Elämä ei aina etene suorinta reittiä kohti tavoitetta. Oma matkani sairaanhoitajaksi sisälsi keskeytyksiä ja uuden aloituksia, joiden kautta opin sinnikkyyttä mutta myös oman jaksamisen ymmärtämistä ja merkitystä. Joskus unelma voi hautautua arjen ja elämäntilanteiden alle, muttei välttämättä kokonaan katoa. Kun aika on oikea, voi se nousta esiin ja muuttua uudelleen tavoitteeksi, jonka saavuttaminen tuntuu entistäkin merkityksellisemmältä.
Ensimmäisen kerran aloitin sairaanhoitajaopinnot heti lähihoitajaksi valmistuttuani, mutta opinnot jäivät kesken perheessä tapahtuneen vakavan sairastumisen vuoksi. Kahden välivuoden jälkeen kokeilin uudelleen. Tuolloin aloin kuitenkin pohtia, onko silloisessa elämäntilanteessa sittenkään järkevää tavoitella sairaanhoitajan ammattia: lähihoitajanakin sain tehdä monipuolista ja mielekästä hoitotyötä. Kummallakaan kerralla kyse ei ollut pelkästään ammatillisesta valinnasta, vaan siitä, mihin oma aika ja energia kannattaa suunnata.
Nykyiseen työpaikkaani hakeutumisen myötä löysin oikean tahtotilan ja selkeyden, joita pitkäjänteinen opiskeluun keskittyminen työn ohessa väistämättä vaatii. Sain opintoni suoritettua etuajassa, koska tällä kertaa tavoite oli kirkas: tiesin, miksi opiskelen ja aika opiskella oli oikea. Tänään voin sanoa löytäneeni oman paikkani työelämässä ja olen kiitollinen kaikista niistä mutkista, jotka ovat johdattaneet minut tähän pisteeseen.
Opinnäytetyöni aihe valikoitui työelämän tarpeista. Halusin tuottaa konkreettista hyötyä käytännön työhön ja tehdä työn, jolla on oikeaa arvoa tilaajalle. Tiivis yhteistyö tilaajan, palvelualueen ylihoitajan ja ohjaajien kanssa tuki prosessia ja vahvisti luottamusta siihen, että työ palvelee tarkoitustaan ja täyttää opinnäytetyölle asetetut vaatimukset ja eettiset periaatteet.
Opinnäytetyö on eräänlainen symboli koko opiskelumatkastani: haastava, välillä pysähtelevä, mutta lopulta palkitseva prosessi, joka vei minut myös epämukavuusalueelleni työpajan fasilitoinnissa ja osoitti konkreettisesti, että sellaisestakin selviää. Työskentely vahvisti luottamusta omaan tekemiseen. Samalla opin kuitenkin myös hyväksymään sen, että ammattikorkeakouluopiskelija on vasta tieteellisen ajattelun alkuvaiheessa ja keskeneräisyys on osa oppimista. Ensimmäinen opinnäytetyö ei ole täydellinen ja huolellisesta työstä huolimatta siihen jää lähes väistämättä pieniä puutteita ja lapsuksia.
Haluan rohkaista jokaista opiskelijaa: jokainen vaihe ja kokemus kerryttää osaamista ja ymmärrystä, joista on hyötyä sekä opinnoissa että työelämässä. Kun löydät oman syysi jatkaa ja annat itsellesi mahdollisuuden yrittää uudelleen, asiat alkavat vähitellen rakentua. Valmista syntyy askel kerrallaan tekemisen kautta. Luota siis prosessiin ja jatka eteenpäin. Se riittää.
Tiina Virtanen valmistui sairaanhoitajaksi joulukuussa 2025 ja on valmistumisensa jälkeen työskennellyt vakituisena sairaanhoitajana oman hyvinvointialueensa palliatiivisen keskuksen varahenkilöstössä vaativan erityistason yksiköissä.
Tiina Virtasen opinnäytetyö Palliatiivisen alueen varasairaanhoitajan perehdytyksen kehittämisideat : Raportti perehdyttäville yksiköille palkittiin Osaaja 2025 -kilpailussa.
Artikkelikuva: Pixabay/truthseeker08