Family, full-time work and Master’s degree – mission impossible?

Studying for a master’s degree was a dream of mine for several years. Years passed and I waited for the right time to apply – which ironically occurred when I was a mother of a one-year-old. Now, with hindsight, I would ask myself again whether it is a good idea to start studying while suffering from severe sleep deprivation. During the entrance examination interview, I was asked how I was going to combine a balanced family life, a demanding full-time occupation and master level studies. Optimistically I said that “when there is a will, there is a way”. I was admitted to SAMK, and the studies started nicely with a great group of fellow students. Then life happened; unexpected illness, changes in private life and suddenly I struggled to find the time and energy to follow the planned pace of the studies. Eventually, I had to enroll absent and apply for more study time. It definitely was not how I planned my own studies to go.

When I finally felt like my life and health were back in balance, I decided to continue my studies. While working full time, and all of a sudden having a family of six, it again felt impossible to find the time to focus on my master’s thesis and finish it before the end of my study period. During 2022 Christmas break, I made one of the best decisions so far and asked my manager for a four-month study leave to write my thesis. My employer and colleagues were incredibly supportive and a month later I found myself writing an out of the office message to my Outlook. The adult education allowance made it possible for me to take a clear break from my work and focus purely on my thesis.

Knowing that the schedule was tight and that I had no other choice than to finalize everything by the summer holidays, I made myself an ambitious schedule – which by the way did not take into consideration possible covid or stomach flues which of course visited our family during my study leave. Almost every morning, I headed to the campus and worked in the library for six to eight hours. For me it was the best place to write as pertinent books were close by, and there were no distractions such as undone domestic chores tempting me to procrastinate. My thesis was my full-time work for four months. Establishing good study routines helped with time management.

I thought I had a clear plan for my thesis, but I soon understood that I needed to re-evaluate the objectives. First, it felt pointless and a waste of time but soon I noticed how crucial it was to have a proper plan. My thesis allowed me to explore topics which were not directly related to my own daily work. When doing the literature review, I realised that the topic was timely. I became thirsty for knowledge. There were days when I felt like I was drowning in the abundance of information, and I struggled to narrow down the topic. It was important for me to clarify what was actually relevant to the study, and what was only interesting to myself and had to be excluded from the thesis. Even on the very last weeks of my study leave, I had not found the common thread to tie all the information together and the thesis seemed like an unfinished puzzle. Once I found it, I started critically narrowing down and removing irrelevant text. While it at first felt terrible to press delete and remove text to which I had put so much time and effort, my master’s thesis finally started to make sense and develop its final shape.

I was happy to return to my daily work after my study leave. During the spring of 2023, I had learned so much about the thesis topic that I was inspired to look at supply chain challenges with a new perspective. In 2024, we have read a lot about the political strikes which have caused significant supply chain disruptions or how the Red Sea crisis has forced companies to reorganise their logistics. Now, I immediately evaluate the impact of these events and whether companies are resilient enough. My level of curiosity – and knowledge – has increased.

When I received the email informing me that my master’s thesis was given a certificate of honour in the Osaaja 2023 competition and I was asked to do this writing, I felt emotional, grateful and honoured. My studies did not go ideally according to the planned schedule, but I did not quit. Instead, I rose to the challenge and with hard work succeeded. To me, my thesis symbolizes perseverance and determination. I am thankful for all the support and guidance throughout this journey. If you are in the middle of writing your thesis and feel lost, take a deep breath and ask for guidance, do not despair.


Pauliina Peltomäki, kasvokuva

The author Pauliina Peltomäki graduated in June 2023 (MBA) from Business Management and Entrepreneurship programme. She works as a Strategic Buyer (indirect procurement) for Kongsberg Maritime Finland OY. After saying “this is it, no more studies”, she found herself googling “doctoral studies” on her graduation day.

Pauliina Peltomäki’s thesis Enabling Growth through Improved Forecasting and Collaboration was awarded in the Osaaja 2023 thesis competition. See the thesis.

Article photo: Pixabay/JessBaileyDesign

Opintojen kautta kohti asiantuntijuutta

Sanotaan, että kaikelle on aikansa ja paikkansa. Minun kohdallani opintojen aloittamiselle löytyi sopiva ajankohta kolmivuorotyön ja perhe-elämän pyörteissä syksyllä 2021 kuopuksenkin siirtyessä koulumaailmaan. Täällä Kainuun korvessa opintomahdollisuuksia kartoittaessa Satakunnan ammattikorkeakoulun liiketalouden verkko-opinnot vetivät puoleensa myös aika- ja paikkariippumattomuutensa vuoksi, mutta ennen kaikkea siksi, että opiskeluissa oli mahdollisuus keskittyä julkishallinnon opintoihin.

Jo ensimmäiset, valintakoekursseina toimineet kurssit osoittivat, että olen löytänyt oman tapani opiskella. Etänä ja joustavasti työn ohessa, omiin aikatauluihin sovitellen. Itsenäisesti, mutta ei kuitenkaan täysin yksin. Alusta asti tuntui, että opiskelijalla itsellään on mahdollisuus vaikuttaa opintojen etenemiseen – omalla kohdallani opinnot veivät mukanaan ja alkuperäinen, hieman varovainen, neljän vuoden päähän asetettu, tavoite valmistumiselle vaihtui lopulta noin kahteen vuoteen. 

Miksi sitten julkishallintoa? Lähtökohtana oli kiinnostus ja halu ymmärtää julkisen sektorin sääntelyä toiminnan taustalla. Miksi kunta ei valitse urakoitsijaksi aina sitä tunnettua, oman kunnan rakennusalan yritystä? Miten asiat tulee käsitellä kunnallisessa päätöksenteossa ja miten kuntien taloutta hoidetaan? Miten valtio ohjaa kuntien toimintaa? Mitä tehtäviä ministeriöillä on ja miten ne näkyvät arjessamme? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin sain vastauksen opintojeni aikana. Julkishallinnon opintojen kokonaisuus oli laadukkaasti ja ajankohtaisesti rakennettu – opintojen kautta syntyi kattava kuva julkisen sektorin ominaispiirteistä, haasteista ja mahdollisuuksista. Lisäksi laaja kurssivalikoima mahdollisti opintojen täydentämisen itseä kiinnostavilla opintokokonaisuuksilla. Esimerkiksi sopimusoikeutta ja organisaation riskienhallintaa käsittelevät opinnot toivat mukavaa lisämaustetta ammatti- ja perusopintojen lisäksi.

Oma taustani julkisen sektorin työntekijänä sai minut usein ajattelemaan julkista sektoria työnantajana. Pohdin muun muassa sitä, millaisilla keinoilla työntekijöiden vaihtuvuutta voisi hillitä ja miten kuntatyönantajat voisivat hyödyntää palkitsemisen mahdollisuuksia. Kahvipöytäkeskusteluissa tuttavien ja työkavereiden kanssa nousivat ajoittain esille julkisen ja yksityisen sektorin erot, erityisesti palkkauksessa ja palkitsemisessa. Vaikka kuntatyönantajan tarjoamat työpaikat näyttäytyvät usein vakaina ja varmoina, ei tietynlaiselta jäykältä vaikutelmalta voi aina välttyä. Pohdinkin, tunnistetaanko palkitsemisen mahdollisuudet julkisella sektorilla siten, kuin ne yksityisellä sektorilla on tunnistettu.

Opinnäytetyöni aihe valikoitui niin aidosta kiinnostuksesta aihetta kohtaan kuin myös toimeksiantajana toimineen ja opintoihin kuuluvan harjoittelupaikan tarjonneen kunnan strategiaan pohjautuvasta tarpeesta. Keskeisiksi kysymyksiksi nousivat pohdinnat siitä, miten kunnissa palkitsemista on mahdollista toteuttaa ja miten palkitsemisesta saadaan vaikuttava. Palkitsemista ei voi mielestäni nähdä organisaation strategiasta irrallisena toimenpiteenä, vaan sen tulisi tukea organisaatiossa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Palkitsemismallin tai -järjestelmän luomisessa vaikeinta voikin olla se, miten palkitsemisesta saadaan yhtä aikaa organisaation strategiaa tukeva, tasa-arvoinen, läpinäkyvä ja parhaimmillaan työntekijän organisaatioon sitouttava. Erityisesti voittoa tavoittelemattomilta kuntatyönantajilta palkitsemismallin suunnittelu vaatii ajatusta, aikaa ja resursseja – tahtoa unohtamatta.

En opintojen käynnistyessä voinut edes aavistaa, mihin tie, jolle olin juuri lähtenyt, minut johdattaisi. Vuodet kolmivuorotyössä kuntatyönantajalla vaihtuivat opintojen loppuvaiheessa asiantuntijatyöhön yksityisellä sektorilla. Suorittamani opinnot täydentävät asiantuntijuuttani julkista sektoria koskevissa tehtävissä ja koen saaneeni opinnoistani paljon irti. On todettava, että muutos työympäristössä on myös konkretisoinut opinnäytetyössäni käsiteltyjä aiheita – julkisen ja yksityisen sektorin välillä on suuri, toimivan palkitsemisjärjestelmän levyinen kuilu.


Ella Granqvist, kasvokuva

Kirjoittaja Eila Granqvist valmistui toukokuussa 2023 tradenomiksi (AMK) liiketalouden tutkinto-ohjelmasta suuntautumisenaan julkishallinto. Hän työskentelee KPMG:llä tilintarkastuksen asiantuntijana.

Eila Granqvistin opinnäytetyö Palkitaan Paltamossa – Miten kunta voi palkita henkilöstöään? palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.

Artikkelikuva: Pixabay/lumenbrite

Matka eheyteen taiteen kautta

Taidetyöskentely ei vaadi sinulta osaamista tai kokemusta – se avautuu jokaiselle, joka sitä rohkenee kokeilla. Kuvittele se hetki, kun astut huoneeseen, jossa jokainen seinä sykkii luovuutta ja jokainen väripilkahdus tuntuu kuiskaavan tarinaa. Tervetuloa ekspressiivisen taidetyöskentelyn maailmaan – paikkaan, missä jokainen askel on matka kohti itseäsi, sisintäsi. Pyydän sinua lähtemään kanssani matkalle, jossa tutustumme ekspressiivisen taiteen parantavaan voimaan. Lähtölaukaus matkaan on opinnäytetyöni, jossa tutkin mielenterveyskuntoutujien kokemuksia ekspressiivisestä taidetyöskentelystä. Tule mukaan ja ota askel kohti eheyttä!

Tutkimukseen ryhtyessäni en ollut aikaisemmin tehnyt mitään näin kattavaa kirjallista työtä ja ajatus tutkimuksesta sai minut alkuun jännittyneeksi. Taival kohti kiitettävää ja palkittua opinnäytetyötä ei ollut kohdallani tavanomaisin. Olin nimittäin nuorempana ”se luokan häirikkö”, jolle ei koulu maistunut. Peruskoulun suoritin erityisluokalla ja tämä on ehdottomasti suurin opintoihin liittyvä saavutukseni koskaan. Pidän itseäni luovana, kekseliäänä ja idearikkaana. Aihe saikin minut hurmokseen. Ekspressiiviseen taideterapiaan tutustuminen kirjallisuuden ja konkretian tasolla tempaisi minut mukanaan, ja lopuksi siitä syntyi minun opinnäytetyöni. Ekspressiivinen taidetyöskentely on luova monitaiteinen lähestymistapa, joka tarjoaa mahdollisuuden ilmaista itseään ja käsitellä sisäisiä tuntemuksia, ajatuksia ja kokemuksia taiteen avulla. Keskeistä ekspressiivisessä taidetyöskentelyssä on prosessi, ei niinkään lopputulos ja se voi sisältää erilaisia taiteen muotoja, kuten maalaamista, piirtämistä ja kirjoittamista.

Laadullisen tutkimukseni toiminnallinen osuus, ekspressiiviset taidepajat, olivat merkittävä osuus opinnäytetyötäni, koska ekspressiivinen taideterapia ja työskentely oli tutkimukseen osallistuneille mielenterveyskuntoutujille ennestään vieras käsite. Aineistoni keräsin haastattelemalla mielenterveyskuntoutujia, jotka osallistuivat ekspressiivisen taidetyöskentelyn ryhmiin Aspa-koti Valtissa. Aineistonkeruun osana hyödynsin myös tutkimuspäiväkirjaa sekä osallistavaa havainnointia, joiden avulla pystyin rikastuttamaan tutkimustani huomattavasti. Haastatteluiden avulla pyrin syventymään mielenterveyskuntoutujien kokemuksiin ja havaintoihin taidetyöskentelyn vaikutuksista. Aineistoanalyysinä hyödynsin teema-analyysiä. Opinnäytetyöni tulokset osoittivat, että ekspressiivisellä taidetyöskentelyllä on myönteisiä vaikutuksia koettuun mielen hyvinvointiin ja työskentelyn avulla voidaan luoda väylä omaan sisimpään. Yhteenvetona voidaan todeta, että ekspressiivinen taidetyöskentely voi olla tehokas lähestymistapa mielenterveyskuntoutujien parissa tehtävässä työskentelyssä. Haluan rohkaista jokaista tutustumaan lisää aiheeseen ja soveltamaan taidetyöskentelyä osaksi elämäänsä. Tutkimukseni tukee taiteen terapeuttisen potentiaalin tunnistamista ja hyödyntämistä, sitä voi soveltaa ja hyödyntää kattavasti humanistisilla aloilla.

Lopuksi haluan muistuttaa jokaista opinnäytetyönsä parissa kamppailevaa, että tämä prosessi voi tuoda valtavan määrän epävarmuutta – luota silti matkaan ja itseesi. Ota vastaan oppilaitoksesi tukitoimia, älä jää yksin, vaikka opinnäytetyösi tuntuisi junnaavan paikallaan. Haluan kiittää opinnäytetyöni yhteistyökumppanina toiminutta Aspa Palvelut Oy:tä, SAMKia ja erityisesti erityisopettaja Pasia, opinnäytetyöohjaajaani Elinaa, sekä opinto-ohjaajaa Tiinaa! Sain kaikilta mukana olleilta osapuolilta valtavan suuren tuen opintojeni loppurutistukseen, sekä erityisesti opinnäytetyöni valmistumiseen. Yllätyin todella positiivisesti siitä, miten valtavan henkilökohtaisen – ja ammatillisen – kasvun koin opinnäytetyöprosessini aikana. Tutkimuksessani astuin osittain uudelle maaperälle, sillä ekspressiivistä taideterapiaa tai työskentelyä ei ole juurikaan tutkittu Suomessa vielä. Toivon tutkimukseni ja tämän kirjoituksen tuovan lisänäkyvyyttä ekspressiiviselle taidetyöskentelylle, jotta tämän lähestymistavan hyvinvointivaikutukset pääsevät valloilleen!


Kia Korhonen, kasvokuva

Kirjoittaja Kia Korhonen valmistui joulukuussa 2023 sosionomiksi (AMK) aikuissosiaalityön alalta. Hän työskentelee lastensuojelun sekä sosiaalihuollon avopalveluiden parissa yksityisellä sektorilla.

Kia Korhosen opinnäytetyö Taiteesta voimaa : Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia ekspressiivisestä taidetyöskentelystä palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.

Artikkelikuva: Pixabay/stux

Toivoa saaneena nyt itse toivoa luomassa

Minulle ei todellakaan ollut peruskoulua päättäessäni selvää, että sosionomi on ammatti, jota kohden aion tulevaisuudessa opiskella. Itseasiassa en osannut edes kuvitella, että minusta olisi ammattikorkeakouluopintoihin, vaikka hassulta tämä ajatus nyt valmistumisen jälkeen tuntuu. Onneksi minun polulleni sattuivat kuitenkin ne muutamat ihmiset, jotka loivat minuun uskoa ja antoivat pienen potkun eteenpäin. Ilman heitä en olisi nyt siinä roolissa, että voin myös itse olla luomassa uskoa toisiin ja vielä ihan ammatikseni.

Ajatukseni sosiaalialalla työskentelystä kiteytyy tuohon ajatukseen, että haluan olla luomassa uskoa muutokseen tai haasteiden voittamiseen sellaisille ihmisille, jotka syystä tai toisesta ovat saattaneet itse menettää uskonsa tai sitä vähintäänkin koetellaan. Haluan, että ihmiset voisivat nähdä oman potentiaalinsa vaikeiden tilanteiden ohitse, vaikka yhteiskunnassa yleisesti vallitsevat asenteet ja kulttuuri eivät aina tee siitä helppoa. Ajattelen, että nämä vaikeat tilanteet vain kaipaavat riittävästi aikaa ja tukea käsitellä niitä sekä löytää oikeat keinot päästä eteenpäin. Tähän ajatukseen tai arvoon nojaten lähdin myös rakentamaan opinnäytetyötäni, jossa pohdimme yhdessä rikos- ja päihdetaustan omaavien kanssa, mitä asioita heidän kokemuksensa mukaan täytyisi käsitellä, jotta toipuminen etenee.

Jo ennen opinnäytetyöni aloittamista minua kiinnostivat aiheena päihde- ja rikosmaailmassa erityisesti naiserityiset kysymykset. Aiheeseen tutustuessani minusta oli mielenkiintoista huomata, kuinka naiserityisyys ja sukupuolisensitiivisyys ovat olleet käsitteinä paljon esillä, mutta siitä huolimatta useat aihetta käsittelevät tietolähteet olivat hyvin vanhoja. Tämä ristiriita voimisti ajatustani siitä, että mielenkiintoisen aiheen lisäksi opinnäytetyölleni on selkeästi tarvetta. Opinnäytetyön teoriaosuutta kasatessani jouduin siksi tekemään paljon töitä sen eteen, miten varmistin tietojen ajantasaisuuden. Lisäksi tieto oli melko pirstaloitunutta, jonka vuoksi teorian yhdistäminen vaati ponnisteluja. Koin aiheen kuitenkin mielenkiintoisena, jonka vuoksi olin myös valmis panostamaan tähän, vaikkakin opinnäytetyöprosessiin liittyi myös ajoittain epävarmuuden tunteita. Siksi mielestäni onkin tärkeää, että opinnäytetyön aiheeksi valitsee oikeasti itselleen mielenkiintoisen aiheen, jotta myös mahdollisten epävarmuuden tunteiden iskiessä on motivaatiota jatkaa aiheen tutkimista.

Tarkemman opinnäytetyön aiheen ja sisällön pohdimme yhdessä tilaajatahon kanssa. Tämän jälkeen tuli enää vain pohtia toteutuskelpoinen suunnitelma, miten pääsen tavoittelemaamme lopputulokseen. Alusta asti minulle oli selvää, että haluan toteuttaa opinnäytetyön osallistamalla mukaan ne henkilöt, ketkä tuotoksesta myös tulevat hyötymään. Halusin tiedonkeruun olevan jo itsessään toiminnallinen, ja parhaimmassa tapauksessa myös osallistujille eheyttävä kokemus, jossa hyödynnän jo oppimaani teoriaa naiserityisistä piirteistä. Toteuttamani toiminnallinen tiedonkeruutuokio oli siis tavallaan menetelmän kehitystä ja käyttöä samanaikaisesti. Tutustumalla erilaisiin toiminnallisiin kehittämistöihin löysin tähän ajatukseen sopivan, mutta kuitenkin myös teoriaan pohjautuvan luotettavan tavan hankkia tietoa. Yhteisölliset ideointimenetelmät vastasivat hyvin toiveeseeni kerätä tieto toiminnallisen tekemisen kautta. Loput osuudet opinnäytetyöstä olikin itsenäistä tiedonhankintaa ja toteutetun tuokion annin yhteensovittamista. Siihen kului aikaa, mutta onnistumisen kokemukset toiminnallisesta osuudesta motivoivat viemään prosessin loppuun kunnialla. Koin, että olimme saaneet yhdessä luotua jotakin arvokasta, jonka vuoksi se oli myös saatettava loppuun huolellisesti.

Omassa opinnäytetyön prosessissani korostui mielestäni motivoiva aihe, riittävä haastavuus, omien arvojen mukainen toiminta, omien vahvuuksien hyödyntäminen ja luova ideointi. Ne epävarmuuden tunteet, jotka ajoittain iskivät, kuten ”onko tämä nyt hyvä ajankohtainen aihe opinnäytetyöksi”, ”toteutanko tätä nyt oikein”, ”onko osaamiseni riittävää toteuttaakseni tämän kaltaisen opinnäytetyön” kaikkosivat kyllä, kun annoin vain oman visioni viedä eteenpäin, vaikka täyttä varmuutta ei ollutkaan toteutanko prosessia nyt täysin oikein. Haluan siksi siis kannustaa siihen, että uskotaan omaan osaamiseemme! Toistan hieman itseäni, mutta mikäli minuun ei olisi aikoinaan luotu uskoa omasta pystyvyydestäni, ei myöskään tätä opinnäytetyötä tai artikkelia olisi nyt olemassa. Jos emme usko, me emme tiedä mitä meiltä jää sen vuoksi saavuttamatta.


Jonna Nyyssönen, kasvokuva

Kirjoittaja Jonna Nyyssönen valmistui keväällä 2023 sosionomi (AMK) -tutkintoon. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli ensin Rikosseuraamuslaitoksella yhdyskuntaseuraamustoimistossa, kunnes sai vakituisen viran TE-toimistosta vuoden 2024 alusta. Nyt hän työskentelee tuetun työllistymisen palveluissa TE-asiantuntijana osana Monialaisia työelämäpalveluita.

Jonna Nyyssösen opinnäytetyö Naistenryhmän aihekortit-työkalu : KRIS Satakunta ry:n naiserityisen ryhmätoiminnan kehittäminen palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.

Artikkelikuva: Pixabay/nikolapeskova

Insinööriksi itseään kehittämällä

2020-luvun työympäristö vaatii erilaisia tietoja ja taitoja kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten aloittaessani omaa työuraani. Nuorten miettiessä omaa urapolkuaan myös kokeneempi kansakunta miettii miten pysyä mukana teknologian jatkuvassa kehityksessä ja mitä tietoja ja taitoja omalla uralla voisi tarvita. Omassa ammatillisessa tienhaarassani olin ensimmäisen kerran vuonna 2004, toinen polku johti kone- ja tuotantotekniikan opintoihin ja toinen suoraan työmaailmaan koneistajan tehtäviin. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin lähteä työelämään kartuttamaan kokemusta tuotantotöistä ajatuksissani jatko-opiskella myöhemmin. Vuosien vieriessä pääsin etenemään urallani muun muassa monenlaisiin suunnittelu- ja kehitystehtäviin ja ajatukset jatko-opinnoista tuntuivat kaukaisilta, kunnes aloin tutkimaan asiaa 15 vuotta myöhemmin. Työn ohessa opiskelu oli tullut yhä yleisemmäksi kiitos verkossa toteutettujen opintojen, kuten Industrial Management -tutkinto-ohjelman, jonka aloitin vuonna 2020 elokuussa. Työn, perheen, vapaa-ajan ja opiskelun yhteensovittamisen tiesin olevan haasteellista, mutta päätin selviytyä tästä hyvällä suunnittelulla ja päämäärätietoisella asenteella.

Uskallus kehittää omaa ammatillista osaamista tuo varmuutta omaan tekemiseen, mahdollistaa uusien osaamisalueiden ja kiinnostuksen kohteiden löytymisen, sekä luo työmarkkinoille uudenlaisia osaajia, joita Suomi tarvitsee pysyäkseen mukana kehityksessä. Tekijöitä tarvitaan kaikilla tasoilla ja omakohtainen kokemukseni uran aloittamisesta työntekijänä oli oikea valinta oman kehitykseni kannalta. Omien heikkouksien ja vahvuuksien tunnistaminen ohjaa oikeaan suuntaan myös ammatillisesti ja auttaa toimimaan paremmin työelämässä. Itselleni tärkeä pyrkimys on tehdä työtä, jossa kokee onnistuvansa ja oppivansa uutta. Sama pyrkimys oli myös opinnäytetyötä tehdessä, onhan kyseessä julkaisu, joka on avoimesti luettavissa, mutta myös näyttö omasta osaamisesta.

Opinnäytetyön aihe alkoi selkeytymään opintojen aikana saatuani mahdollisuuden tehdä töitä tuotannon suunnittelun ja ohjauksen parissa. Aihe oli mieleinen ja yrityksen kannaltakin tärkeä askel matkalla kohti kasvua. Lähtökohtana oli kehittää tuotannon ohjausta visuaalisin keinoin teknologiateollisuuden yritykselle, jossa valmistetaan vakiotuotteita erissä, mutta myös yksittäiskappaleita tai pieneriä asiakkaiden tarpeen mukaan. Visuaalisuus haluttiin tuoda mukaan, jotta asetetut tavoitteet saataisiin konkretisoitua tekemisen tasolle saakka, mutta myös päivittäisen tuotannon selkeyttämiseksi ja sujuvoittamiseksi.

Tuotannon suunnittelu ja ohjaus ovat tärkeä osa valmistavaa teollisuutta, toiminnanohjausjärjestelmiä kehitetään koko ajan työn helpottamiseksi ja todennäköisesti lähitulevaisuudessa tuotantoa voidaan suunnitella ja ohjata tekoälyn avulla hyvinkin vaivattomasti myös suunnitelmanmuutosta vaativissa tilanteissa, joihin järjestelmiä on nykyisellään vaikea saada taipumaan. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta tuotannon suunnittelun ja ohjauksen osaamisesta, joita muun muassa Industrial Management -tutkinto-ohjelma tukee.

Elokuussa 2023 aloin kirjoittamaan opinnäytetyötä, joka valmistui reilut kolme kuukautta myöhemmin. Varsinaista opinnäytetyötä ennen luotiin suunnitelma, jonka pohjalta työtä lähdettiin toteuttamaan. Koin tämän vaiheen tärkeäksi ja etenkin alustavan sisällysluettelon miettiminen etukäteen helpotti etenemistä. Opinnäytetyön teoriaosuutta varten oli aluksi haastavaa löytää lähteeksi sopivaa kirjallisuutta, joka tukisi työn aihetta. Käyttämällä SAMKin osaavaa henkilökuntaa apuna lähteiden etsinnässä, yhdistelemällä eri aihealueita ja koostamalla niistä yhtenäinen loogisesti etenevä työ, pääsin hyvään lopputulokseen. Hyvin rakennetun teoriaosuuden pohjalta oli helpompi lähteä tekemään tutkimustyöhön liittyviä vaiheita. Tutkimuksessa käytin DMAIC-menetelmää, joka osoittautuikin varsin hyväksi työkaluksi tässäkin tutkimuksessa. Teoriasta ja tutkimuksesta saatujen tietojen perusteella pystyin tekemään ratkaisun, jolla päästiin työn alussa luotuihin tavoitteisiin.

Opinnäytetyö on usein työelämän tehtäviä vastaava projekti, joten se on oppimisen kannalta erittäin hyödyllistä, koska se kuvastaa omaa tekemisen tasoa. Parhaimmillaan hyvä opinnäytetyö johtaa tunnustuksiin työnantajalta tai opiskelupaikalta, kuten SAMK Osaaja -kilpailun palkinto tai kunniamaininta, mutta ennen kaikkea ylpeyteen omasta onnistumisesta.

Olen erittäin kiitollinen saamastani laadukkaasta opetuksesta sekä tuesta niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin opintojeni aikana. Kannustan kaikkia uskaltamaan ja antamaan itselleen mahdollisuuden kehittyä ammatillisesti parhaaksi versioksi itsestään.


Jouko Risku, kasvokuva

Kirjoittaja Jouko Risku valmistui joulukuussa 2023 insinööriksi (AMK) Industrial Management -tutkinto-ohjelmasta. Hän työskentelee tuotantopäällikkönä Ulvilassa Hollmén & Co Oy:n Sammontien yksikössä.

Jouko Riskun opinnäytetyö Optimizing the control of mixed production for the developing technology industry palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.

Artikkelikuva: Pixabay/geralt

Rakkaudesta verkko-opiskeluun

Oma koulutaustani on vaiherikas. Kävin peruskoulun loppuun erityiskoulun erityisluokalla, koska nuoruuden vimmoissani en osannut käyttäytyä. Peruskoulun jälkeen kului useita vuosia ennen kuin lähdin opiskelemaan itselleni ammattia. Ammattikoulututkinnon suoritin oppisopimuksella. Liioittelematta voi sanoa, että kun vuonna 2019 aloitin Satakunnan ammattikorkeakoulussa liiketalouden monimuoto-opinnot, oli olo melko epätodellinen. Olin päässyt opiskelemaan ja olin toki innoissani, mutta aloituspäivänä minusta tuntui, että astuin vapaaehtoisesti kouluun ensi kertaa todella pitkään aikaan. Jännitti. Päällimmäisenä oli mielessä epävarmuus siitä, pärjäänkö minä koulussa ylipäätään. Onko minusta oppijaksi.

En osannut varautua siihen, miten mukanaan opiskelu minut vei. Vuosia olin tehnyt töitä, ja ollut äiti ja kumppani. Uudet taidot, tieto ja oppiminen oli aivan erilaista ja ihmeellistä maailmaa. Kirjoitin esseitä, joiden valmistumisen jälkeen avasin uuden tyhjän Word-dokumentin, ja jatkoin huvikseni ajatusten ylös kirjaamista, koska kirjoittaminen vain tuntui niin hyvältä. Yksi hienoimmista opiskelun ”sivuvaikutuksista” on ollut kirjallisen luovuuden lisääntyminen. Lähdin jo opiskelujen alussa kirjaamaan ylös verkko-opiskeluun liittyviä havaintoja ja erityispiirteitä. Pyrin myös suorittamaan opintojaksoja eri ammattikorkeakouluissa CampusOnlinen kautta – vertailemaan koulujen oppimisalustoja, ja sitä, miten opettajat ovat opintojaksonsa rakentaneet.

Opinnäytetyö verkko-opetuksen kehittämisestä

Hurahdin lopulta verkko-opiskeluun niin vahvasti, että tein opinnäytetyöni verkko-opetuksen kehittämisestä ammattikoulussa. Opinnäytetyötä varten lukemani tutkimukset ja materiaalit avasivat silmiä erityisesti opettajien kokemille haasteille verkko-opetukseen siirryttäessä, mutta syvensivät myös näkemystä niistä asioista, joiden parissa opiskelijat joutuvat painimaan. Ensimmäinen AMK-tutkintoni tuli valmiiksi keväällä 2022. Huomasin opiskelujen jälkeen, että siirryin suorittamaan Avoimen AMKin opintojaksoja, eikä opiskelu noin vain loppunutkaan. Oppimisen tarve jäi päälle. Heti, kun SAMKin sivuille ilmestyi tieto tuotantotalouden insinöörin tulevista verkko-opinnoista, tein päätöksen, että yritän päästä suorittamaan tutkintoa. Syksyllä 2023 aloitin insinööriopinnot uuden luokan kanssa.

Toinen kierros on jo näin alkuun opettanut sen, että opiskelukavereilla voi olla suuri merkitys myös verkko-opiskelussa. Meidän luokkamme yhteishenki on hyvä, ja keskustelut ovat aktiivisia ja vuolaita. Tekeminen on yhä itsenäistä ja vaatii hyvän motivaation, mutta kanssakulkijoita löytyy. Tämä on luultavasti viimeinen AMK-tutkinto jonka suoritan. Haaveet ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta ovat olemassa, mutta nyt on aika nauttia tämä kierros loppuun ensin.

Mielettömiä uusia maisemia

Verkko-opintojen tarjoama vapaus on minulle tärkeää. Olen terävimmilläni heti herättyäni, ja eniten saan irti luennoista varhain viikonloppuaamuisin. Uskon, että tämä sama vapaus omien opintojen aikatauluttamiseen houkuttelee monia hakeutumaan verkossa tapahtuvan opiskelun pariin. Itsenäinen opiskelu vaatii opiskelijalta erityisesti vastuunottoa, motivaatiota ja itseohjautuvuutta. Verkkoon siirtymisen trendi asettaa haasteita myös kouluille ja opettajille. Opettaminen oppimisalustan kautta poikkeaa huomattavasti luokkaopetuksesta. Tarvittavien resurssien tarjoaminen, opettajien kouluttaminen ja muu uudelleen järjestäytymiseen tarvittava aika saattaa yllättää. Opettajien ja oppilaiden välisen aktiivisen vuorovaikutuksen, yhteistyön ja palautteen kautta kokemusta kertyy kuitenkin jatkuvasti.

Ylös kirjoittamistani kokemuksista ja havainnoista on matkan aikana muodostunut kokonaisuus jossa on rakennetta. Syntyi ”I survived 210 op! Vinkkejä ammattikorkeakoulun monimuoto- ja verkko-opintoihin”. Opas alkaa Sydney J. Harrisin lauseella: “The whole purpose of education is to turn mirrors into windows”. Itse tulkitsen tämän vertauskuvana siitä, miten mielettömiä uusia maisemia (näkökulmia ja oivalluksia) oppiminen voi meille avata.

Mikäli harkitset verkko-opintoihin hakeutumista, haluaisin kannustaa sinua kliseisen kuuloisella ”Päästä irti. Hyppää. Lennä” -fraasilla. Minä hurahdin. Sinä voit olla seuraava.

Päästä irti. Hyppää. Lennä.

Hilla Nummila, tradenomi (AMK)

Kirjoittaja on verkko-opintointoilija ja talous- ja henkilöstöjohtamiseen tradenomi. Hän opiskelee tällä hetkellä toista ammattikorkeakoulututkintoaan SAMKissa ja tekee töitä teollisuudessa sisäisenä auditoijana. Vapaa-ajallaan hän harrastaa taidemaalausta ja permakulttuurin mukaista puutarhanhoitoa.

Lue Hilla Nummilan kirjoittama opas ”I survived 210 op! Vinkkejä ammattikorkeakoulun monimuoto- ja verkko-opintoihin

Opintoja, töitä, nostureita ja yksi opinnäytetyö

Oma koulutuspolkuni ei vienyt minua tavanomaista reittiä pitkin armeijan kautta takaisin koulun penkille, vaan halusin viettää vähintään yhden välivuoden ja tehdä töitä. Muutamien sattumien kautta tuo välivuosi venähti viiden vuoden mittaiseksi. Näihin vuosiin mahtui kuitenkin ammattitutkinto oppisopimuksella ja muutama lukion kurssi. Samalla itselleni vahvistui tunne siitä, että haluan suorittaa AMK-tutkinnon jossain vaiheessa. Enää piti vain valita ala ja opiskelumuoto. Ammattini kautta olin rakentanut vankan pohjan metallinjalostuksen parissa ja halusin laajentaa osaamistani myös alan ulkopuolelle. Päädyin opiskelemaan työn ohella Satakunnan ammattikorkeakoulun tarjoamaa Industrial Management -tutkinto-ohjelmaa verkko-opintoina vuonna 2018. Opintojen edetessä siirryin sisäisellä siirrolla töihin toiseen tehtaaseen läheiselle paikkakunnalle, minkä myötä työnkuvani muuttui samalla enemmän hallinnolliseen suuntaan.

Opintojen loppuvaiheessa alkoi tuo kuuluisa opinnäytetyö kolkuttelemaan jo ovelle. Opinnäytetyön aiheen keksiminen tuntui aluksi haastavalta ja haastattelinkin useaa eri henkilöä organisaation sisältä aina tutkimus- ja kehitysosastolta hankintaosastoon. Minulle oli alusta asti selvää, että haluaisin tehdä työn, joka hyödyttäisi niin työnantajaani kuin omaa ammatillista kehittymistänikin. Lopulta sain aiheen opinnäytetyöhön oman esimieheni ehdotuksesta ja se liittyi investointiin, joka oli tulossa omalle vastuualueelleni.

Alkuun olin epävarma tutkimusmenetelmän valinnasta ja tutkimusaiheen rajauksesta. Lähtöasetelmana oli tutkia ja selvittää tulevan siltanosturin tietojärjestelmän hyötyjä tuotannolle valimossa. Aluksi aiheen rajaaminen oli vaikeaa, sillä aihe tuntui eri näkökulmista tarkasteltuna joko liian suppealta tai liian laajalta. Totesin kuitenkin aiheen istuvan tuotantotalouden opintoihini hyvin. Suunnittelin aluksi tekeväni kvantitatiivisen tutkimuksen, mutta opettajan ja työpaikan ohjaajan opastuksella päädyin tekemään kvalitatiivisen tutkimuksen. Menetelmäksi valitsin teemahaastattelun.

Tutkimusaiheen rajauksen ja menetelmän määrittämisen jälkeen työ lähti liikkeelle teoriaosuuden kirjoittamisella. Tämä oli haastavin vaihe työn tekemisessä, sillä siltanostureiden tietojärjestelmistä ei löytynyt kovain paljon tutkimusta tai artikkeleita ja toisaalta vastaavat tietojärjestelmät räätälöidään usein asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Oli siis ensin selvitettävä, mihin järjestelmä periaatteen tasolla kykenisi, mihin se vaikuttaisi ja kuinka laajasti. Näiden tulosten pohjalta sain teoriaosuuden raamit kirjoitettua.

Seuraavana ohjelmassa oli itse haastatteluiden tekeminen. Tätä vaihetta varjosti haaste siitä, että tietojärjestelmän mahdolliset hyödyt tunnistettiin ylettyvän toimeksiantajan molempiin eri paikkakunnalla oleviin tehtaisiin. Omana etuna oli kokemus molemmista tehtaista, sillä tunsin molempien prosessit suhteellisen kattavasti ja tätä kautta pystyin päättämään työtä varten haastateltavat henkilöt.

Haastattelujen jälkeen vuorossa oli aineiston purkaminen ja analysointi tutkimusta varten. Ennalta odotettujen tulosten lisäksi haastatteluista nousi esille uusia soveltamis- ja vaikutuskohteita järjestelmälle, joten jouduin päivittämään teoriaosuutta muutamaan otteeseen. Vaikka teoriaosuuteen palaaminen tuntui syövän resursseja, oli se kuitenkin työn merkityksellisyyden kannalta ehdotonta.

Viimeisenä vaiheena oli tutkimustulosten yhteenveto ja mahdolliset jatkotutkimus- ja kehittämisehdotukset. Oma työni jatkui samassa virassa vielä opinnäytetyön jälkeenkin, ja tätä kirjoittaessa järjestelmää ei ole vielä saatu toimimaan siinä laajuudessa, mitä työssä päästiin tunnistamaan.

Koko opinnäytetyön prosessi kesti tammikuun alusta toukokuun alkuun. Huolimatta ennakko-odotuksista ja teoriaosuuteen palaamisesta, itse prosessi oli suhteellisen selkeäviivainen, ja koulun opettajan sekä työpaikan ohjaajan ansiosta työssä pysyi kuitenkin koko prosessin ajan hyvä flow. Myös täysiaikainen ja jokapäiväinen työskentely investoinnin parissa edesauttoi tutkimuksen tekemistä, sillä päivittäinen osallistuminen ja keskusteleminen asianosaisten kanssa toi arvokkaita näkökulmia, oivalluksia ja ideoita siihen, miten järjestelmää voisi hyödyntää.

Opinnäytetyön voisi ajatella olevan eräänlainen tutkinnon ”loppuvastus”, jota varten on prepattu kaikki aiemmat kurssit tutkinnossa. Itse kehotan näkemään opinnäytetyön enemmän itsensä kehittämis- ja haastamisprojektina, jossa pääsee näyttämään, mitä on oppinut. Ajattelen, että haastavaltakin tuntuviin aiheisiin kannattaa tarttua, sillä lopputulos on sen arvoinen.

Eero Siitari

Kirjoittaja valmistui toukokuussa 2022 insinööriksi Industrial Management -tutkinto-ohjelmasta. Hän jatkoi opintojaan seuraavana syksynä opintovapaalla Tampereen yliopistoon tuotantotalouden maisteriohjelmaan ja tavoitteena on saada parissa vuodessa diplomi-insinöörin tutkinto valmiiksi.

Hänen opinnäytetyönsä Crane’s information system in operations management palkittiin vuoden 2023 Osaaja-opinnäytetyökilpailussa.

Portfolio-opinnäytetyö lisää opintojaksotuotosten merkitystä ja sujuvoittaa valmistumista

Portfolio-opinnäytetöitä koskeva pilotointi aloitettiin Satakunnan ammattikorkeakoulussa 2019. Maaliskuussa 2022 johtamisen ja palveluliiketoiminnan YAMK-tutkinto-ohjelmasta valmistunut Työelämän laadun kehittämismalli -opinnäytetyöni on lajissaan ensimmäinen Satakunnan ammattikorkeakoulussa.

Kun opintojani koskevassa aloitustilaisuudessa 2020 kuulin tästä vaihtoehdosta, heräsi mielenkiintoni välittömästi. Käytyäni keskustelun koulutusohjelmavastaavan ja pilotoinnista vastaavan yliopettajan kanssa pääsin aloittamaan tietoperustan ja tutkimusaineiston keräämisen heti opintojen alussa. Minulla oli jo tuolloin aiempien opintojeni pohjalta näkemys opinnäytetyön aiheesta, tavoitteesta, viitekehyksestä ja tutkimuskysymyksestä. Ne tarkentuivat YAMK-opintojen edetessä, minkä perusteella valitsin lopulliseen opinnäytetyöhöni sellaiset opintojaksotehtävien tuotokset tai niiden osat, joiden arvioin edistävän tutkimuskysymyksiin vastaamista ja tavoitteiden saavuttamista. Mukaan valikoitui peräti seitsemän opintojaksotuotosta, joista muodostin ehyen kokonaisuuden.

Hyödynsin tutkimuskysymykseen ja apukysymyksiin vastaamisessa myös omaa osaamis- ja kokemuspääomaani. Tämän takia vertaaminen laajaan tietoperustaan oli tärkeää, jotta sain valinnat ja ratkaisut mahdollisimman objektiivisiksi, tulkinnan ristiriidattomaksi ja johtopäätökset pohjautumaan aineistoon.

Suosittelen lämpimästi tätä opinnäytetyömuotoa kaikille. Siinä aihetta pääsee tutkimaan syvällisesti eri näkökulmista sekä ottamaan laajankin kokonaisuuden hallintaan. Etenkin työn ohessa opiskeleville se on aikatehokas tapa, joka lisää opintojaksotuotosten merkitystä ja edistää opinnäytetyön etenemistä heti opintojen alusta alkaen. Kannustankin teitä opiskelijoita heti opintojen alussa käyttämään aikaa opinnäytetyön aiheen pohtimiseen sekä opinnäytetyön merkityksen kirkastamiseen oman osaamisen kehittämisessä ja kuvaamisessa ja opintojen sujuvassa etenemisessä. Myös opettajien on tärkeää tuntea tämä vaihtoehto ja mahdollistaa omalta osaltaan sen toteuttaminen – kuten omassa tapauksessani esimerkillisesti tapahtuikin.

Kannustan myös oman olemassa olevan osaamis- ja kokemuspääoman hyödyntämiseen opinnäytetyössä. Vaikka sen tunnistamisessa ja kuvaamisessa on oma työnsä, on se oivallinen tapa reflektoida omaa kokemustietoa ja mahdollista asiantuntijatietoa suhteessa tutkittuun tietoon. Pidän tätä tärkeänä, koska uskon, että kokemustiedon, asiantuntijatiedon ja tutkitun tiedon vuoropuhelu ja niiden integrointi tulevat tulevaisuudessa saamaan entistä enemmän huomiota.

Tieto opinnäytetyöni sijoittumisesta Osaaja-opinnäytetyökilpailussa nosti kyyneleet silmiini. Samoin kiitollisuudesta kumpuava liikutus oli läsnä tuossa kuvassa, jossa kädessäni on tuore tutkintotodistus. Olennaista ei ole palkinto itsessään, vaan nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi tuleminen. Kiitos kaikille, jotka mahdollistitte minulle tämän elämyksen.

Teille, joiden opinnäytetyö on vielä suunnitteilla tai työn alla, haluan vilpittömästi sanoa, pyytäkää, ottakaa vastaan ja antakaa palautetta. Uskaltamalla pysähtyä ja nauttia hetkestä koko opinnäytetyöprosessista tulee suorittamisen sijaan merkityksellinen vaihe kasvupolullanne.

Kirsi Sainio-Lehtimäki

Kirjoittaja valmistui maaliskuussa 2022 tradenomiksi (ylempi AMK) johtamisen ja palveluliiketoiminnan tutkinto-ohjelmasta. Hän on työskennellyt Ulvilan kaupungin hallintopäällikkönä toukokuusta 2022 alkaen.

Hänen opinnäytetyönsä Työelämän laadun kehittämismalli palkittiin vuoden 2023 Osaaja-opinnäytetyökilpailussa.

Kuva: Kirsi Sainio-Lehtimäki

Innostu ennakkoluulottomasti – opinnäytetyöstä uutta osaamista

Ovatko arvonlisäverotuksen kiemurat sinulle tuttuja juttuja? Pohditko vapaa-ajallasi arvonlisäverokantoja ja niiden soveltamista käytännössä? Omalta kohdaltani voin todeta, että ennen opintojani SAMKissa minulla ei ollut käynyt mielessäkään tällaiseen aiheeseen, saati siihen liittyvään teoriaan, perehtyminen. Vielä opintojeni alussakaan en olisi nähnyt itseäni uppoutumassa verotukseen liittyvään lainsäädäntöön ja kirjoittamassa arvonlisäverotuksen yksityiskohdista. Mutta kuten elämässä usein käy, koskaan ei tiedä, millaisesta tilanteesta itsensä saattaa seuraavassa hetkessä löytää.

Alun perin hain liiketalouden tutkinto-ohjelmaan lyhyen harkinnan jälkeen, kun aiemman ammattini suhteen työtilanne heikkeni juuri ennen koronaepidemian puhkeamista. Uutta suuntaa etsiessäni haku osui sopivasti eteen. Vielä opintojeni alussa minulla ei ollut tarkkaa käsitystä siitä, millaisiin asioihin tulisin opintojeni aikana perehtymään tai millaisiin työtehtäviin toivoisin päätyväni. Olin aloittamassa työelämässäni uuden kappaleen ja lähdin matkaan avoimin mielin.

Opintojeni aikana yllätin itseni monella eri tavalla, mutta aivan erityisesti hämmästytin itseäni innostumalla verotuksesta – asia, josta en vielä muutama vuosi sitten olisi voinut kuvitella kiinnostuvani ja johon liittyvät asiat olivat itselleni perusasioita lukuun ottamatta hyvinkin vieraita. Verotukseen liittyviä opintoja ei sisältynyt koulutukseni pakollisiin kursseihin lainkaan, mutta alkuun päästyäni ahmin mielenkiinnolla kaikki valinnaiset verotuksen kurssit, jotka SAMKin valikoimasta löytyivät. Kiinnostus kasvoi samaa tahtia tiedon lisääntyessä. Olin kevyesti hahmotellut opinnäytetyöni mahdollisesti verotukseen liittyvää aihetta noin opintojeni puolivälissä, mutta vakavammin aloin pohtia aihetta vasta lähempänä opintojeni loppumetrejä. Osin tämä johtui siitä, että opiskellessani nopeassa aikataulussa olin lähes huomaamattani päätynyt opintojeni viimeiselle kolmannekselle uhraamatta yhtäkään kunnollista, jäsenneltyä, ajatusta tulevalle opinnäytetyölleni. Opinnäytetyö, opintojen viimeinen ja suurin loppurutistus, tuntui olevan vielä kaukana tulevaisuudessa.

Samaan aikaan, kun opinnäytetyön tekeminen alkoi vääjäämättä lähestyä, aloitin uudessa työpaikassa itselleni uudella alalla. Sen lisäksi, että työ ja ala olivat itselleni uusia, työnkuvani liittyi läheisesti yhteen työelämän uusimmista työskentelymuodoista, kevytyrittäjyyteen. Kyseessä on yrittäjämäinen tapa tehdä työtä, jossa työsuoritteiden laskutus tapahtuu niin sanotun laskutuspalveluyrityksen kautta. Koska kevytyrittäjyys on suhteellisen tuore ilmiö työmarkkinoilla, kirjallisuutta ja ohjeistusta asiaan liittyen ei juuri ole saatavilla. Ohjeistukselle on kuitenkin selkeä tarve erilaisissa työtehtävissä.

Ilokseni havaitsin tässä kohtaa oivan tilaisuuden rakentaa opinnäytetyöni siten, että voisin sekä vastata työnantajani tarpeeseen että hyödyntää omaa kiinnostustani verotuksen maailmaan. Samalla opinnäytetyön rakentaminen auttoi itseäni kehittymään työssäni, sillä työnkuvaani sisältyi läheisesti arvonlisäverotuksen ymmärtäminen ja arvolisäverokantojen soveltaminen erilaisissa tilanteissa. Opinnäytetyötä tehdessäni ja aineistoon perehtyessäni aloin hahmottaa paremmin arvonlisäverotusta kokonaisuutena, ja aiheeseen liittyvän teorian soveltaminen omassa työssäni helpottui.

Koen tärkeäksi hallita hyvin sen, mitä teen, sillä varmuus omasta asiasta auttaa minua myös toimimaan paremmin apuna muille. Tämän otin lähtökohdaksi lähtiessäni rakentamaan omaa opinnäytetyötäni. Arvonlisäverotukseen liittyvät kysymykset ovat usein vaikeaselkoisia, joten asiantuntijoilta kaivataan luotettavia ja helppotajuisia vastauksia. Päämääränäni oli siis kirjoittaa opinnäytetyöstäni selkeä opas, joka on toimeksiantajan työntekijöiden tukena arvonlisäverotukseen liittyvissä kysymyksissä.

Tuleville opinnäytetyön tekijöille suosittelen lämpimästi pitämään mielen avoimena opintojen aikana, sillä voit yllättää itsesi innostumalla asiasta, jota et koskaan olisi kuvitellut pitäväsi mielenkiintoisena. Yllättävä kiinnostus saattaa ohjata eteenpäin opinnäytetyötä suunnitellessasi. Aiheen pohtiminen hyvissä ajoin on myös suositeltavaa, sillä aika menee nopeasti. Aihehahmotelman olemassaolo luo omalta osaltaan varmuutta siihen, että työläältä tuntuva opinnäytetyö on loppujen lopuksi täysin toteutettavissa.


Sinikka Jokela, tradenomi (AMK)

Kirjoittaja valmistui kesäkuussa 2022 tradenomiksi (AMK) liiketalouden tutkinto-ohjelmasta. Hän työskentelee yksityisellä sektorilla erilaisten asiantuntija- ja taloushallinnon tehtävien parissa. Hänen opinnäytetyönsä Arvonlisäverokannan valinta laskutustoimeksiannossa : case laskutuspalveluyritys X palkittiin vuoden 2023 Osaaja-opinnäytetyökilpailussa.

Kuva: Pixabay/artinvorel_com

Uusi suunta – Opinnäytetyöni tarina

Opinnäytetyön alusta asti minulle oli selvää, että haluaisin tehdä opinnäytetyön, jossa kehitettäisiin jotain uutta, ja josta olisi hyötyä myös toimimeksiantajalle. Pyörittelin joitakin ehdotuksia mielessäni, mutta yksittäistä aihetta ylitse muiden niistä ei noussut esiin. Sain ehdotuksen aiheesta opinnäytetyön toimeksiantajalta, sillä aiheessa voisin kenties yhdistää aiempia ja nykyisiä opintojani. Aihe sopi hyvin tuotantotalouden opinnäytetyöksi, onhan virheiden ennakoiminen tärkeässä osassa, kun ajatellaan työtyytyväisyyttä, tehokkuutta ja turvallisuutta.

Olin tehnyt jo aiemmin toisen tutkinnon lopputyön, joten opinnäytetyön tekeminen oli tuttua. Päänvaivaa tuottivat erilaiset menetelmät ja oman opinnäytetyön sijoittaminen niihin. Sain kuitenkin ohjaavalta opettajalta tutkimusmenetelmäksi ja opinnäytetyön rajaamiseen hyviä ehdotuksia, joiden avulla kirjoittaminen pääsi hyvään vauhtiin.

Ensimmäiseksi minun piti perehtyä tarkemmin aiheeseen, sillä opinnoissa oli vain sivuttu aihetta. Oli haastavampaa lähteä tutkimaan asiaa, jota ei oltu opinnoissa suoraan käsitelty, mutta mitenkään mahdotonta se ei ollut. Jotakin kirjallisuutta aiheesta löytyi suomeksi, mutta päälähteet olivat englanniksi. Ja jossain kohtaa löytyivät ne olennaisimmat hakusanat, joilla hakea tietoa kirjaston e-kirjoista ja tutkimuksista. Vähitellen minulle myös valkeni, että opinnäytetyöni oli hyvin lähellä joskus haaveilemaani käytettävyysasiantuntijan työtä.

Teorian tutkiminen ja muotoilu kestivät ylivoimaisesti pisimpään opinnäytetyöni tekemisessä. Jostain löytyi aina lisää mielenkiintoista luettavaa aiheesta. Mitä enemmän aiheeseeni tutustuin, sitä enemmän aihe tuntui juuri minun jutultani. Jossain teoriakirjallisuuden pyörteissä päätin, että haluan jatkaa aiheen parissa myös valmistumisen jälkeen.

Käytännön tutkimuksen toteutus tuntui helpolta sen jälkeen, kun olin perehtynyt teoriaan tarpeeksi. Löysin teoriasta menetelmän, jota testasin opinnäytetyössäni ja sovelsin toimeksiantajan ympäristöön. Soveltamista helpotti, että olin ollut samassa paikassa töissä aikaisempina kesinä, joten minulle oli kertynyt tarkempaa tietoa toimintaympäristöstä. Voin käyttää valittua menetelmää nykyisessä työssäni, joten opinnäytetyötä varten hankkimistani tiedoista on ollut hyötyä myös opinnäytetyön jälkeen.

Oma opinnäytetyöpolkuni aloitusluvasta opinnäytetyön palauttamiseen ja arvosteluun kesti kymmenen kuukautta. Tein toki opinnäytetyön ohella muitakin töitä, ja viikonloput varasin perheelle. Toisaalta opinnäytetyön venyminen ei haitannut minua yhtään, koska sain rauhassa perehtyä aiheeseen. Opinnäytetyön valmistumisen lähestyessä halu hakeutua aiheen pariin vain syveni.

Opinnäytetyön aikana tutustuin työpaikallani ihmisiin, jotka työskentelevät saman aihepiirin parissa. Kun sain opinnäytetyöni valmiiksi, sparrauskumppanini työpaikalta vinkkasi opinnäytetyöstäni nykyiseen työpaikkaani. Opinnäytetyöni toimi hakemuksena ja pääsin haastatteluun. Nykyään pääsen joka päivä miettimään asioita käytettävyyden näkökulmasta useissa erilaisissa projekteissa.

Toisille opinnäytetyö on tehtävä muiden joukossa. Joidenkin kohdalla se herättää uusia kiinnostuksen kohteita ja toisille se on väylä tulevaan työpaikkaan. Joskus käy onni, että sinulle ehdotetaan aihetta, jota et itse osaa ajatella, mutta johon uppoudut täysillä. Oli opinnäytetyö sinulle näistä mikä tahansa, toivon, että tutustut avoimin mielin aiheeseesi, sillä se voi auttaa sinua uuteen suuntaan urallasi!

Tytti Niemi, insinööri (AMK)

Kirjoittaja valmistui huhtikuussa 2021 tuotantotalouden ja -tekniikan insinööriksi. Hän toimii nykyään Human Factors Engineering -asiantuntijana Teollisuuden Voimalla ja nauttii siitä, että saa tutustua päivä päivältä enemmän kiinnostavaan aihealueeseen. Niemen opinnäytetyö Inhimillisten tekijöiden ennakointi ydinjätteen loppusijoituksessa palkittiin vuoden 2022 Osaaja-opinnäytetyökilpailussa.

Kuva: Pixabay/Saint-D ja Tytti Niemi