Tekijä: wpadmin

Sanotaan, että kaikelle on aikansa ja paikkansa. Minun kohdallani opintojen aloittamiselle löytyi sopiva ajankohta kolmivuorotyön ja perhe-elämän pyörteissä syksyllä 2021 kuopuksenkin siirtyessä koulumaailmaan. Täällä Kainuun korvessa opintomahdollisuuksia kartoittaessa Satakunnan ammattikorkeakoulun liiketalouden verkko-opinnot vetivät puoleensa myös aika- ja paikkariippumattomuutensa vuoksi, mutta ennen kaikkea siksi, että opiskeluissa oli mahdollisuus keskittyä julkishallinnon opintoihin.

Jo ensimmäiset, valintakoekursseina toimineet kurssit osoittivat, että olen löytänyt oman tapani opiskella. Etänä ja joustavasti työn ohessa, omiin aikatauluihin sovitellen. Itsenäisesti, mutta ei kuitenkaan täysin yksin. Alusta asti tuntui, että opiskelijalla itsellään on mahdollisuus vaikuttaa opintojen etenemiseen – omalla kohdallani opinnot veivät mukanaan ja alkuperäinen, hieman varovainen, neljän vuoden päähän asetettu, tavoite valmistumiselle vaihtui lopulta noin kahteen vuoteen. 

Miksi sitten julkishallintoa? Lähtökohtana oli kiinnostus ja halu ymmärtää julkisen sektorin sääntelyä toiminnan taustalla. Miksi kunta ei valitse urakoitsijaksi aina sitä tunnettua, oman kunnan rakennusalan yritystä? Miten asiat tulee käsitellä kunnallisessa päätöksenteossa ja miten kuntien taloutta hoidetaan? Miten valtio ohjaa kuntien toimintaa? Mitä tehtäviä ministeriöillä on ja miten ne näkyvät arjessamme? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin sain vastauksen opintojeni aikana. Julkishallinnon opintojen kokonaisuus oli laadukkaasti ja ajankohtaisesti rakennettu – opintojen kautta syntyi kattava kuva julkisen sektorin ominaispiirteistä, haasteista ja mahdollisuuksista. Lisäksi laaja kurssivalikoima mahdollisti opintojen täydentämisen itseä kiinnostavilla opintokokonaisuuksilla. Esimerkiksi sopimusoikeutta ja organisaation riskienhallintaa käsittelevät opinnot toivat mukavaa lisämaustetta ammatti- ja perusopintojen lisäksi.

Oma taustani julkisen sektorin työntekijänä sai minut usein ajattelemaan julkista sektoria työnantajana. Pohdin muun muassa sitä, millaisilla keinoilla työntekijöiden vaihtuvuutta voisi hillitä ja miten kuntatyönantajat voisivat hyödyntää palkitsemisen mahdollisuuksia. Kahvipöytäkeskusteluissa tuttavien ja työkavereiden kanssa nousivat ajoittain esille julkisen ja yksityisen sektorin erot, erityisesti palkkauksessa ja palkitsemisessa. Vaikka kuntatyönantajan tarjoamat työpaikat näyttäytyvät usein vakaina ja varmoina, ei tietynlaiselta jäykältä vaikutelmalta voi aina välttyä. Pohdinkin, tunnistetaanko palkitsemisen mahdollisuudet julkisella sektorilla siten, kuin ne yksityisellä sektorilla on tunnistettu.

Opinnäytetyöni aihe valikoitui niin aidosta kiinnostuksesta aihetta kohtaan kuin myös toimeksiantajana toimineen ja opintoihin kuuluvan harjoittelupaikan tarjonneen kunnan strategiaan pohjautuvasta tarpeesta. Keskeisiksi kysymyksiksi nousivat pohdinnat siitä, miten kunnissa palkitsemista on mahdollista toteuttaa ja miten palkitsemisesta saadaan vaikuttava. Palkitsemista ei voi mielestäni nähdä organisaation strategiasta irrallisena toimenpiteenä, vaan sen tulisi tukea organisaatiossa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Palkitsemismallin tai -järjestelmän luomisessa vaikeinta voikin olla se, miten palkitsemisesta saadaan yhtä aikaa organisaation strategiaa tukeva, tasa-arvoinen, läpinäkyvä ja parhaimmillaan työntekijän organisaatioon sitouttava. Erityisesti voittoa tavoittelemattomilta kuntatyönantajilta palkitsemismallin suunnittelu vaatii ajatusta, aikaa ja resursseja – tahtoa unohtamatta.

En opintojen käynnistyessä voinut edes aavistaa, mihin tie, jolle olin juuri lähtenyt, minut johdattaisi. Vuodet kolmivuorotyössä kuntatyönantajalla vaihtuivat opintojen loppuvaiheessa asiantuntijatyöhön yksityisellä sektorilla. Suorittamani opinnot täydentävät asiantuntijuuttani julkista sektoria koskevissa tehtävissä ja koen saaneeni opinnoistani paljon irti. On todettava, että muutos työympäristössä on myös konkretisoinut opinnäytetyössäni käsiteltyjä aiheita – julkisen ja yksityisen sektorin välillä on suuri, toimivan palkitsemisjärjestelmän levyinen kuilu.

Kirjoittaja Eila Granqvist valmistui toukokuussa 2023 tradenomiksi (AMK) liiketalouden tutkinto-ohjelmasta suuntautumisenaan julkishallinto. Hän työskentelee KPMG:llä tilintarkastuksen asiantuntijana.

Eila Granqvistin opinnäytetyö Palkitaan Paltamossa – Miten kunta voi palkita henkilöstöään? palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.

Artikkelikuva: Pixabay/lumenbrite

Taidetyöskentely ei vaadi sinulta osaamista tai kokemusta – se avautuu jokaiselle, joka sitä rohkenee kokeilla. Kuvittele se hetki, kun astut huoneeseen, jossa jokainen seinä sykkii luovuutta ja jokainen väripilkahdus tuntuu kuiskaavan tarinaa. Tervetuloa ekspressiivisen taidetyöskentelyn maailmaan – paikkaan, missä jokainen askel on matka kohti itseäsi, sisintäsi. Pyydän sinua lähtemään kanssani matkalle, jossa tutustumme ekspressiivisen taiteen parantavaan voimaan. Lähtölaukaus matkaan on opinnäytetyöni, jossa tutkin mielenterveyskuntoutujien kokemuksia ekspressiivisestä taidetyöskentelystä. Tule mukaan ja ota askel kohti eheyttä!

Tutkimukseen ryhtyessäni en ollut aikaisemmin tehnyt mitään näin kattavaa kirjallista työtä ja ajatus tutkimuksesta sai minut alkuun jännittyneeksi. Taival kohti kiitettävää ja palkittua opinnäytetyötä ei ollut kohdallani tavanomaisin. Olin nimittäin nuorempana ”se luokan häirikkö”, jolle ei koulu maistunut. Peruskoulun suoritin erityisluokalla ja tämä on ehdottomasti suurin opintoihin liittyvä saavutukseni koskaan. Pidän itseäni luovana, kekseliäänä ja idearikkaana. Aihe saikin minut hurmokseen. Ekspressiiviseen taideterapiaan tutustuminen kirjallisuuden ja konkretian tasolla tempaisi minut mukanaan, ja lopuksi siitä syntyi minun opinnäytetyöni. Ekspressiivinen taidetyöskentely on luova monitaiteinen lähestymistapa, joka tarjoaa mahdollisuuden ilmaista itseään ja käsitellä sisäisiä tuntemuksia, ajatuksia ja kokemuksia taiteen avulla. Keskeistä ekspressiivisessä taidetyöskentelyssä on prosessi, ei niinkään lopputulos ja se voi sisältää erilaisia taiteen muotoja, kuten maalaamista, piirtämistä ja kirjoittamista.

Laadullisen tutkimukseni toiminnallinen osuus, ekspressiiviset taidepajat, olivat merkittävä osuus opinnäytetyötäni, koska ekspressiivinen taideterapia ja työskentely oli tutkimukseen osallistuneille mielenterveyskuntoutujille ennestään vieras käsite. Aineistoni keräsin haastattelemalla mielenterveyskuntoutujia, jotka osallistuivat ekspressiivisen taidetyöskentelyn ryhmiin Aspa-koti Valtissa. Aineistonkeruun osana hyödynsin myös tutkimuspäiväkirjaa sekä osallistavaa havainnointia, joiden avulla pystyin rikastuttamaan tutkimustani huomattavasti. Haastatteluiden avulla pyrin syventymään mielenterveyskuntoutujien kokemuksiin ja havaintoihin taidetyöskentelyn vaikutuksista. Aineistoanalyysinä hyödynsin teema-analyysiä. Opinnäytetyöni tulokset osoittivat, että ekspressiivisellä taidetyöskentelyllä on myönteisiä vaikutuksia koettuun mielen hyvinvointiin ja työskentelyn avulla voidaan luoda väylä omaan sisimpään. Yhteenvetona voidaan todeta, että ekspressiivinen taidetyöskentely voi olla tehokas lähestymistapa mielenterveyskuntoutujien parissa tehtävässä työskentelyssä. Haluan rohkaista jokaista tutustumaan lisää aiheeseen ja soveltamaan taidetyöskentelyä osaksi elämäänsä. Tutkimukseni tukee taiteen terapeuttisen potentiaalin tunnistamista ja hyödyntämistä, sitä voi soveltaa ja hyödyntää kattavasti humanistisilla aloilla.

Lopuksi haluan muistuttaa jokaista opinnäytetyönsä parissa kamppailevaa, että tämä prosessi voi tuoda valtavan määrän epävarmuutta – luota silti matkaan ja itseesi. Ota vastaan oppilaitoksesi tukitoimia, älä jää yksin, vaikka opinnäytetyösi tuntuisi junnaavan paikallaan. Haluan kiittää opinnäytetyöni yhteistyökumppanina toiminutta Aspa Palvelut Oy:tä, SAMKia ja erityisesti erityisopettaja Pasia, opinnäytetyöohjaajaani Elinaa, sekä opinto-ohjaajaa Tiinaa! Sain kaikilta mukana olleilta osapuolilta valtavan suuren tuen opintojeni loppurutistukseen, sekä erityisesti opinnäytetyöni valmistumiseen. Yllätyin todella positiivisesti siitä, miten valtavan henkilökohtaisen – ja ammatillisen – kasvun koin opinnäytetyöprosessini aikana. Tutkimuksessani astuin osittain uudelle maaperälle, sillä ekspressiivistä taideterapiaa tai työskentelyä ei ole juurikaan tutkittu Suomessa vielä. Toivon tutkimukseni ja tämän kirjoituksen tuovan lisänäkyvyyttä ekspressiiviselle taidetyöskentelylle, jotta tämän lähestymistavan hyvinvointivaikutukset pääsevät valloilleen!

Kirjoittaja Kia Korhonen valmistui joulukuussa 2023 sosionomiksi (AMK) aikuissosiaalityön alalta. Hän työskentelee lastensuojelun sekä sosiaalihuollon avopalveluiden parissa yksityisellä sektorilla.

Kia Korhosen opinnäytetyö Taiteesta voimaa : Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia ekspressiivisestä taidetyöskentelystä palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.

Artikkelikuva: Pixabay/stux

Minulle ei todellakaan ollut peruskoulua päättäessäni selvää, että sosionomi on ammatti, jota kohden aion tulevaisuudessa opiskella. Itseasiassa en osannut edes kuvitella, että minusta olisi ammattikorkeakouluopintoihin, vaikka hassulta tämä ajatus nyt valmistumisen jälkeen tuntuu. Onneksi minun polulleni sattuivat kuitenkin ne muutamat ihmiset, jotka loivat minuun uskoa ja antoivat pienen potkun eteenpäin. Ilman heitä en olisi nyt siinä roolissa, että voin myös itse olla luomassa uskoa toisiin ja vielä ihan ammatikseni.

Ajatukseni sosiaalialalla työskentelystä kiteytyy tuohon ajatukseen, että haluan olla luomassa uskoa muutokseen tai haasteiden voittamiseen sellaisille ihmisille, jotka syystä tai toisesta ovat saattaneet itse menettää uskonsa tai sitä vähintäänkin koetellaan. Haluan, että ihmiset voisivat nähdä oman potentiaalinsa vaikeiden tilanteiden ohitse, vaikka yhteiskunnassa yleisesti vallitsevat asenteet ja kulttuuri eivät aina tee siitä helppoa. Ajattelen, että nämä vaikeat tilanteet vain kaipaavat riittävästi aikaa ja tukea käsitellä niitä sekä löytää oikeat keinot päästä eteenpäin. Tähän ajatukseen tai arvoon nojaten lähdin myös rakentamaan opinnäytetyötäni, jossa pohdimme yhdessä rikos- ja päihdetaustan omaavien kanssa, mitä asioita heidän kokemuksensa mukaan täytyisi käsitellä, jotta toipuminen etenee.

Jo ennen opinnäytetyöni aloittamista minua kiinnostivat aiheena päihde- ja rikosmaailmassa erityisesti naiserityiset kysymykset. Aiheeseen tutustuessani minusta oli mielenkiintoista huomata, kuinka naiserityisyys ja sukupuolisensitiivisyys ovat olleet käsitteinä paljon esillä, mutta siitä huolimatta useat aihetta käsittelevät tietolähteet olivat hyvin vanhoja. Tämä ristiriita voimisti ajatustani siitä, että mielenkiintoisen aiheen lisäksi opinnäytetyölleni on selkeästi tarvetta. Opinnäytetyön teoriaosuutta kasatessani jouduin siksi tekemään paljon töitä sen eteen, miten varmistin tietojen ajantasaisuuden. Lisäksi tieto oli melko pirstaloitunutta, jonka vuoksi teorian yhdistäminen vaati ponnisteluja. Koin aiheen kuitenkin mielenkiintoisena, jonka vuoksi olin myös valmis panostamaan tähän, vaikkakin opinnäytetyöprosessiin liittyi myös ajoittain epävarmuuden tunteita. Siksi mielestäni onkin tärkeää, että opinnäytetyön aiheeksi valitsee oikeasti itselleen mielenkiintoisen aiheen, jotta myös mahdollisten epävarmuuden tunteiden iskiessä on motivaatiota jatkaa aiheen tutkimista.

Tarkemman opinnäytetyön aiheen ja sisällön pohdimme yhdessä tilaajatahon kanssa. Tämän jälkeen tuli enää vain pohtia toteutuskelpoinen suunnitelma, miten pääsen tavoittelemaamme lopputulokseen. Alusta asti minulle oli selvää, että haluan toteuttaa opinnäytetyön osallistamalla mukaan ne henkilöt, ketkä tuotoksesta myös tulevat hyötymään. Halusin tiedonkeruun olevan jo itsessään toiminnallinen, ja parhaimmassa tapauksessa myös osallistujille eheyttävä kokemus, jossa hyödynnän jo oppimaani teoriaa naiserityisistä piirteistä. Toteuttamani toiminnallinen tiedonkeruutuokio oli siis tavallaan menetelmän kehitystä ja käyttöä samanaikaisesti. Tutustumalla erilaisiin toiminnallisiin kehittämistöihin löysin tähän ajatukseen sopivan, mutta kuitenkin myös teoriaan pohjautuvan luotettavan tavan hankkia tietoa. Yhteisölliset ideointimenetelmät vastasivat hyvin toiveeseeni kerätä tieto toiminnallisen tekemisen kautta. Loput osuudet opinnäytetyöstä olikin itsenäistä tiedonhankintaa ja toteutetun tuokion annin yhteensovittamista. Siihen kului aikaa, mutta onnistumisen kokemukset toiminnallisesta osuudesta motivoivat viemään prosessin loppuun kunnialla. Koin, että olimme saaneet yhdessä luotua jotakin arvokasta, jonka vuoksi se oli myös saatettava loppuun huolellisesti.

Omassa opinnäytetyön prosessissani korostui mielestäni motivoiva aihe, riittävä haastavuus, omien arvojen mukainen toiminta, omien vahvuuksien hyödyntäminen ja luova ideointi. Ne epävarmuuden tunteet, jotka ajoittain iskivät, kuten ”onko tämä nyt hyvä ajankohtainen aihe opinnäytetyöksi”, ”toteutanko tätä nyt oikein”, ”onko osaamiseni riittävää toteuttaakseni tämän kaltaisen opinnäytetyön” kaikkosivat kyllä, kun annoin vain oman visioni viedä eteenpäin, vaikka täyttä varmuutta ei ollutkaan toteutanko prosessia nyt täysin oikein. Haluan siksi siis kannustaa siihen, että uskotaan omaan osaamiseemme! Toistan hieman itseäni, mutta mikäli minuun ei olisi aikoinaan luotu uskoa omasta pystyvyydestäni, ei myöskään tätä opinnäytetyötä tai artikkelia olisi nyt olemassa. Jos emme usko, me emme tiedä mitä meiltä jää sen vuoksi saavuttamatta.

Kirjoittaja Jonna Nyyssönen valmistui keväällä 2023 sosionomi (AMK) -tutkintoon. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli ensin Rikosseuraamuslaitoksella yhdyskuntaseuraamustoimistossa, kunnes sai vakituisen viran TE-toimistosta vuoden 2024 alusta. Nyt hän työskentelee tuetun työllistymisen palveluissa TE-asiantuntijana osana Monialaisia työelämäpalveluita.

Jonna Nyyssösen opinnäytetyö Naistenryhmän aihekortit-työkalu : KRIS Satakunta ry:n naiserityisen ryhmätoiminnan kehittäminen palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.

Artikkelikuva: Pixabay/nikolapeskova

2020-luvun työympäristö vaatii erilaisia tietoja ja taitoja kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten aloittaessani omaa työuraani. Nuorten miettiessä omaa urapolkuaan myös kokeneempi kansakunta miettii miten pysyä mukana teknologian jatkuvassa kehityksessä ja mitä tietoja ja taitoja omalla uralla voisi tarvita. Omassa ammatillisessa tienhaarassani olin ensimmäisen kerran vuonna 2004, toinen polku johti kone- ja tuotantotekniikan opintoihin ja toinen suoraan työmaailmaan koneistajan tehtäviin. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin lähteä työelämään kartuttamaan kokemusta tuotantotöistä ajatuksissani jatko-opiskella myöhemmin. Vuosien vieriessä pääsin etenemään urallani muun muassa monenlaisiin suunnittelu- ja kehitystehtäviin ja ajatukset jatko-opinnoista tuntuivat kaukaisilta, kunnes aloin tutkimaan asiaa 15 vuotta myöhemmin. Työn ohessa opiskelu oli tullut yhä yleisemmäksi kiitos verkossa toteutettujen opintojen, kuten Industrial Management -tutkinto-ohjelman, jonka aloitin vuonna 2020 elokuussa. Työn, perheen, vapaa-ajan ja opiskelun yhteensovittamisen tiesin olevan haasteellista, mutta päätin selviytyä tästä hyvällä suunnittelulla ja päämäärätietoisella asenteella.

Uskallus kehittää omaa ammatillista osaamista tuo varmuutta omaan tekemiseen, mahdollistaa uusien osaamisalueiden ja kiinnostuksen kohteiden löytymisen, sekä luo työmarkkinoille uudenlaisia osaajia, joita Suomi tarvitsee pysyäkseen mukana kehityksessä. Tekijöitä tarvitaan kaikilla tasoilla ja omakohtainen kokemukseni uran aloittamisesta työntekijänä oli oikea valinta oman kehitykseni kannalta. Omien heikkouksien ja vahvuuksien tunnistaminen ohjaa oikeaan suuntaan myös ammatillisesti ja auttaa toimimaan paremmin työelämässä. Itselleni tärkeä pyrkimys on tehdä työtä, jossa kokee onnistuvansa ja oppivansa uutta. Sama pyrkimys oli myös opinnäytetyötä tehdessä, onhan kyseessä julkaisu, joka on avoimesti luettavissa, mutta myös näyttö omasta osaamisesta.

Opinnäytetyön aihe alkoi selkeytymään opintojen aikana saatuani mahdollisuuden tehdä töitä tuotannon suunnittelun ja ohjauksen parissa. Aihe oli mieleinen ja yrityksen kannaltakin tärkeä askel matkalla kohti kasvua. Lähtökohtana oli kehittää tuotannon ohjausta visuaalisin keinoin teknologiateollisuuden yritykselle, jossa valmistetaan vakiotuotteita erissä, mutta myös yksittäiskappaleita tai pieneriä asiakkaiden tarpeen mukaan. Visuaalisuus haluttiin tuoda mukaan, jotta asetetut tavoitteet saataisiin konkretisoitua tekemisen tasolle saakka, mutta myös päivittäisen tuotannon selkeyttämiseksi ja sujuvoittamiseksi.

Tuotannon suunnittelu ja ohjaus ovat tärkeä osa valmistavaa teollisuutta, toiminnanohjausjärjestelmiä kehitetään koko ajan työn helpottamiseksi ja todennäköisesti lähitulevaisuudessa tuotantoa voidaan suunnitella ja ohjata tekoälyn avulla hyvinkin vaivattomasti myös suunnitelmanmuutosta vaativissa tilanteissa, joihin järjestelmiä on nykyisellään vaikea saada taipumaan. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta tuotannon suunnittelun ja ohjauksen osaamisesta, joita muun muassa Industrial Management -tutkinto-ohjelma tukee.

Elokuussa 2023 aloin kirjoittamaan opinnäytetyötä, joka valmistui reilut kolme kuukautta myöhemmin. Varsinaista opinnäytetyötä ennen luotiin suunnitelma, jonka pohjalta työtä lähdettiin toteuttamaan. Koin tämän vaiheen tärkeäksi ja etenkin alustavan sisällysluettelon miettiminen etukäteen helpotti etenemistä. Opinnäytetyön teoriaosuutta varten oli aluksi haastavaa löytää lähteeksi sopivaa kirjallisuutta, joka tukisi työn aihetta. Käyttämällä SAMKin osaavaa henkilökuntaa apuna lähteiden etsinnässä, yhdistelemällä eri aihealueita ja koostamalla niistä yhtenäinen loogisesti etenevä työ, pääsin hyvään lopputulokseen. Hyvin rakennetun teoriaosuuden pohjalta oli helpompi lähteä tekemään tutkimustyöhön liittyviä vaiheita. Tutkimuksessa käytin DMAIC-menetelmää, joka osoittautuikin varsin hyväksi työkaluksi tässäkin tutkimuksessa. Teoriasta ja tutkimuksesta saatujen tietojen perusteella pystyin tekemään ratkaisun, jolla päästiin työn alussa luotuihin tavoitteisiin.

Opinnäytetyö on usein työelämän tehtäviä vastaava projekti, joten se on oppimisen kannalta erittäin hyödyllistä, koska se kuvastaa omaa tekemisen tasoa. Parhaimmillaan hyvä opinnäytetyö johtaa tunnustuksiin työnantajalta tai opiskelupaikalta, kuten SAMK Osaaja -kilpailun palkinto tai kunniamaininta, mutta ennen kaikkea ylpeyteen omasta onnistumisesta.

Olen erittäin kiitollinen saamastani laadukkaasta opetuksesta sekä tuesta niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin opintojeni aikana. Kannustan kaikkia uskaltamaan ja antamaan itselleen mahdollisuuden kehittyä ammatillisesti parhaaksi versioksi itsestään.

Kirjoittaja Jouko Risku valmistui joulukuussa 2023 insinööriksi (AMK) Industrial Management -tutkinto-ohjelmasta. Hän työskentelee tuotantopäällikkönä Ulvilassa Hollmén & Co Oy:n Sammontien yksikössä.

Jouko Riskun opinnäytetyö Optimizing the control of mixed production for the developing technology industry palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.

Artikkelikuva: Pixabay/geralt