Opinnäytetyön alusta asti minulle oli selvää, että haluaisin tehdä opinnäytetyön, jossa kehitettäisiin jotain uutta, ja josta olisi hyötyä myös toimimeksiantajalle. Pyörittelin joitakin ehdotuksia mielessäni, mutta yksittäistä aihetta ylitse muiden niistä ei noussut esiin. Sain ehdotuksen aiheesta opinnäytetyön toimeksiantajalta, sillä aiheessa voisin kenties yhdistää aiempia ja nykyisiä opintojani. Aihe sopi hyvin tuotantotalouden opinnäytetyöksi, onhan virheiden ennakoiminen tärkeässä osassa, kun ajatellaan työtyytyväisyyttä, tehokkuutta ja turvallisuutta.
Olin tehnyt jo aiemmin toisen tutkinnon lopputyön, joten opinnäytetyön tekeminen oli tuttua. Päänvaivaa tuottivat erilaiset menetelmät ja oman opinnäytetyön sijoittaminen niihin. Sain kuitenkin ohjaavalta opettajalta tutkimusmenetelmäksi ja opinnäytetyön rajaamiseen hyviä ehdotuksia, joiden avulla kirjoittaminen pääsi hyvään vauhtiin.
Ensimmäiseksi minun piti perehtyä tarkemmin aiheeseen, sillä opinnoissa oli vain sivuttu aihetta. Oli haastavampaa lähteä tutkimaan asiaa, jota ei oltu opinnoissa suoraan käsitelty, mutta mitenkään mahdotonta se ei ollut. Jotakin kirjallisuutta aiheesta löytyi suomeksi, mutta päälähteet olivat englanniksi. Ja jossain kohtaa löytyivät ne olennaisimmat hakusanat, joilla hakea tietoa kirjaston e-kirjoista ja tutkimuksista. Vähitellen minulle myös valkeni, että opinnäytetyöni oli hyvin lähellä joskus haaveilemaani käytettävyysasiantuntijan työtä.
Teorian tutkiminen ja muotoilu kestivät ylivoimaisesti pisimpään opinnäytetyöni tekemisessä. Jostain löytyi aina lisää mielenkiintoista luettavaa aiheesta. Mitä enemmän aiheeseeni tutustuin, sitä enemmän aihe tuntui juuri minun jutultani. Jossain teoriakirjallisuuden pyörteissä päätin, että haluan jatkaa aiheen parissa myös valmistumisen jälkeen.
Käytännön tutkimuksen toteutus tuntui helpolta sen jälkeen, kun olin perehtynyt teoriaan tarpeeksi. Löysin teoriasta menetelmän, jota testasin opinnäytetyössäni ja sovelsin toimeksiantajan ympäristöön. Soveltamista helpotti, että olin ollut samassa paikassa töissä aikaisempina kesinä, joten minulle oli kertynyt tarkempaa tietoa toimintaympäristöstä. Voin käyttää valittua menetelmää nykyisessä työssäni, joten opinnäytetyötä varten hankkimistani tiedoista on ollut hyötyä myös opinnäytetyön jälkeen.
Oma opinnäytetyöpolkuni aloitusluvasta opinnäytetyön palauttamiseen ja arvosteluun kesti kymmenen kuukautta. Tein toki opinnäytetyön ohella muitakin töitä, ja viikonloput varasin perheelle. Toisaalta opinnäytetyön venyminen ei haitannut minua yhtään, koska sain rauhassa perehtyä aiheeseen. Opinnäytetyön valmistumisen lähestyessä halu hakeutua aiheen pariin vain syveni.
Opinnäytetyön aikana tutustuin työpaikallani ihmisiin, jotka työskentelevät saman aihepiirin parissa. Kun sain opinnäytetyöni valmiiksi, sparrauskumppanini työpaikalta vinkkasi opinnäytetyöstäni nykyiseen työpaikkaani. Opinnäytetyöni toimi hakemuksena ja pääsin haastatteluun. Nykyään pääsen joka päivä miettimään asioita käytettävyyden näkökulmasta useissa erilaisissa projekteissa.
Toisille opinnäytetyö on tehtävä muiden joukossa. Joidenkin kohdalla se herättää uusia kiinnostuksen kohteita ja toisille se on väylä tulevaan työpaikkaan. Joskus käy onni, että sinulle ehdotetaan aihetta, jota et itse osaa ajatella, mutta johon uppoudut täysillä. Oli opinnäytetyö sinulle näistä mikä tahansa, toivon, että tutustut avoimin mielin aiheeseesi, sillä se voi auttaa sinua uuteen suuntaan urallasi!
Tytti Niemi, insinööri (AMK)
Kirjoittaja valmistui huhtikuussa 2021 tuotantotalouden ja -tekniikan insinööriksi. Hän toimii nykyään Human Factors Engineering -asiantuntijana Teollisuuden Voimalla ja nauttii siitä, että saa tutustua päivä päivältä enemmän kiinnostavaan aihealueeseen. Niemen opinnäytetyö Inhimillisten tekijöiden ennakointi ydinjätteen loppusijoituksessa palkittiin vuoden 2022 Osaaja-opinnäytetyökilpailussa.
Kuva: Pixabay/Saint-D ja Tytti Niemi