoinen ja antoisa. Käyn isännöitsijöiden toimistoissa, taloyhtiöiden hallituksen kokouksissa sekä yhtiökokouksissa kertomassa viimeisimpiä tuulia taloyhtiörahoituksessa; puhumme niin taloyhtiöiden rahoituksista, osakkaan vastuista ja velvollisuuksista kuin korkomarkkinoistakin. Työssä pitää ymmärtää taloyhtiömaailmaa myös peruskorjauksien osalta. Tärkeää on ymmärtää osakkaan arkea ja elämää taloyhtiössä.

Annika esittelee taloyhtiölainaa
Taloyhtiöiden kokouksissa keskustellaan paljon erilaisista
rahoitukseen liittyvistä asioista osakkaan näkökulmasta.

Aiemmin tehdessäni henkilöasiakkaan rahoitusratkaisuja kävin myös OP-Koti Pirkanmaan asuntoesittelyissä kiinteistönvälittäjien mukana. Pääsin mukavasti tutustumaan erilaisiin koteihin. Ja voitteko kuvitella, että tämä entinen porilainen on jopa oppinut täällä suunnistamaan autolla ilman navigaattoria?

Se kaikki esiintymisoppi, jota olen onnekseni saanut ollessani opiskelijakunta Sammakon riveissä, on auttanut näissä esiintymisissä todella paljon. Suurempi jännitys karisee pois, kun on tottunut heittäytymään ja menemään pelottomana erilaisiin esiintymistilanteisiin.

Annika Pöystin kuva

 

Annika Pöysti

asiakkuuspäällikkö, tradenomi (YAMK)
Taloyhtiötiimi, OP Tampere