”Mikä minusta tulee isona?” on kysymys, johon en vieläkään osaa täysin vastata. Toisaalta minun ei ehkä tarvitsekaan. Olen ollut erityisen onnekas saadessani opiskella kaksi tutkintoa Satakunnan ammattikorkeakoulussa, ensin valmistuen liiketalouden tradenomiksi vuonna 2019 ja muutamaa vuotta myöhemmin sosionomiksi. Kaiken kaikkiaan nämä kuusi opiskeluvuotta ovat opettaneet minulle paljon niin opiskelluista aloista kuin minusta itsestänikin. Suurimmat haasteet korkeakoulutaipaleellani ovat kietoutuneet opinnäytetyöprosessien ympärille. Opintojen loppurutistus tuntui ensimmäisellä kerralla haastavalta, suorastaan ylitsepääsemättömältä. Vannoin tällöin, etten tulisi koskaan menemään uudestaan koulunpenkille, en ainakaan sellaisiin opintoihin, joiden lopussa odottaisi samanlainen vastus. Ja kuinkas kävikään, löysin itseni samasta pisteestä nopeammin kuin olisin arvannutkaan.
Ensimmäisen opinnäytetyöni ”traumatisoimana” aloin miettiä tulevaa opinnäytetyöaihettani jo varhain saatuani tiedon uudesta opiskelupaikasta. Ajattelin kliseisesti, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Liika aiheen pohtiminen ja kirjoitusprosessin ajattelu kuitenkin johti siihen, että loin opinnäytetyön kirjoittamisesta mieleeni entistä suuremman mörön, joka tulisi aiheuttamaan ahdistusta ja kyseenalaistamaan koko sosionomitutkinnon loppuun viemisen. Aloitin viimeisimmän opinnäytetyöni työstämisen opintojen toisen vuoden kevättalvella. Kokonaisuudessaan projektin valmiiksi saattamiseen kului aikaa lähes puolitoista vuotta. Näihin kuukausiin mahtui viikkojen mittaisia kirjoitustaukoja sekä puoliksi valmiin työn heittäminen roskakoriin ja puhtaalta pöydältä uudelleen aloittaminen. En suosittele tätä lähtökohtaisesti kenellekään, mutta omalla kohdallani se kannatti. Tuskin muuten olisin kirjoittamassa tätä artikkelia.
Ainoa minulle ilmiselvä asia opinnäytetyöni suhteen oli aihepiirin valinta. Halusin ehdottomasti valita aiheen, joka liittyi jollain tavalla taloussosiaalityöhön. Koin, että näin saisin luotua sillan vanhan ja uuden osaamiseni välille. Jälkikäteen ajateltuna opinnäytetyöni kannattelevaksi voimaksi nousikin juuri itselleni mielekäs aihe, jonka parissa jaksoin viettää aikaa tunnista toiseen. Aloitellessani opinnäytetyösuunnitelmani kirjoittamista, koronapandemia oli tulossa tiensä päähän. Tähän aikaan mediassa kirjoitettiin paljon lapsiperheiden lisääntyvästä taloudellisesta ahdingosta. Tästä inspiroituneena halusin tutkia lapsiperheiden taloudellisia haasteita Suomessa 2020-luvulla. Aihe oli ajankohtainen, mutta haastava laajuutensa ja niukan käytettävissä olevan tieteellisen aineiston vuoksi. Päätin myös toteuttaa opinnäytetyön tutkimuksellisen osuuden kirjallisuuskatsauksena, vaikka en tiennyt alkuunkaan, miten sellainen tehdään. Olin hyväksilukenut eli ahotoinut liiketalouden opinnoistani kaikki opinnäytetyön kirjoittamiseen liittyvät opintojaksot, joten olin jo valmiiksi kirjoitusprosessin suhteen melko ruosteessa. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut fiksua käydä kertaamassa, miten hyvä tutkimus toteutetaan, eikä yrittää kulkea sieltä mistä aita on matalin. Tämä aita osoittautuikin lopulta niin korkeaksi, että jouduin rakentamaan tikapuut sen ylitystä varten, perehtymällä kirjallisuuskatsauksen periaatteisiin omin avuin. Toisaalta oman mukavuusalueensa ulkopuolelta saa usein mukaansa parhaimmat opit.
Lukuisista haasteista huolimatta lopulta sisukkuus palkittiin ja tämäkin opinnäytetyö tuli valmiiksi, vaikka monesti siltä tuntuikin, että haukkasin aivan liian suuren palan purtavaksi. Haluan lopuksi kiittää ohjaajaani Heliä, jonka neuvot viitoittivat suuntaani silloin, kun omat ideani olivat vähissä sekä perhettäni ja ystäviäni, jotka kuuntelivat turhautumistani kyllästymiseen asti ja tästä huolimatta jaksoivat tsempata minua viemään urakan kunnialla maaliin.
Opinnäytetyömatkaansa aloitteleville haluan antaa seuraavan neuvon: valmista tulee vain tekemällä, opinnäytetyöahdistukseen ainoa toimiva lääke on työn kirjoittaminen. Jokainen kirjoitettu sana vie opinnäytetyötä kohti sen valmistumista. Paras työ on valmis työ!
Karoliina Savolainen valmistui sosionomiksi (AMK) toukokuussa 2024, ja hänen opintonsa painottuivat aikuissosiaalityöhön. Valmistumisensa jälkeen hän on työskennellyt sosiaaliohjaajana vammaisten asumispalveluissa Satakunnan hyvinvointialueella.
Savolaisen opinnäytetyö Lapsiperheiden taloudelliset haasteet Suomessa 2020-luvulla: Narratiivinen kirjallisuuskatsaus palkittiin Osaaja 2024 -opinnäytetyökilpailussa.