Opiskelu on aina tuottanut minulle haasteita ja erityisesti asioiden loppuun saattaminen on ollut vaikeaa. Vuonna 2020 sain viettää perhevapaata esikoistyttäreni kanssa – koronapandemian vuosi oli minulle hienoa aikaa ja samalla myös kasvattavaa ja opettavaista. Kotona oleminen synnytti ajatuksen, että ehkä työelämällä voisi olla jotain uutta annettavaa. Ensitöikseni töihin palatessa otin yhteyttä ammattikorkeakouluun, sillä vanha tradenomitutkinto oli jäänyt kesken. Pari kurssia ja opinnäytetyö erottivat minut valmistumisesta. Sisäinen motivaatio saa ihmeitä aikaan, sillä saman vuoden joulukuussa opinnäytetyö oli palautettu kiitettävällä arvosanalla, yli kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Minulla oli vahva tahto jatkaa opintoja mahdollisimman nopeasti. SAMK-polkuopinnot tarjosivat siihen hyvän mahdollisuuden. Vaikka asun Rovaniemellä, niin hyvät opiskeluympäristöt ja luentotallenteet tekivät opiskelun, työn ja perhe-elämän yhdistämisestä mahdollista. YAMK-opinto-oikeutta ei voi saada kuin vasta kahden vuoden kulutta AMK-valmistumisen jälkeen, joten opintojen etenemisellä ei ollut kiire. Opinnot olivat sopivan haastavia ja valmistivat hyvin tulevaan opinnäytetyöurakkaan.
Opinnäytetyön sain tehdä nykyiselle työnantajalle, valtakunnalliselle vuokra-asuntoyhtiölle, jossa olin toiminut vuokrauksen parissa jo kymmenen vuoden ajan. Työn aiheeksi valikoitui vastuullisuusraportoinnin mallipohja vuokrataloyhtiössä. Rehellisesti sanottuna minulla ei ollut käsitystä mihin olin ryhtymässä. Onneksi ohjaava opettaja oli kannustava ja kehotti perehtymään aiheeseen ja aloittamaan tutkimussuunnitelman tekemisen, sillä työ opettaa tekijäänsä.
Sain tutkimussuunnitelman valmiiksi ja esitettyä ennen kuin jäin perhevapaalle kuopuksen kanssa. Olin puoli vuotta kotona, ja tuona aikana kokosin pääasiassa teoriapohjaa aiheeseen liittyvistä lähteistä. Kirjasin viittaukset ja lainaukset ylös, mutta teksti oli hyvin jäsentelemätöntä ajatuksenvirtaa. Kirjoittaminen on ollut suurin kehityskohteeni näiden kahden opinnäytetyöprosessin aikana. Näin jälkikäteen tarkasteltuna nuo minun tuotokseni olivat täynnä kirjoitus-, yhdyssana- ja aikamuotovirheitä. Mutta kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla, joten kohti itsensä kehittämistä.
Kesällä 2024 palasin töihin ja kokosin aiemmin kerätyn teorian yhtenäiseksi teoriaksi – tai ainakin lähes – ohjaavan opettajan punakynän ansiosta siitä tuli valmista. Syksyllä tein haastattelut, osallistavat toimenpiteet ja kokosin varsinaisen tutkimuksen ehyeksi kokonaisuudeksi. Kuten sanottua, en oikein tiennyt alussa mihin olin lähdössä ja mitä työltä odottaa. En ole koskaan ollut mikään kympin oppilas, joten tavoitteena opinnäytetyössä oli sen kunniakas suorittaminen. Koska tein opinnäytetyön työnantajalleni, pelkkä ykkönen tai kakkonen ei olisi ollut riittävä suoritus. Ohjaavan opettajan tuki oli korvaamaton – sopivalla tavalla vaatimustason nostoa, kannustusta ja ohjausta tekivät työstä lopulta viitosen arvoisen.
On hassua ajatella, että nuorempana oli kaikki maailman aika opiskella ja kehittyä, mutta motivaatio puuttui. Nyt keski-ikäisyyden kynnyksellä elämässä on puoliso, perhe, työ ja asuntolaina eli ruuhkavuodet parhaimmillaan, mutta kun löytyi sisäinen motivaatio ja palo oppimiseen, löytyi myös aikaa opiskelulle. Uusien asioiden omaksuminen ei ehkä ole enää niin nopeaa, mutta toisaalta kokonaisuuksien hahmottaminen, ajankäytön hallinta ja työelämälähtöinen ajattelu tuovat omat vahvuutensa. Aikuisopiskelu onkin ollut yllättävän palkitsevaa.
Keskeneräisyys kuuluu elämään, kukapa meistä olisi valmis tai täydellinen. Keskeneräisyys ei ole epäonnistumista – epäonnistuminen syntyy vasta, jos antaa periksi, eikä vie asioita loppuun asti. En väitä vieläkään olevani hyvä kirjoittamaan, mutta ihan varmasti olen nykyään parempi kirjoittaja, kuin vielä muutama vuosi sitten. AMK-tutkinnon suorittamisessa kului lähes 15 vuotta, keskeneräisyyden häpeää oli välillä raskasta kantaa, ja tekosyitä löytyi aina. Mutta nyt, jälkikäteen ajateltuna, ei ole ollut ollenkaan huono asia kulkea omia polkujaan ja aikatauluja. On parempi valmistua myöhemmin kuin ei ollenkaan. SAMK-polkuopinnot olivat oma polkuni: AMK:n jälkeen ja sain suoritettua vaaditun YAMK-tutkintolaajuuden avoimen AMK:n puolella ennen kuin pystyin hakemaan edes opinto-oikeutta.
Lopuksi haluan korostaa, että opinnäytetyön aiheen valintaan kannattaa panostaa. Kun aihe on merkityksellinen itselle ja hyödyllinen organisaatiolle, on työn tekeminen mielekästä ja se valmistuu ajallaan ja aikataulut pitävät paremmin. Ja mikä tärkeintä, opinnäytetyö voi avata uusia uramahdollisuuksia tai tuoda itselle kokonaan uuden osaamisalueen – näin kävi myös minulle.
Mika-Matti Koponen valmistui joulukuussa 2024 YAMK-tradenomiksi toimitusverkoston kehittäminen -tutkinto-ohjelmasta. Hän työskentelee vastuullisuuskoordinaattorina KAS asunnot Oy -konsernissa.
Koposen YAMK-opinnäytetyö ”Vastuullisuusraportoinnin mallipohja vuokrataloyhtiössä” palkittiin Osaaja 2024 -opinnäytetyökilpailussa.
