Minulle ei todellakaan ollut peruskoulua päättäessäni selvää, että sosionomi on ammatti, jota kohden aion tulevaisuudessa opiskella. Itseasiassa en osannut edes kuvitella, että minusta olisi ammattikorkeakouluopintoihin, vaikka hassulta tämä ajatus nyt valmistumisen jälkeen tuntuu. Onneksi minun polulleni sattuivat kuitenkin ne muutamat ihmiset, jotka loivat minuun uskoa ja antoivat pienen potkun eteenpäin. Ilman heitä en olisi nyt siinä roolissa, että voin myös itse olla luomassa uskoa toisiin ja vielä ihan ammatikseni.
Ajatukseni sosiaalialalla työskentelystä kiteytyy tuohon ajatukseen, että haluan olla luomassa uskoa muutokseen tai haasteiden voittamiseen sellaisille ihmisille, jotka syystä tai toisesta ovat saattaneet itse menettää uskonsa tai sitä vähintäänkin koetellaan. Haluan, että ihmiset voisivat nähdä oman potentiaalinsa vaikeiden tilanteiden ohitse, vaikka yhteiskunnassa yleisesti vallitsevat asenteet ja kulttuuri eivät aina tee siitä helppoa. Ajattelen, että nämä vaikeat tilanteet vain kaipaavat riittävästi aikaa ja tukea käsitellä niitä sekä löytää oikeat keinot päästä eteenpäin. Tähän ajatukseen tai arvoon nojaten lähdin myös rakentamaan opinnäytetyötäni, jossa pohdimme yhdessä rikos- ja päihdetaustan omaavien kanssa, mitä asioita heidän kokemuksensa mukaan täytyisi käsitellä, jotta toipuminen etenee.
Jo ennen opinnäytetyöni aloittamista minua kiinnostivat aiheena päihde- ja rikosmaailmassa erityisesti naiserityiset kysymykset. Aiheeseen tutustuessani minusta oli mielenkiintoista huomata, kuinka naiserityisyys ja sukupuolisensitiivisyys ovat olleet käsitteinä paljon esillä, mutta siitä huolimatta useat aihetta käsittelevät tietolähteet olivat hyvin vanhoja. Tämä ristiriita voimisti ajatustani siitä, että mielenkiintoisen aiheen lisäksi opinnäytetyölleni on selkeästi tarvetta. Opinnäytetyön teoriaosuutta kasatessani jouduin siksi tekemään paljon töitä sen eteen, miten varmistin tietojen ajantasaisuuden. Lisäksi tieto oli melko pirstaloitunutta, jonka vuoksi teorian yhdistäminen vaati ponnisteluja. Koin aiheen kuitenkin mielenkiintoisena, jonka vuoksi olin myös valmis panostamaan tähän, vaikkakin opinnäytetyöprosessiin liittyi myös ajoittain epävarmuuden tunteita. Siksi mielestäni onkin tärkeää, että opinnäytetyön aiheeksi valitsee oikeasti itselleen mielenkiintoisen aiheen, jotta myös mahdollisten epävarmuuden tunteiden iskiessä on motivaatiota jatkaa aiheen tutkimista.
Tarkemman opinnäytetyön aiheen ja sisällön pohdimme yhdessä tilaajatahon kanssa. Tämän jälkeen tuli enää vain pohtia toteutuskelpoinen suunnitelma, miten pääsen tavoittelemaamme lopputulokseen. Alusta asti minulle oli selvää, että haluan toteuttaa opinnäytetyön osallistamalla mukaan ne henkilöt, ketkä tuotoksesta myös tulevat hyötymään. Halusin tiedonkeruun olevan jo itsessään toiminnallinen, ja parhaimmassa tapauksessa myös osallistujille eheyttävä kokemus, jossa hyödynnän jo oppimaani teoriaa naiserityisistä piirteistä. Toteuttamani toiminnallinen tiedonkeruutuokio oli siis tavallaan menetelmän kehitystä ja käyttöä samanaikaisesti. Tutustumalla erilaisiin toiminnallisiin kehittämistöihin löysin tähän ajatukseen sopivan, mutta kuitenkin myös teoriaan pohjautuvan luotettavan tavan hankkia tietoa. Yhteisölliset ideointimenetelmät vastasivat hyvin toiveeseeni kerätä tieto toiminnallisen tekemisen kautta. Loput osuudet opinnäytetyöstä olikin itsenäistä tiedonhankintaa ja toteutetun tuokion annin yhteensovittamista. Siihen kului aikaa, mutta onnistumisen kokemukset toiminnallisesta osuudesta motivoivat viemään prosessin loppuun kunnialla. Koin, että olimme saaneet yhdessä luotua jotakin arvokasta, jonka vuoksi se oli myös saatettava loppuun huolellisesti.
Omassa opinnäytetyön prosessissani korostui mielestäni motivoiva aihe, riittävä haastavuus, omien arvojen mukainen toiminta, omien vahvuuksien hyödyntäminen ja luova ideointi. Ne epävarmuuden tunteet, jotka ajoittain iskivät, kuten ”onko tämä nyt hyvä ajankohtainen aihe opinnäytetyöksi”, ”toteutanko tätä nyt oikein”, ”onko osaamiseni riittävää toteuttaakseni tämän kaltaisen opinnäytetyön” kaikkosivat kyllä, kun annoin vain oman visioni viedä eteenpäin, vaikka täyttä varmuutta ei ollutkaan toteutanko prosessia nyt täysin oikein. Haluan siksi siis kannustaa siihen, että uskotaan omaan osaamiseemme! Toistan hieman itseäni, mutta mikäli minuun ei olisi aikoinaan luotu uskoa omasta pystyvyydestäni, ei myöskään tätä opinnäytetyötä tai artikkelia olisi nyt olemassa. Jos emme usko, me emme tiedä mitä meiltä jää sen vuoksi saavuttamatta.
Kirjoittaja Jonna Nyyssönen valmistui keväällä 2023 sosionomi (AMK) -tutkintoon. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli ensin Rikosseuraamuslaitoksella yhdyskuntaseuraamustoimistossa, kunnes sai vakituisen viran TE-toimistosta vuoden 2024 alusta. Nyt hän työskentelee tuetun työllistymisen palveluissa TE-asiantuntijana osana Monialaisia työelämäpalveluita.
Jonna Nyyssösen opinnäytetyö Naistenryhmän aihekortit-työkalu : KRIS Satakunta ry:n naiserityisen ryhmätoiminnan kehittäminen palkittiin Osaaja 2023 kilpailussa. Tutustu opinnäytetyöhön.
Artikkelikuva: Pixabay/nikolapeskova