YAMK-opinnoilla tietopääoman päivitystä

Oppiminen on meille suotu etuoikeus. Opiskelu on mahdollista ja myös tarpeellista kaikissa elämän eri vaiheissa. Oma lähtökohtani jatko-opintoihin oli kokemuksieni valossa hyvin keskimääräinen. Aikaa useammissa erilaisissa työtehtävissä ja työnantajien palveluksessa oli vierähtänyt ammattikorkeakoulun liiketalouden tutkinnon suorittamisen jälkeen jo pitkälle yli kymmenen vuotta.

Ammattitaidon ylläpitoon tarkoitetut koulutukset olivat liittyneet lähinnä työtehtävien substanssiasioiden täydennyskoulutuksiin ja huomasin ajatteluni urautuvan. Viimeistään kun uhkakuvana oli sammaloituminen työurakehityksessä, nostin prioriteettilistallani jatko-opintojen suorittamisen varsin korkealle. Halusin myös verkostoitua ja tavata uusia ihmisiä eri toimialoilta, joilla oli samanlaisia tavoitteita kuin itselläni. Jo ensimmäisen tutkinnon suorittamisen jälkeen olin asettanut tavoitteeksi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen mahdollisimman pian, mutta kuten moni perhe- ja työelämää yhdistelevä ruuhkavuosien turbulenssissa pyörähtelevä tietää, asiat eivät aina mene suunnitellusti ja aikaa kului.

Lopulta oli kuitenkin todettava, ettei sitä oikeaa aikaa kenties tule, jos sitä ei itse tee. Laitoin opiskelupaikan haun vireille 2019 kevään yhteishaussa Johtamisen ja palveluliiketoiminnan YAMK-opintoihin.

Hyvä paha opinnäyte

Saadessani tiedon myönnetystä opiskelupaikasta, olin valtavan iloinen ja innostunut, mutta myös kauhuissani. Olin ensimmäisten opintojen opinnäytetyöprosessin traumatisoima ja päättänyt, etten vastaavaan urakkaan enää uudelleen ryhtyisi. Toisin kävi. Aloitin opinnäytetyöprosessin ollessani työsuhteessa kunta-alan työnantajalla. Aihe kumpusi omaankin toimenkuvaani kuuluneiden tukipalveluprosessien kehittämistarpeista ja aihe tunnistettiin tarpeelliseksi kehittämiskohteeksi organisaatiossa. Aiheeseen tarttuminen oli motivoivaa ja sen vuoksi sen tutkiminen oli mielekästä ja eteni aluksi hyvää vauhtia.

Asemani kehittämiskohdeympäristön keskiössä oli sekä haaste että rikkaus. Alussa kamppailin aiheympäristöön riittävän etäisyyden ottamisen suhteen, mutta huomasin pian, että kirjoittamalla ja lukemalla tämä tapahtui lopulta kuin itsestään. Etäisyys syntyi kirjallisuusnäkökulmien ja todellisuuden eroista, mikä vapautti ajattelemaan laajemmin ja analyyttisemmin kuin aikaisemmin.

Opinnäytetyön kirjoittamisen aikaan vaihdoin myös toisen työnantajan palvelukseen, joka lopulta varmasti myös paransi työni laatua, mutta johti myös väistämättä siihen, etten ole päässyt osallistumaan käytännön kehittämistoimintaan kohdeorganisaatiossa työni valmistuttua. Työpaikan vaihtumisella ja opinnäytetyön kirjoittamisella on myös yllättävä yhteys. Pohdin sopivaa benchmarking-kohdetta tutkimukseni tarpeeseen ja lopulta päädyin valituksi tulleen benchmarking-organisaatioon palvelukseen. Kirjoittamisprosessi hidastui työpaikan vaihtumisen vuoksi, sillä uuteen työhön orientoituminen vei paljon voimavaroja.

Kaikille opinnäytettään kirjoittaville haluaisinkin muistuttaa, että opinnäytetyö ei edisty, jos sille ei varaa aikaa ja huolehdi kokonaisvaltaisesta jaksamisestaan. Erityisesti kokoaikatyötä prosessin aikana tekevät joutuvat tekemään tietoisia valintoja ajankäytön suhteen, aivan itsestään suuritöinen kirjoittamisprosessi ei etene. Kun opinnäytetyön tekemiseen on varattu korvamerkittyä aikaa kalenterista, se tulee käytettyä tarkoitukseensa suuremmalla todennäköisyydellä.

Mietin useampaan kertaan prosessin aikana, miten opinnäytetyössä lopulta voi onnistua? Epäilykset omasta kyvykkyydestäni tutkijana ja kirjoittajana hidastivat kirjoitusprosessia. Koko prosessin tärkeimmät oivallukset olivat luottaa omaan kertyneeseen kokemukseeni ja kykyyni ajatella laaja-alaisesti sekä antaa tilaa asian ajattelulle myös kirjoittamisen ulkopuolella.

Opinnäytetyöprosessia on usein kuvailtu myös yksinäiseksi puurtamiseksi, mutta sen ei tarvitse olla. Tuen saaminen vertaisilta on tärkeää ja siksi yhteyttä opiskeluryhmää kannattaa pitää yllä. Omalta osaltani onnistumiseen vaikutti myös työni ohjaajalta saatu tuki. Kannustankin opiskelijoita vaivaamaan ohjaajaansa mieluummin liian usein kuin liian harvoin.

Joskus kirjoittamisen edistyminen saattaa olla kiinni vain kannustuksen ja palautteen puutteesta ja maalin karkaamisesta pois näköpiiristä. Erityisesti YAMK-opinnoissa opinnäytetyötä tehdään useimmiten, kun aktiivista yhteyttä opiskeluyhteisöön ei enää ole. Ohjaajallani oli kykyä palauttaa tavoite kirkkaaksi sellaisilla hetkillä, kun oma usko työn valmistumiseen oli kadoksissa. Ohjauksen tavoite on pitää opiskelija oikealla uralla, ei antaa oikeita vastauksia tai ohjailla tarpeettomasti lopputulosten suhteen. Neuvoisin kuuntelemaan ohjaajaa tarkasti, ottamaan vastaan kritiikkiä ja oppimaan siitä, mutta tekemään työtä koskevat päätökset lopulta itsenäisesti.

Loputtomalta tuntuva viimeistelytyökin tulee jossain kohtaa päätökseensä. Minun ja varmasti myös useimpien opinnäytetyön kirjoittajien kohdalla käy niin, ettei tule tunnetta, että työ on valmis. Se johtuu varmasti siitä, että on vaikea päästää irti työstä, jota on useimmiten kuukausia hionut sopivaan muotoonsa ja lopulta se on vapautettava arvioitavaksi. Jossain kohtaa on kuitenkin laitettava työhön se viimeinen pilkun siirto ja tehtävä päätös, tämä on nyt riittävän hyvä.

Miten kävi tavoitteille?

Lopulta opinnäytetyöni tuli valmiiksi ja opinnot valmistuivat. Miten kävi niille odotuksille, joita olin ladannut opiskeluihin liittyen? Sain opinnoilta kaiken sen mitä odotin ja vielä paljon sellaista mitä en osannut odottaakaan. Opinnot itsessään laajensivat ja tuoreuttivat näkemyksiäni tämän päivän johtamisen eri osa-alueista. Kaikkein aktiivisimmin arkikäyttöön tulivat itsensä johtamisen taidot sekä tapa pohtia asioiden syitä ja seurauksia laajemmin. Opinnäytetyöprosessi opetti sitkeyttä pitkäaikaiseen sitoutumiseen ja abstraktilta ja vaikealta tuntuvien asioiden käsitteellistämiseen ja yhdistämiseen realistisiin tosielämän ongelmatilanteisiin. Se opetti myös järjestelmällistä tapaa lähestyä haasteita ja ratkaista ne osa kerrallaan. Toivottua työurakehitystä on tapahtunut.

Opinnäytetyöprosessin aikana avautunut työpaikka on pysynyt samana, mutta tehtävät ovat muuttuneet jo kahteen otteeseen. Henkilökohtaisen työmarkkina-arvon kehittyminen on yksi suurimmista voitoista. Vähintään yhtä merkittävän arvon antaisin ammatillisen itsevarmuuden kehittymiselle kannustavassa ja vertaisessa opiskeluympäristössä. Henkilökohtaisesti arvostan korkeimmalle kuitenkin sitä kokemusta, jonka opintojen valmistuminen itselleni antoi. Kun on riittävästi tahtoa, haasteet muuttuvat saavutuksiksi yksi toisensa perään.

Ensimmäistä opinnäytetyötään kirjoittavaa haluan kannustaa luottamaan itseensä ja oppimaansa sekä pitämään mielessä jatkuvan oppimisen ja itsensä kehittämisen myös tulevaisuudessa.

Anna Isoheiko

2021 valmistunut tradenomi (ylempi AMK)

Johtaminen ja palveluliiketoiminta

ICT-suunnittelija valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksessa Palkeissa

Isoheikon opinnäytetyö Palkanlaskennan tukipalveluprosessien kehittäminen kuntaorganisaatiossa sai kunniamaininnan vuoden 2022 Osaaja-opinnäytetyökilpailussa.

Kuvat: Pixabay/StockSnap ja Anna Isoheiko