Käytännön kokemusta toimistoon

Ajatuksia tulevaisuudesta on vaikea hahmottaa ja nuorempana ei voi aavistaa mitä itse kukin tulee tekemään. Itse myös, vanhempien veljieni tavoin kävin merikoulun siinä uskossa, että loppuelämän tulen olemaan puolet vuodesta laivanpäällä. Ideatasolla ja käytännössäkin hyvä idea, sillä työ laivanpäällä on mielenkiintoista ja oli työtehtävä mikä tahansa, niin se on tärkeää ja arvostettavaa. Yksilön tärkeys korostuu silloin, kun miehistön määrä on rajoitettu ja tarkkaan laskettu ja jokaisella on omat vastuualueensa. Sairastapauksen johdosta uutta kaveria ei heti saa paikalle ja uusi tuuraava henkilö on vieraassa ympäristössä, joten oma aika totutteluun menee siinäkin.

Omat oppini sain SAMKista, kun aloitin 2012 merenkulun opinnot. Koulutus on suhteellisen pitkä, reilut 4 vuotta ja oppimisen osa-alueita paljon. Koulutus on laajaa, sisältää käytännön opetusta ja teoriaa, sekä paljon tietoa mitä pitäisi omaksua. Ensimmäisenä päivänä kun menet harjoittelijaksi, huomaat nopeasti, että onneksi osaat käyttää levankiharjaa ja painepesuria entuudestaan, vaikka siitä ei opetusta niin hirveästi ollut…

Opetuksen merkitys ja opitut asiat tulivat itsellä enemmän esiin turvallisuuteen liittyvissä asioissa ja navigointiin, sekä vahdinpitoon liittyvissä tehtävissä. On selvää, että ilman koulutusta et voi tietää meriteiden sääntöjä, radio-oppia, karttakorjauksia, lastioppia, vakauslaskelmia jne. Sanoisin, että väite ’’töissä oppii parhaiten’’ on vain puolitotuus. Ainakin minun on paljon helpompi omaksua uutta, kun tietää teoriapohjaa, taustaa ja ymmärtää miksi tai miten teen asioita.

Olin töissä merellä koulun ohella ja pienemmillä lautoilla aloitin jo ennen koulua, teini-ikäisenä. Laivalla olin miehistötehtävissä ja perämiehenä. Maatöihin jäin toukokuussa 2021, toistaiseksi.

Olen projektikoordinaattorina Baltic Sea Action Groupilla, ja tehtävänäni on tietoisuuden lisääminen merenkulkijoiden, satamien ja yleisesti merenkulkuun liittyvien tahojen parissa. Erityisesti ’’No-Special Fee’’ -järjestelmä ja sen käytännön erot Itämerellä. BSAG on suomeksi Elävä Itämeri Säätiö ja kaikki työ mitä teemme on Itämeren puolesta. On selvää, että merenkulku ja laivat ovat meille elinehto ja niiden merkitystä ei pidä vähätellä tavaran liikkumisen ja ihmisten kuljetusten kannalta. Tälläkin hetkellä istun punavalkoisen laivanpäällä menossa Ahvenanmaalle, Sjofarts Dagen tapahtumaan.

Pidän työstäni paljon ja tässä saan yhdistettyä kaksi asiaa. Voin tehdä tärkeää työtä Itämeren puolesta ja samalla saada palkkaa siitä. Tehtävänäni ei missään nimessä ole tuputtaa viherideologiaa ihmisille tai yrittää kertoa eri organisaatioille ja tahoille, kuinka heidän pitäisi toimia. Koen asian niin, että työni on tietoisuuden lisääminen. Esimerkiksi käymälävesien laskeminen Itämereen tapahtuu vain sen takia, että ei olla tietoisia No-Special Fee järjestelmästä. Se on rahtilaivoilla vieläkin täysin laillista, mutta kun kerta alukset maksavat jätemaksun joka tapauksessa satamaan (joka sisältää myös käymäläjätevedet), niin olisiko se liian iso vaiva jättää ne myös sinne?

Täytyy myös mainita, että myös tässä työssä merenkulun lainsäädännön kurssit ovat auttaneet. Pohtiessa projekteja ja uusia ideoita saa jatkuvasti miettiä mitä lainsäädäntö sanoo. Meillä Baltic Sea Action Groupilla on loistava asiantuntijatiimi, mutta käytännön kokemusta alukselta ei juuri muilla ole.

En tiedä olenko maatöissä jäädäkseni vai haluanko ehkä joskus takaisin laivanpäälle, riippuu monesta tekijästä. Täytyykin kumppanilta kotona aika ajoin kysyä, että mitä mieltä minä olen.

Daniel Jespars

Merikapteeni (AMK)

Project coordinator

Maritime Affairs
Baltic Sea Action Group 

Oman osaamisen huoltosopimus

Media tykittää uutisia siitä, miten olemme keskellä kaikkien aikojen mullistusta. Teknologia kehittyy eksponentiaalisesti, globaalit megatrendit vaikuttavat kaikkialla ja kaikessa. Tulee mullistuksia, joihin ei osattu millään tavalla varautua. Pitää osata silti toimia, vaikka ei ole olemassa valmiiksi testattuja malleja.

Tulevaisuuden työpaikoista voidaan varmuudella sanoa, että ammatteja katoaa ja työpaikkoja kuolee. Uusia tulee tilalle, mutta emme vielä tiedä millaisia. Palveluammattien luonne ja arvostus muuttuu. Ammattikunnat ja yritykset etsivät uutta tapaa määrittää merkitystään yhteiskunnalle. Eri ammattien huippuosaajille tullaan maksamaan moninkertaisesti enemmän kuin hyville.

Työ jaetaan uudelleen tietokoneiden, itsepalveluasiakkaiden ja halpatyövoiman kesken.

Työpaikat muuttuvat, työntekijät muuttuvat, koulutusvaatimukset muuttuvat. Perinteinen, opiskelun kautta tapahtuva omien taitojen jalostaminen ammatiksi ei enää riitä. Keskimäärin yhteiskunnassamme koulutustason on noustava, koska suoritustasovaatimukset nousevat. Työ jaetaan uudelleen tietokoneiden, itsepalveluasiakkaiden ja halpatyövoiman kesken. Käynnissä on jo uusien työaikamuotojen rantautuminen ja on myös todennäköistä, että suomalaisten normaalityöaika lyhenee. Työn fyysinen kuormitus vähenee ja henkinen kuormitus kasvaa. Suurimmat muutokset nähdään julkisella sektorilla. Kaikki tämä kehitys asettaa erittäin suuria vaatimuksia koulutukselle ja esimiestyölle.

Koulutettu väestö on ollut Suomen etu. Myllerryksessä ei kuitenkaan enää voi nojata siihen, että plakkarissa on suoritettu tutkinto. Se on monesti suorituksena nykyään vain oletusarvo kisassa työpaikoista ja uralla etenemisestä.

Tässä rytäkässä kaikkien meidän kannattaa keskittyä siihen, että oma osaamisemme on aina ajantasaista. Parasta olisi, jos voisi lukea itsensä oman alan edelläkävijöiden joukkoon. Pidä huolta siitä, että itselläsi on vähintäänkin digitaalisen yhteiskunnan perustaidot. Uuden oppiminen, luovat ongelmanratkaisutaidot, tiimityöskentelytaidot, innovatiivisuus ja sosiaaliset taidot ovat työpaikoilla jatkossa entistäkin tärkeämpiä, suorastaan olennaisia työssä menestymisen kannalta. Näitä asioita ei välttämättä tule sparrattua seminaarissa istumalla, vaan oman asenteen aktiivisen kehittämisen myötä.

Meidän jokaisen on syytä miettiä, mihin suuntaan omaa uraa on viemässä ja mitä taitoja sekä osaamista uraa kehittäessään tarvitsee. Kyseessä on yksinkertainen tavoitetilan asetanta ja siihen pohjautuen välietappien laadinta. Tähän pohjautuen jokaisen kannattaisi solmia itsensä kanssa oman osaamisen huoltosopimus, jossa sitoutuu pitämään osaamisestaan huolta ja osallistumaan aktiivisesti määräaikaishuoltoihin tavoitteen mukaisessa aikataulussa. Tavoitetila kannattaa asettaa, vaikka olisi parhaillaan työssä mahtavassa ammatissa, jossa pääsee käyttämään omaa osaamistaan monipuolisesti. Paraskin ammattitaito vanhenee, jos huollot jäävät tekemättä.

Norman Vincent Peale on osuvasti lausahtanut: ”Voit saavuttaa tavoitteesi, toteuttaa parhaat unelmasi ja päästä sinne minne haluat, vain silloin, kun tiedät, mikä tavoitteesi on.” Mieti siis, mihin olet urallasi menossa ja miksi. Sitten vain tavoitteita kohti!

Agora Alumnikolumni Maaria Silvius

Maaria Silvius

Rehtori, tradenomi (AMK)

Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä

 

Kirjoitus on julkaistu Agorassa 1/2016