Rakkaudesta verkko-opiskeluun

Oma koulutaustani on vaiherikas. Kävin peruskoulun loppuun erityiskoulun erityisluokalla, koska nuoruuden vimmoissani en osannut käyttäytyä. Peruskoulun jälkeen kului useita vuosia ennen kuin lähdin opiskelemaan itselleni ammattia. Ammattikoulututkinnon suoritin oppisopimuksella. Liioittelematta voi sanoa, että kun vuonna 2019 aloitin Satakunnan ammattikorkeakoulussa liiketalouden monimuoto-opinnot, oli olo melko epätodellinen. Olin päässyt opiskelemaan ja olin toki innoissani, mutta aloituspäivänä minusta tuntui, että astuin vapaaehtoisesti kouluun ensi kertaa todella pitkään aikaan. Jännitti. Päällimmäisenä oli mielessä epävarmuus siitä, pärjäänkö minä koulussa ylipäätään. Onko minusta oppijaksi.

En osannut varautua siihen, miten mukanaan opiskelu minut vei. Vuosia olin tehnyt töitä, ja ollut äiti ja kumppani. Uudet taidot, tieto ja oppiminen oli aivan erilaista ja ihmeellistä maailmaa. Kirjoitin esseitä, joiden valmistumisen jälkeen avasin uuden tyhjän Word-dokumentin, ja jatkoin huvikseni ajatusten ylös kirjaamista, koska kirjoittaminen vain tuntui niin hyvältä. Yksi hienoimmista opiskelun ”sivuvaikutuksista” on ollut kirjallisen luovuuden lisääntyminen. Lähdin jo opiskelujen alussa kirjaamaan ylös verkko-opiskeluun liittyviä havaintoja ja erityispiirteitä. Pyrin myös suorittamaan opintojaksoja eri ammattikorkeakouluissa CampusOnlinen kautta – vertailemaan koulujen oppimisalustoja, ja sitä, miten opettajat ovat opintojaksonsa rakentaneet.

Opinnäytetyö verkko-opetuksen kehittämisestä

Hurahdin lopulta verkko-opiskeluun niin vahvasti, että tein opinnäytetyöni verkko-opetuksen kehittämisestä ammattikoulussa. Opinnäytetyötä varten lukemani tutkimukset ja materiaalit avasivat silmiä erityisesti opettajien kokemille haasteille verkko-opetukseen siirryttäessä, mutta syvensivät myös näkemystä niistä asioista, joiden parissa opiskelijat joutuvat painimaan. Ensimmäinen AMK-tutkintoni tuli valmiiksi keväällä 2022. Huomasin opiskelujen jälkeen, että siirryin suorittamaan Avoimen AMKin opintojaksoja, eikä opiskelu noin vain loppunutkaan. Oppimisen tarve jäi päälle. Heti, kun SAMKin sivuille ilmestyi tieto tuotantotalouden insinöörin tulevista verkko-opinnoista, tein päätöksen, että yritän päästä suorittamaan tutkintoa. Syksyllä 2023 aloitin insinööriopinnot uuden luokan kanssa.

Toinen kierros on jo näin alkuun opettanut sen, että opiskelukavereilla voi olla suuri merkitys myös verkko-opiskelussa. Meidän luokkamme yhteishenki on hyvä, ja keskustelut ovat aktiivisia ja vuolaita. Tekeminen on yhä itsenäistä ja vaatii hyvän motivaation, mutta kanssakulkijoita löytyy. Tämä on luultavasti viimeinen AMK-tutkinto jonka suoritan. Haaveet ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta ovat olemassa, mutta nyt on aika nauttia tämä kierros loppuun ensin.

Mielettömiä uusia maisemia

Verkko-opintojen tarjoama vapaus on minulle tärkeää. Olen terävimmilläni heti herättyäni, ja eniten saan irti luennoista varhain viikonloppuaamuisin. Uskon, että tämä sama vapaus omien opintojen aikatauluttamiseen houkuttelee monia hakeutumaan verkossa tapahtuvan opiskelun pariin. Itsenäinen opiskelu vaatii opiskelijalta erityisesti vastuunottoa, motivaatiota ja itseohjautuvuutta. Verkkoon siirtymisen trendi asettaa haasteita myös kouluille ja opettajille. Opettaminen oppimisalustan kautta poikkeaa huomattavasti luokkaopetuksesta. Tarvittavien resurssien tarjoaminen, opettajien kouluttaminen ja muu uudelleen järjestäytymiseen tarvittava aika saattaa yllättää. Opettajien ja oppilaiden välisen aktiivisen vuorovaikutuksen, yhteistyön ja palautteen kautta kokemusta kertyy kuitenkin jatkuvasti.

Ylös kirjoittamistani kokemuksista ja havainnoista on matkan aikana muodostunut kokonaisuus jossa on rakennetta. Syntyi ”I survived 210 op! Vinkkejä ammattikorkeakoulun monimuoto- ja verkko-opintoihin”. Opas alkaa Sydney J. Harrisin lauseella: “The whole purpose of education is to turn mirrors into windows”. Itse tulkitsen tämän vertauskuvana siitä, miten mielettömiä uusia maisemia (näkökulmia ja oivalluksia) oppiminen voi meille avata.

Mikäli harkitset verkko-opintoihin hakeutumista, haluaisin kannustaa sinua kliseisen kuuloisella ”Päästä irti. Hyppää. Lennä” -fraasilla. Minä hurahdin. Sinä voit olla seuraava.

Päästä irti. Hyppää. Lennä.

Hilla Nummila, tradenomi (AMK)

Kirjoittaja on verkko-opintointoilija ja talous- ja henkilöstöjohtamiseen tradenomi. Hän opiskelee tällä hetkellä toista ammattikorkeakoulututkintoaan SAMKissa ja tekee töitä teollisuudessa sisäisenä auditoijana. Vapaa-ajallaan hän harrastaa taidemaalausta ja permakulttuurin mukaista puutarhanhoitoa.

Lue Hilla Nummilan kirjoittama opas ”I survived 210 op! Vinkkejä ammattikorkeakoulun monimuoto- ja verkko-opintoihin

Opintoja, töitä, nostureita ja yksi opinnäytetyö

Oma koulutuspolkuni ei vienyt minua tavanomaista reittiä pitkin armeijan kautta takaisin koulun penkille, vaan halusin viettää vähintään yhden välivuoden ja tehdä töitä. Muutamien sattumien kautta tuo välivuosi venähti viiden vuoden mittaiseksi. Näihin vuosiin mahtui kuitenkin ammattitutkinto oppisopimuksella ja muutama lukion kurssi. Samalla itselleni vahvistui tunne siitä, että haluan suorittaa AMK-tutkinnon jossain vaiheessa. Enää piti vain valita ala ja opiskelumuoto. Ammattini kautta olin rakentanut vankan pohjan metallinjalostuksen parissa ja halusin laajentaa osaamistani myös alan ulkopuolelle. Päädyin opiskelemaan työn ohella Satakunnan ammattikorkeakoulun tarjoamaa Industrial Management -tutkinto-ohjelmaa verkko-opintoina vuonna 2018. Opintojen edetessä siirryin sisäisellä siirrolla töihin toiseen tehtaaseen läheiselle paikkakunnalle, minkä myötä työnkuvani muuttui samalla enemmän hallinnolliseen suuntaan.

Opintojen loppuvaiheessa alkoi tuo kuuluisa opinnäytetyö kolkuttelemaan jo ovelle. Opinnäytetyön aiheen keksiminen tuntui aluksi haastavalta ja haastattelinkin useaa eri henkilöä organisaation sisältä aina tutkimus- ja kehitysosastolta hankintaosastoon. Minulle oli alusta asti selvää, että haluaisin tehdä työn, joka hyödyttäisi niin työnantajaani kuin omaa ammatillista kehittymistänikin. Lopulta sain aiheen opinnäytetyöhön oman esimieheni ehdotuksesta ja se liittyi investointiin, joka oli tulossa omalle vastuualueelleni.

Alkuun olin epävarma tutkimusmenetelmän valinnasta ja tutkimusaiheen rajauksesta. Lähtöasetelmana oli tutkia ja selvittää tulevan siltanosturin tietojärjestelmän hyötyjä tuotannolle valimossa. Aluksi aiheen rajaaminen oli vaikeaa, sillä aihe tuntui eri näkökulmista tarkasteltuna joko liian suppealta tai liian laajalta. Totesin kuitenkin aiheen istuvan tuotantotalouden opintoihini hyvin. Suunnittelin aluksi tekeväni kvantitatiivisen tutkimuksen, mutta opettajan ja työpaikan ohjaajan opastuksella päädyin tekemään kvalitatiivisen tutkimuksen. Menetelmäksi valitsin teemahaastattelun.

Tutkimusaiheen rajauksen ja menetelmän määrittämisen jälkeen työ lähti liikkeelle teoriaosuuden kirjoittamisella. Tämä oli haastavin vaihe työn tekemisessä, sillä siltanostureiden tietojärjestelmistä ei löytynyt kovain paljon tutkimusta tai artikkeleita ja toisaalta vastaavat tietojärjestelmät räätälöidään usein asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Oli siis ensin selvitettävä, mihin järjestelmä periaatteen tasolla kykenisi, mihin se vaikuttaisi ja kuinka laajasti. Näiden tulosten pohjalta sain teoriaosuuden raamit kirjoitettua.

Seuraavana ohjelmassa oli itse haastatteluiden tekeminen. Tätä vaihetta varjosti haaste siitä, että tietojärjestelmän mahdolliset hyödyt tunnistettiin ylettyvän toimeksiantajan molempiin eri paikkakunnalla oleviin tehtaisiin. Omana etuna oli kokemus molemmista tehtaista, sillä tunsin molempien prosessit suhteellisen kattavasti ja tätä kautta pystyin päättämään työtä varten haastateltavat henkilöt.

Haastattelujen jälkeen vuorossa oli aineiston purkaminen ja analysointi tutkimusta varten. Ennalta odotettujen tulosten lisäksi haastatteluista nousi esille uusia soveltamis- ja vaikutuskohteita järjestelmälle, joten jouduin päivittämään teoriaosuutta muutamaan otteeseen. Vaikka teoriaosuuteen palaaminen tuntui syövän resursseja, oli se kuitenkin työn merkityksellisyyden kannalta ehdotonta.

Viimeisenä vaiheena oli tutkimustulosten yhteenveto ja mahdolliset jatkotutkimus- ja kehittämisehdotukset. Oma työni jatkui samassa virassa vielä opinnäytetyön jälkeenkin, ja tätä kirjoittaessa järjestelmää ei ole vielä saatu toimimaan siinä laajuudessa, mitä työssä päästiin tunnistamaan.

Koko opinnäytetyön prosessi kesti tammikuun alusta toukokuun alkuun. Huolimatta ennakko-odotuksista ja teoriaosuuteen palaamisesta, itse prosessi oli suhteellisen selkeäviivainen, ja koulun opettajan sekä työpaikan ohjaajan ansiosta työssä pysyi kuitenkin koko prosessin ajan hyvä flow. Myös täysiaikainen ja jokapäiväinen työskentely investoinnin parissa edesauttoi tutkimuksen tekemistä, sillä päivittäinen osallistuminen ja keskusteleminen asianosaisten kanssa toi arvokkaita näkökulmia, oivalluksia ja ideoita siihen, miten järjestelmää voisi hyödyntää.

Opinnäytetyön voisi ajatella olevan eräänlainen tutkinnon ”loppuvastus”, jota varten on prepattu kaikki aiemmat kurssit tutkinnossa. Itse kehotan näkemään opinnäytetyön enemmän itsensä kehittämis- ja haastamisprojektina, jossa pääsee näyttämään, mitä on oppinut. Ajattelen, että haastavaltakin tuntuviin aiheisiin kannattaa tarttua, sillä lopputulos on sen arvoinen.

Eero Siitari

Kirjoittaja valmistui toukokuussa 2022 insinööriksi Industrial Management -tutkinto-ohjelmasta. Hän jatkoi opintojaan seuraavana syksynä opintovapaalla Tampereen yliopistoon tuotantotalouden maisteriohjelmaan ja tavoitteena on saada parissa vuodessa diplomi-insinöörin tutkinto valmiiksi.

Hänen opinnäytetyönsä Crane’s information system in operations management palkittiin vuoden 2023 Osaaja-opinnäytetyökilpailussa.

Portfolio-opinnäytetyö lisää opintojaksotuotosten merkitystä ja sujuvoittaa valmistumista

Portfolio-opinnäytetöitä koskeva pilotointi aloitettiin Satakunnan ammattikorkeakoulussa 2019. Maaliskuussa 2022 johtamisen ja palveluliiketoiminnan YAMK-tutkinto-ohjelmasta valmistunut Työelämän laadun kehittämismalli -opinnäytetyöni on lajissaan ensimmäinen Satakunnan ammattikorkeakoulussa.

Kun opintojani koskevassa aloitustilaisuudessa 2020 kuulin tästä vaihtoehdosta, heräsi mielenkiintoni välittömästi. Käytyäni keskustelun koulutusohjelmavastaavan ja pilotoinnista vastaavan yliopettajan kanssa pääsin aloittamaan tietoperustan ja tutkimusaineiston keräämisen heti opintojen alussa. Minulla oli jo tuolloin aiempien opintojeni pohjalta näkemys opinnäytetyön aiheesta, tavoitteesta, viitekehyksestä ja tutkimuskysymyksestä. Ne tarkentuivat YAMK-opintojen edetessä, minkä perusteella valitsin lopulliseen opinnäytetyöhöni sellaiset opintojaksotehtävien tuotokset tai niiden osat, joiden arvioin edistävän tutkimuskysymyksiin vastaamista ja tavoitteiden saavuttamista. Mukaan valikoitui peräti seitsemän opintojaksotuotosta, joista muodostin ehyen kokonaisuuden.

Hyödynsin tutkimuskysymykseen ja apukysymyksiin vastaamisessa myös omaa osaamis- ja kokemuspääomaani. Tämän takia vertaaminen laajaan tietoperustaan oli tärkeää, jotta sain valinnat ja ratkaisut mahdollisimman objektiivisiksi, tulkinnan ristiriidattomaksi ja johtopäätökset pohjautumaan aineistoon.

Suosittelen lämpimästi tätä opinnäytetyömuotoa kaikille. Siinä aihetta pääsee tutkimaan syvällisesti eri näkökulmista sekä ottamaan laajankin kokonaisuuden hallintaan. Etenkin työn ohessa opiskeleville se on aikatehokas tapa, joka lisää opintojaksotuotosten merkitystä ja edistää opinnäytetyön etenemistä heti opintojen alusta alkaen. Kannustankin teitä opiskelijoita heti opintojen alussa käyttämään aikaa opinnäytetyön aiheen pohtimiseen sekä opinnäytetyön merkityksen kirkastamiseen oman osaamisen kehittämisessä ja kuvaamisessa ja opintojen sujuvassa etenemisessä. Myös opettajien on tärkeää tuntea tämä vaihtoehto ja mahdollistaa omalta osaltaan sen toteuttaminen – kuten omassa tapauksessani esimerkillisesti tapahtuikin.

Kannustan myös oman olemassa olevan osaamis- ja kokemuspääoman hyödyntämiseen opinnäytetyössä. Vaikka sen tunnistamisessa ja kuvaamisessa on oma työnsä, on se oivallinen tapa reflektoida omaa kokemustietoa ja mahdollista asiantuntijatietoa suhteessa tutkittuun tietoon. Pidän tätä tärkeänä, koska uskon, että kokemustiedon, asiantuntijatiedon ja tutkitun tiedon vuoropuhelu ja niiden integrointi tulevat tulevaisuudessa saamaan entistä enemmän huomiota.

Tieto opinnäytetyöni sijoittumisesta Osaaja-opinnäytetyökilpailussa nosti kyyneleet silmiini. Samoin kiitollisuudesta kumpuava liikutus oli läsnä tuossa kuvassa, jossa kädessäni on tuore tutkintotodistus. Olennaista ei ole palkinto itsessään, vaan nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi tuleminen. Kiitos kaikille, jotka mahdollistitte minulle tämän elämyksen.

Teille, joiden opinnäytetyö on vielä suunnitteilla tai työn alla, haluan vilpittömästi sanoa, pyytäkää, ottakaa vastaan ja antakaa palautetta. Uskaltamalla pysähtyä ja nauttia hetkestä koko opinnäytetyöprosessista tulee suorittamisen sijaan merkityksellinen vaihe kasvupolullanne.

Kirsi Sainio-Lehtimäki

Kirjoittaja valmistui maaliskuussa 2022 tradenomiksi (ylempi AMK) johtamisen ja palveluliiketoiminnan tutkinto-ohjelmasta. Hän on työskennellyt Ulvilan kaupungin hallintopäällikkönä toukokuusta 2022 alkaen.

Hänen opinnäytetyönsä Työelämän laadun kehittämismalli palkittiin vuoden 2023 Osaaja-opinnäytetyökilpailussa.

Kuva: Kirsi Sainio-Lehtimäki

Innostu ennakkoluulottomasti – opinnäytetyöstä uutta osaamista

Ovatko arvonlisäverotuksen kiemurat sinulle tuttuja juttuja? Pohditko vapaa-ajallasi arvonlisäverokantoja ja niiden soveltamista käytännössä? Omalta kohdaltani voin todeta, että ennen opintojani SAMKissa minulla ei ollut käynyt mielessäkään tällaiseen aiheeseen, saati siihen liittyvään teoriaan, perehtyminen. Vielä opintojeni alussakaan en olisi nähnyt itseäni uppoutumassa verotukseen liittyvään lainsäädäntöön ja kirjoittamassa arvonlisäverotuksen yksityiskohdista. Mutta kuten elämässä usein käy, koskaan ei tiedä, millaisesta tilanteesta itsensä saattaa seuraavassa hetkessä löytää.

Alun perin hain liiketalouden tutkinto-ohjelmaan lyhyen harkinnan jälkeen, kun aiemman ammattini suhteen työtilanne heikkeni juuri ennen koronaepidemian puhkeamista. Uutta suuntaa etsiessäni haku osui sopivasti eteen. Vielä opintojeni alussa minulla ei ollut tarkkaa käsitystä siitä, millaisiin asioihin tulisin opintojeni aikana perehtymään tai millaisiin työtehtäviin toivoisin päätyväni. Olin aloittamassa työelämässäni uuden kappaleen ja lähdin matkaan avoimin mielin.

Opintojeni aikana yllätin itseni monella eri tavalla, mutta aivan erityisesti hämmästytin itseäni innostumalla verotuksesta – asia, josta en vielä muutama vuosi sitten olisi voinut kuvitella kiinnostuvani ja johon liittyvät asiat olivat itselleni perusasioita lukuun ottamatta hyvinkin vieraita. Verotukseen liittyviä opintoja ei sisältynyt koulutukseni pakollisiin kursseihin lainkaan, mutta alkuun päästyäni ahmin mielenkiinnolla kaikki valinnaiset verotuksen kurssit, jotka SAMKin valikoimasta löytyivät. Kiinnostus kasvoi samaa tahtia tiedon lisääntyessä. Olin kevyesti hahmotellut opinnäytetyöni mahdollisesti verotukseen liittyvää aihetta noin opintojeni puolivälissä, mutta vakavammin aloin pohtia aihetta vasta lähempänä opintojeni loppumetrejä. Osin tämä johtui siitä, että opiskellessani nopeassa aikataulussa olin lähes huomaamattani päätynyt opintojeni viimeiselle kolmannekselle uhraamatta yhtäkään kunnollista, jäsenneltyä, ajatusta tulevalle opinnäytetyölleni. Opinnäytetyö, opintojen viimeinen ja suurin loppurutistus, tuntui olevan vielä kaukana tulevaisuudessa.

Samaan aikaan, kun opinnäytetyön tekeminen alkoi vääjäämättä lähestyä, aloitin uudessa työpaikassa itselleni uudella alalla. Sen lisäksi, että työ ja ala olivat itselleni uusia, työnkuvani liittyi läheisesti yhteen työelämän uusimmista työskentelymuodoista, kevytyrittäjyyteen. Kyseessä on yrittäjämäinen tapa tehdä työtä, jossa työsuoritteiden laskutus tapahtuu niin sanotun laskutuspalveluyrityksen kautta. Koska kevytyrittäjyys on suhteellisen tuore ilmiö työmarkkinoilla, kirjallisuutta ja ohjeistusta asiaan liittyen ei juuri ole saatavilla. Ohjeistukselle on kuitenkin selkeä tarve erilaisissa työtehtävissä.

Ilokseni havaitsin tässä kohtaa oivan tilaisuuden rakentaa opinnäytetyöni siten, että voisin sekä vastata työnantajani tarpeeseen että hyödyntää omaa kiinnostustani verotuksen maailmaan. Samalla opinnäytetyön rakentaminen auttoi itseäni kehittymään työssäni, sillä työnkuvaani sisältyi läheisesti arvonlisäverotuksen ymmärtäminen ja arvolisäverokantojen soveltaminen erilaisissa tilanteissa. Opinnäytetyötä tehdessäni ja aineistoon perehtyessäni aloin hahmottaa paremmin arvonlisäverotusta kokonaisuutena, ja aiheeseen liittyvän teorian soveltaminen omassa työssäni helpottui.

Koen tärkeäksi hallita hyvin sen, mitä teen, sillä varmuus omasta asiasta auttaa minua myös toimimaan paremmin apuna muille. Tämän otin lähtökohdaksi lähtiessäni rakentamaan omaa opinnäytetyötäni. Arvonlisäverotukseen liittyvät kysymykset ovat usein vaikeaselkoisia, joten asiantuntijoilta kaivataan luotettavia ja helppotajuisia vastauksia. Päämääränäni oli siis kirjoittaa opinnäytetyöstäni selkeä opas, joka on toimeksiantajan työntekijöiden tukena arvonlisäverotukseen liittyvissä kysymyksissä.

Tuleville opinnäytetyön tekijöille suosittelen lämpimästi pitämään mielen avoimena opintojen aikana, sillä voit yllättää itsesi innostumalla asiasta, jota et koskaan olisi kuvitellut pitäväsi mielenkiintoisena. Yllättävä kiinnostus saattaa ohjata eteenpäin opinnäytetyötä suunnitellessasi. Aiheen pohtiminen hyvissä ajoin on myös suositeltavaa, sillä aika menee nopeasti. Aihehahmotelman olemassaolo luo omalta osaltaan varmuutta siihen, että työläältä tuntuva opinnäytetyö on loppujen lopuksi täysin toteutettavissa.


Sinikka Jokela, tradenomi (AMK)

Kirjoittaja valmistui kesäkuussa 2022 tradenomiksi (AMK) liiketalouden tutkinto-ohjelmasta. Hän työskentelee yksityisellä sektorilla erilaisten asiantuntija- ja taloushallinnon tehtävien parissa. Hänen opinnäytetyönsä Arvonlisäverokannan valinta laskutustoimeksiannossa : case laskutuspalveluyritys X palkittiin vuoden 2023 Osaaja-opinnäytetyökilpailussa.

Kuva: Pixabay/artinvorel_com

Uusi suunta – Opinnäytetyöni tarina

Opinnäytetyön alusta asti minulle oli selvää, että haluaisin tehdä opinnäytetyön, jossa kehitettäisiin jotain uutta, ja josta olisi hyötyä myös toimimeksiantajalle. Pyörittelin joitakin ehdotuksia mielessäni, mutta yksittäistä aihetta ylitse muiden niistä ei noussut esiin. Sain ehdotuksen aiheesta opinnäytetyön toimeksiantajalta, sillä aiheessa voisin kenties yhdistää aiempia ja nykyisiä opintojani. Aihe sopi hyvin tuotantotalouden opinnäytetyöksi, onhan virheiden ennakoiminen tärkeässä osassa, kun ajatellaan työtyytyväisyyttä, tehokkuutta ja turvallisuutta.

Olin tehnyt jo aiemmin toisen tutkinnon lopputyön, joten opinnäytetyön tekeminen oli tuttua. Päänvaivaa tuottivat erilaiset menetelmät ja oman opinnäytetyön sijoittaminen niihin. Sain kuitenkin ohjaavalta opettajalta tutkimusmenetelmäksi ja opinnäytetyön rajaamiseen hyviä ehdotuksia, joiden avulla kirjoittaminen pääsi hyvään vauhtiin.

Ensimmäiseksi minun piti perehtyä tarkemmin aiheeseen, sillä opinnoissa oli vain sivuttu aihetta. Oli haastavampaa lähteä tutkimaan asiaa, jota ei oltu opinnoissa suoraan käsitelty, mutta mitenkään mahdotonta se ei ollut. Jotakin kirjallisuutta aiheesta löytyi suomeksi, mutta päälähteet olivat englanniksi. Ja jossain kohtaa löytyivät ne olennaisimmat hakusanat, joilla hakea tietoa kirjaston e-kirjoista ja tutkimuksista. Vähitellen minulle myös valkeni, että opinnäytetyöni oli hyvin lähellä joskus haaveilemaani käytettävyysasiantuntijan työtä.

Teorian tutkiminen ja muotoilu kestivät ylivoimaisesti pisimpään opinnäytetyöni tekemisessä. Jostain löytyi aina lisää mielenkiintoista luettavaa aiheesta. Mitä enemmän aiheeseeni tutustuin, sitä enemmän aihe tuntui juuri minun jutultani. Jossain teoriakirjallisuuden pyörteissä päätin, että haluan jatkaa aiheen parissa myös valmistumisen jälkeen.

Käytännön tutkimuksen toteutus tuntui helpolta sen jälkeen, kun olin perehtynyt teoriaan tarpeeksi. Löysin teoriasta menetelmän, jota testasin opinnäytetyössäni ja sovelsin toimeksiantajan ympäristöön. Soveltamista helpotti, että olin ollut samassa paikassa töissä aikaisempina kesinä, joten minulle oli kertynyt tarkempaa tietoa toimintaympäristöstä. Voin käyttää valittua menetelmää nykyisessä työssäni, joten opinnäytetyötä varten hankkimistani tiedoista on ollut hyötyä myös opinnäytetyön jälkeen.

Oma opinnäytetyöpolkuni aloitusluvasta opinnäytetyön palauttamiseen ja arvosteluun kesti kymmenen kuukautta. Tein toki opinnäytetyön ohella muitakin töitä, ja viikonloput varasin perheelle. Toisaalta opinnäytetyön venyminen ei haitannut minua yhtään, koska sain rauhassa perehtyä aiheeseen. Opinnäytetyön valmistumisen lähestyessä halu hakeutua aiheen pariin vain syveni.

Opinnäytetyön aikana tutustuin työpaikallani ihmisiin, jotka työskentelevät saman aihepiirin parissa. Kun sain opinnäytetyöni valmiiksi, sparrauskumppanini työpaikalta vinkkasi opinnäytetyöstäni nykyiseen työpaikkaani. Opinnäytetyöni toimi hakemuksena ja pääsin haastatteluun. Nykyään pääsen joka päivä miettimään asioita käytettävyyden näkökulmasta useissa erilaisissa projekteissa.

Toisille opinnäytetyö on tehtävä muiden joukossa. Joidenkin kohdalla se herättää uusia kiinnostuksen kohteita ja toisille se on väylä tulevaan työpaikkaan. Joskus käy onni, että sinulle ehdotetaan aihetta, jota et itse osaa ajatella, mutta johon uppoudut täysillä. Oli opinnäytetyö sinulle näistä mikä tahansa, toivon, että tutustut avoimin mielin aiheeseesi, sillä se voi auttaa sinua uuteen suuntaan urallasi!

Tytti Niemi, insinööri (AMK)

Kirjoittaja valmistui huhtikuussa 2021 tuotantotalouden ja -tekniikan insinööriksi. Hän toimii nykyään Human Factors Engineering -asiantuntijana Teollisuuden Voimalla ja nauttii siitä, että saa tutustua päivä päivältä enemmän kiinnostavaan aihealueeseen. Niemen opinnäytetyö Inhimillisten tekijöiden ennakointi ydinjätteen loppusijoituksessa palkittiin vuoden 2022 Osaaja-opinnäytetyökilpailussa.

Kuva: Pixabay/Saint-D ja Tytti Niemi

YAMK-opinnoilla tietopääoman päivitystä

Oppiminen on meille suotu etuoikeus. Opiskelu on mahdollista ja myös tarpeellista kaikissa elämän eri vaiheissa. Oma lähtökohtani jatko-opintoihin oli kokemuksieni valossa hyvin keskimääräinen. Aikaa useammissa erilaisissa työtehtävissä ja työnantajien palveluksessa oli vierähtänyt ammattikorkeakoulun liiketalouden tutkinnon suorittamisen jälkeen jo pitkälle yli kymmenen vuotta.

Ammattitaidon ylläpitoon tarkoitetut koulutukset olivat liittyneet lähinnä työtehtävien substanssiasioiden täydennyskoulutuksiin ja huomasin ajatteluni urautuvan. Viimeistään kun uhkakuvana oli sammaloituminen työurakehityksessä, nostin prioriteettilistallani jatko-opintojen suorittamisen varsin korkealle. Halusin myös verkostoitua ja tavata uusia ihmisiä eri toimialoilta, joilla oli samanlaisia tavoitteita kuin itselläni. Jo ensimmäisen tutkinnon suorittamisen jälkeen olin asettanut tavoitteeksi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen mahdollisimman pian, mutta kuten moni perhe- ja työelämää yhdistelevä ruuhkavuosien turbulenssissa pyörähtelevä tietää, asiat eivät aina mene suunnitellusti ja aikaa kului.

Lopulta oli kuitenkin todettava, ettei sitä oikeaa aikaa kenties tule, jos sitä ei itse tee. Laitoin opiskelupaikan haun vireille 2019 kevään yhteishaussa Johtamisen ja palveluliiketoiminnan YAMK-opintoihin.

Hyvä paha opinnäyte

Saadessani tiedon myönnetystä opiskelupaikasta, olin valtavan iloinen ja innostunut, mutta myös kauhuissani. Olin ensimmäisten opintojen opinnäytetyöprosessin traumatisoima ja päättänyt, etten vastaavaan urakkaan enää uudelleen ryhtyisi. Toisin kävi. Aloitin opinnäytetyöprosessin ollessani työsuhteessa kunta-alan työnantajalla. Aihe kumpusi omaankin toimenkuvaani kuuluneiden tukipalveluprosessien kehittämistarpeista ja aihe tunnistettiin tarpeelliseksi kehittämiskohteeksi organisaatiossa. Aiheeseen tarttuminen oli motivoivaa ja sen vuoksi sen tutkiminen oli mielekästä ja eteni aluksi hyvää vauhtia.

Asemani kehittämiskohdeympäristön keskiössä oli sekä haaste että rikkaus. Alussa kamppailin aiheympäristöön riittävän etäisyyden ottamisen suhteen, mutta huomasin pian, että kirjoittamalla ja lukemalla tämä tapahtui lopulta kuin itsestään. Etäisyys syntyi kirjallisuusnäkökulmien ja todellisuuden eroista, mikä vapautti ajattelemaan laajemmin ja analyyttisemmin kuin aikaisemmin.

Opinnäytetyön kirjoittamisen aikaan vaihdoin myös toisen työnantajan palvelukseen, joka lopulta varmasti myös paransi työni laatua, mutta johti myös väistämättä siihen, etten ole päässyt osallistumaan käytännön kehittämistoimintaan kohdeorganisaatiossa työni valmistuttua. Työpaikan vaihtumisella ja opinnäytetyön kirjoittamisella on myös yllättävä yhteys. Pohdin sopivaa benchmarking-kohdetta tutkimukseni tarpeeseen ja lopulta päädyin valituksi tulleen benchmarking-organisaatioon palvelukseen. Kirjoittamisprosessi hidastui työpaikan vaihtumisen vuoksi, sillä uuteen työhön orientoituminen vei paljon voimavaroja.

Kaikille opinnäytettään kirjoittaville haluaisinkin muistuttaa, että opinnäytetyö ei edisty, jos sille ei varaa aikaa ja huolehdi kokonaisvaltaisesta jaksamisestaan. Erityisesti kokoaikatyötä prosessin aikana tekevät joutuvat tekemään tietoisia valintoja ajankäytön suhteen, aivan itsestään suuritöinen kirjoittamisprosessi ei etene. Kun opinnäytetyön tekemiseen on varattu korvamerkittyä aikaa kalenterista, se tulee käytettyä tarkoitukseensa suuremmalla todennäköisyydellä.

Mietin useampaan kertaan prosessin aikana, miten opinnäytetyössä lopulta voi onnistua? Epäilykset omasta kyvykkyydestäni tutkijana ja kirjoittajana hidastivat kirjoitusprosessia. Koko prosessin tärkeimmät oivallukset olivat luottaa omaan kertyneeseen kokemukseeni ja kykyyni ajatella laaja-alaisesti sekä antaa tilaa asian ajattelulle myös kirjoittamisen ulkopuolella.

Opinnäytetyöprosessia on usein kuvailtu myös yksinäiseksi puurtamiseksi, mutta sen ei tarvitse olla. Tuen saaminen vertaisilta on tärkeää ja siksi yhteyttä opiskeluryhmää kannattaa pitää yllä. Omalta osaltani onnistumiseen vaikutti myös työni ohjaajalta saatu tuki. Kannustankin opiskelijoita vaivaamaan ohjaajaansa mieluummin liian usein kuin liian harvoin.

Joskus kirjoittamisen edistyminen saattaa olla kiinni vain kannustuksen ja palautteen puutteesta ja maalin karkaamisesta pois näköpiiristä. Erityisesti YAMK-opinnoissa opinnäytetyötä tehdään useimmiten, kun aktiivista yhteyttä opiskeluyhteisöön ei enää ole. Ohjaajallani oli kykyä palauttaa tavoite kirkkaaksi sellaisilla hetkillä, kun oma usko työn valmistumiseen oli kadoksissa. Ohjauksen tavoite on pitää opiskelija oikealla uralla, ei antaa oikeita vastauksia tai ohjailla tarpeettomasti lopputulosten suhteen. Neuvoisin kuuntelemaan ohjaajaa tarkasti, ottamaan vastaan kritiikkiä ja oppimaan siitä, mutta tekemään työtä koskevat päätökset lopulta itsenäisesti.

Loputtomalta tuntuva viimeistelytyökin tulee jossain kohtaa päätökseensä. Minun ja varmasti myös useimpien opinnäytetyön kirjoittajien kohdalla käy niin, ettei tule tunnetta, että työ on valmis. Se johtuu varmasti siitä, että on vaikea päästää irti työstä, jota on useimmiten kuukausia hionut sopivaan muotoonsa ja lopulta se on vapautettava arvioitavaksi. Jossain kohtaa on kuitenkin laitettava työhön se viimeinen pilkun siirto ja tehtävä päätös, tämä on nyt riittävän hyvä.

Miten kävi tavoitteille?

Lopulta opinnäytetyöni tuli valmiiksi ja opinnot valmistuivat. Miten kävi niille odotuksille, joita olin ladannut opiskeluihin liittyen? Sain opinnoilta kaiken sen mitä odotin ja vielä paljon sellaista mitä en osannut odottaakaan. Opinnot itsessään laajensivat ja tuoreuttivat näkemyksiäni tämän päivän johtamisen eri osa-alueista. Kaikkein aktiivisimmin arkikäyttöön tulivat itsensä johtamisen taidot sekä tapa pohtia asioiden syitä ja seurauksia laajemmin. Opinnäytetyöprosessi opetti sitkeyttä pitkäaikaiseen sitoutumiseen ja abstraktilta ja vaikealta tuntuvien asioiden käsitteellistämiseen ja yhdistämiseen realistisiin tosielämän ongelmatilanteisiin. Se opetti myös järjestelmällistä tapaa lähestyä haasteita ja ratkaista ne osa kerrallaan. Toivottua työurakehitystä on tapahtunut.

Opinnäytetyöprosessin aikana avautunut työpaikka on pysynyt samana, mutta tehtävät ovat muuttuneet jo kahteen otteeseen. Henkilökohtaisen työmarkkina-arvon kehittyminen on yksi suurimmista voitoista. Vähintään yhtä merkittävän arvon antaisin ammatillisen itsevarmuuden kehittymiselle kannustavassa ja vertaisessa opiskeluympäristössä. Henkilökohtaisesti arvostan korkeimmalle kuitenkin sitä kokemusta, jonka opintojen valmistuminen itselleni antoi. Kun on riittävästi tahtoa, haasteet muuttuvat saavutuksiksi yksi toisensa perään.

Ensimmäistä opinnäytetyötään kirjoittavaa haluan kannustaa luottamaan itseensä ja oppimaansa sekä pitämään mielessä jatkuvan oppimisen ja itsensä kehittämisen myös tulevaisuudessa.

Anna Isoheiko

2021 valmistunut tradenomi (ylempi AMK)

Johtaminen ja palveluliiketoiminta

ICT-suunnittelija valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksessa Palkeissa

Isoheikon opinnäytetyö Palkanlaskennan tukipalveluprosessien kehittäminen kuntaorganisaatiossa sai kunniamaininnan vuoden 2022 Osaaja-opinnäytetyökilpailussa.

Kuvat: Pixabay/StockSnap ja Anna Isoheiko

Ammattikorkeakoulu on hyvä ponnahduslauta tohtoriopintoihin

Tätä kirjoittaessani korkeakoulukentällä mietitään vakavissaan ylemmän amk-tutkinnon nimen muuttamista maisterin tutkinnoksi. Kuulostaa mielestäni hyvältä! Kuitenkaan amk-tohtorin tutkintoa ei ole vielä olemassa. Tie tohtoriksi voi kuitenkin vallan hyvin kulkea myös ammattikorkeakoulun kautta, vaikka tämä väylävaihtoehto usein unohdetaankin.

Suomen koulutusjärjestelmä on upea keksintö! Se on joustava eikä johda umpikujiin. Opiskelit mitä tahansa ei oppi ojaan kaada, päinvastoin. Kun puhutaan tohtorin tutkinnosta ja siihen johtavasta opintopolusta usein puhutaan siitä, että väylä kulkee vain yliopisto-opintojen kautta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, sillä koululutusjärjestelmän kaavion oikea kaista, eli niin sanottu ”ammatillinen väylä” on myös täysin mahdollinen. Väylä voi alkaa aina toiseen asteen ammatillisista opinnoista alkaen.

Onko tämä oikeasti mahdollista ja jos on, niin onko joku muka näin tehnyt?! Kyllä on, nimittäin ainakin allekirjoittanut ja noin 40 muuta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tohtoriksi valmistuu vuosittain noin vajaa 2000 ihmistä ja näistä vain yksittäisiä tapauksia ammatillisen väylän kautta. Tämä on mielestäni todella sääli, sillä ammatillinen väylä toimii oikeasti. Seuraavassa on oma tarinani.

Valmistuin Satakunnan ammattikorkeakoulusta logistiikan insinööriksi vuonna 2008. Muutaman välivaiheen kautta päädyin opettajan uralle (joka sinänsä on jo harvinainen valinta insinöörille) syksystä 2009 alkaen. Opettajan uran alussa pakolliseksi tuli suorittaa ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot, jotka sain valmiiksi vuonna 2012. Tästä jatkoin vielä ylempään amk-tutkintoon, josta valmistuin vuonna 2014. Eli yhteensä siis ammattikorkeakoulutäytteinen opiskelu minulla osui 10 vuoden ajanjaksoon 2004-2014. Tosin ihan joka vuosi en ollut opiskelija, mutta joka tapauksessa olen suorittanut 10 vuoden aikana 3 eri tasoista amk-tutkintoa.

Tohtoriopinnot ovat aina kiinnostaneet minua yamk-tutkinnosta valmistuttuani, joten päätin kokeilla onneani kaksi vuotta sitten ja lähetin hakemuksen Aalto-yliopiston konetekniikan laitokselle. Suureksi yllätyksekseni pääsin heittämällä sisälle heti ensimmäisellä kerralla. Väitöskirjatutkimukseni liittyy simulaatioihin, joita olen ollut aktiivisesti kehittämässä koko opettajan urani.

Matkaa minulla on vielä tohtoriksi asti, mutta voin olla todella tyytyväinen tähänastisesta työ- ja opiskelu-urani kehityksestä. Ennen kaikkea koen suurta ylpeyttä siitä, että olen kulkenut ammatillista väylää aivan päätyyn asti. Pieni kuriositeetti toki on se, että minulla on lukiopohja. Tosin lukion arvosanani eivät kestä päivänvaloa. Jos pääsisin aikakoneella reilu 20 vuotta taaksepäin, valitsisin ehdottomasti kaksoistutkinnon ammatillisessa oppilaitoksessa.

En itse ole koskaan kokenut yliopistomaailmaa omakseni. Itse asiassa tähän mennessä en ole vielä jalallakaan astunut yliopiston luentosaliin. Tähän on osaltaan vaikuttanut korona ja etäopiskelu. Olen suorittanut tohtoritutkintooni liittyvät perusopinnot tähän mennessä täysin etänä. Olisinkohan Suomen ensimmäinen tohtori, joka ei ole fyysisesti käynyt yhdelläkään yliopiston kurssilla?!

Ammattikorkeakoulu on sopinut itselleni kuin se kuuluisa nenä päähän. Opintojen luonne ja soveltavan käytännönläheinen ote on toiminut itselläni todella hyvin. Aloitin 12,5 vuoden ammatillisen opettajan työuran jälkeen amk-lehtorina Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:ssa joulukuussa 2021. Ikää minulla on nyt 38, joten työvuosia on vielä rutkasti jäljellä. Mitä kaikkea kerkeänkään vielä tehdä?!

Kiitos ammattikorkeakoulutaustan!!

Anssi Salmi

Lehtori, merenkulku ja logistiikka, XAMK

Lue lisää Anssi Salmesta ja hänen väitöskirjatutkimuksestaan:

www.simulaattori.fi

www.linkedin.com/in/simulationwizard

Kuvat: Piaxabay/Sambeetarts ja Anssi Salmi

Kaikki irti opinnoista – Sosionomin näkökulmia opiskeluun (AMK/YAMK)

Valmistuin sosionomi AMK-opinnoista vuonna 2017. Kahlasin sosionomi AMK-opinnot kovaa vauhtia läpi, ryhmätyöt tulivat tutuksi, tutustuin moneen ihmiseen, ja sain hyviä, tärkeitä ystäviä. Tavoitteenani oli saada lastentarhanopettajan pätevyys (nykyään varhaiskasvatuksen opettaja) ja pääsinkin opintojen jälkeen päiväkotiin töihin. Sosionomin tulevaisuudesta varhaiskasvatuksessa keskusteltiin paljon jo silloin opintojen aikana, ja itseä huolestutti oma tulevaisuus varhaiskasvatuksen parissa: olenko turhaan hakeutunut opiskelemaan, jos tutkinnolla ei pääse päiväkotiin töihin, onko se turhaa, jos koulutusta ei arvosteta työelämässä.

Tämä on edelleen kuuma puheenaihe: yliopistopohjaisten ja sosionomitaustaisten varhaiskasvatuksen opettajien status ja tehtävät herättävät tunteita, mutta koen että varhaiskasvatuksen sosionomilla on todellakin paikkansa. Toivottavasti varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuva ja tehtävät selkiytyvät, molemmilla koulutustaustoilla on omat vahvuutensa varhaiskasvatuksessa, eikä kenenkään osaaminen pitäisi olla pois toiselta.

Omaa opinnäytetyötä pohtiessa kannattaa miettiä tarkkaan, mitä haluaa oppia, mistä aiheesta haluaa syventää omaa osaamistaan. Itselle se oli opintojen kohokohta, opin omasta aiheestani todella paljon, ja olen voinut käyttää oppimistani laajalti hyödyksi työelämässä. Ja kun aihe oli itseä kiinnostava­, sen tekeminenkään ei tuntunut ylivoimaiselta.

Valmistumisen jälkeisten työvuosien aikana takaraivossa on ollut ajatus seuraavista opinnoista. Hyvät muistot SAMKista, itseni kehittäminen ja osaamisen vahvistaminen sekä varhaiskasvatuksessa että muun sosiaalialan työtehtävissä olivat niitä asioita, jotka suuntasivat ajatukseni YAMK-opintoihin.

”YAMK tutkinto on ihan turha. Eihän päiväkodissa voi edes yletä, jos ei halua johtajaksi, mitä hyötyä on lukea sosionomi YAMK -tutkinto? Niin siis miksi lähdet taas opiskelemaan?”

Näillä saatesanoin, tai niistä huolimatta, hain opintoihin keväällä 2021 ja pääsin opiskelemaan sosionomi YAMK -tutkintoa. Omana ajatuksena oli siis syventää omaa osaamista ja mahdollisesti tutkinnon kautta hakeutua muualle kuin varhaiskasvatukseen töihin.

Opintojen alettua olen välillä kieltämättä pohtinut sitä, mitä järkeä oli lisätä henkistä kuormaa opiskelulla. Tehtäviä on paljon ja opiskelen työn ohessa, samalla kun kotona odottaa oma perhe. Mutta lähiopiskelupäivinä tämä kaikki unohtuu.

Syksyllä 2021, kun olimme Porin kampuksella lähiopetuksessa viimeistä kertaa ennen joulua, kävimme läpi YAMK-kasvuryhmien kanssa kaikkea sitä, mitä kukin oli saanut irti syksyn kasvuryhmistä ja opinnoista yleensä. Huone oli täynnä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ammatillista kasvua: ammatillisen itsetunnon ja rohkeuden lisääntyminen, sosiaalisen osaamisen ymmärtäminen, kehittämisen halu ja vaikka mitä muuta tuli esille, kun yhdessä pohdimme syksyn antia. Ja mikä valtava määrä osaamista yhdessä huoneessa! Meillä on upea ryhmä, jonka kanssa jaetaan ajatuksia ja osaamista, sekä opitaan ja kehitytään yhdessä. Kurssit syventävät osaamista, työkokemusta ja aiemmin opittua, ja opimme paitsi opettajilta myös toisiltamme.

Korkeampi koulutus ei näy päiväkodin työntekijän tilipäivänä, mutta se ei poista sitä kaikkea mitä olen omaan ammatilliseen reppuuni jo nyt kerännyt, vaikka opinnot eivät ole edes puolessa välissä. Koen myös, että jos joskus hakeudun muualle kuin varhaiskasvatuksen työtehtäviin, minulla on siihen YAMK-opintojen kautta paremmat edellytykset sekä osaamisen että ammatillisen itsetunnon kannalta.

Edessä on vielä iso työ opinnäytetyön eli oman kehittämistehtäväni kanssa. Samoin kuin AMK-opinnäytetyön kanssa, tärkein tehtäväni on oppia ja kehittyä mutta nyt myös kehittää omaa työtäni.

Jos aiemmin olinkin ehkä sitä mieltä, että haluan olla varhaiskasvatuksen opettaja, kun minulla kerran sellainen pätevyys on, niin YAMK-opintojen myötä olen kasvanut siihen ajatukseen, että haluan olla varhaiskasvatuksen sosionomi ja vielä ylpeä koulutuksestani.

Riikka Ilander

Varhaiskasvatuksen opettaja, BSS Daghemmet
Koulutus: Sosionomi (AMK) v. 2017, Filosofian maisteri (Pohjoismaiset kielet) v. 2005

Riikka on ollut töissä Porin ruotsinkielisessä päiväkodissa 4,5 vuotta. Ennen sosionomin (AMK) tutkintoa hän on tehnyt töitä kääntäjänä ja hankeneuvojana. Vapaa-ajalla Riikka viettää aikaansa perheensä kanssa ja tekee käsitöitä ja penkkiurheilee.

Käytännön kokemusta toimistoon

Ajatuksia tulevaisuudesta on vaikea hahmottaa ja nuorempana ei voi aavistaa mitä itse kukin tulee tekemään. Itse myös, vanhempien veljieni tavoin kävin merikoulun siinä uskossa, että loppuelämän tulen olemaan puolet vuodesta laivanpäällä. Ideatasolla ja käytännössäkin hyvä idea, sillä työ laivanpäällä on mielenkiintoista ja oli työtehtävä mikä tahansa, niin se on tärkeää ja arvostettavaa. Yksilön tärkeys korostuu silloin, kun miehistön määrä on rajoitettu ja tarkkaan laskettu ja jokaisella on omat vastuualueensa. Sairastapauksen johdosta uutta kaveria ei heti saa paikalle ja uusi tuuraava henkilö on vieraassa ympäristössä, joten oma aika totutteluun menee siinäkin.

Omat oppini sain SAMKista, kun aloitin 2012 merenkulun opinnot. Koulutus on suhteellisen pitkä, reilut 4 vuotta ja oppimisen osa-alueita paljon. Koulutus on laajaa, sisältää käytännön opetusta ja teoriaa, sekä paljon tietoa mitä pitäisi omaksua. Ensimmäisenä päivänä kun menet harjoittelijaksi, huomaat nopeasti, että onneksi osaat käyttää levankiharjaa ja painepesuria entuudestaan, vaikka siitä ei opetusta niin hirveästi ollut…

Opetuksen merkitys ja opitut asiat tulivat itsellä enemmän esiin turvallisuuteen liittyvissä asioissa ja navigointiin, sekä vahdinpitoon liittyvissä tehtävissä. On selvää, että ilman koulutusta et voi tietää meriteiden sääntöjä, radio-oppia, karttakorjauksia, lastioppia, vakauslaskelmia jne. Sanoisin, että väite ’’töissä oppii parhaiten’’ on vain puolitotuus. Ainakin minun on paljon helpompi omaksua uutta, kun tietää teoriapohjaa, taustaa ja ymmärtää miksi tai miten teen asioita.

Olin töissä merellä koulun ohella ja pienemmillä lautoilla aloitin jo ennen koulua, teini-ikäisenä. Laivalla olin miehistötehtävissä ja perämiehenä. Maatöihin jäin toukokuussa 2021, toistaiseksi.

Olen projektikoordinaattorina Baltic Sea Action Groupilla, ja tehtävänäni on tietoisuuden lisääminen merenkulkijoiden, satamien ja yleisesti merenkulkuun liittyvien tahojen parissa. Erityisesti ’’No-Special Fee’’ -järjestelmä ja sen käytännön erot Itämerellä. BSAG on suomeksi Elävä Itämeri Säätiö ja kaikki työ mitä teemme on Itämeren puolesta. On selvää, että merenkulku ja laivat ovat meille elinehto ja niiden merkitystä ei pidä vähätellä tavaran liikkumisen ja ihmisten kuljetusten kannalta. Tälläkin hetkellä istun punavalkoisen laivanpäällä menossa Ahvenanmaalle, Sjofarts Dagen tapahtumaan.

Pidän työstäni paljon ja tässä saan yhdistettyä kaksi asiaa. Voin tehdä tärkeää työtä Itämeren puolesta ja samalla saada palkkaa siitä. Tehtävänäni ei missään nimessä ole tuputtaa viherideologiaa ihmisille tai yrittää kertoa eri organisaatioille ja tahoille, kuinka heidän pitäisi toimia. Koen asian niin, että työni on tietoisuuden lisääminen. Esimerkiksi käymälävesien laskeminen Itämereen tapahtuu vain sen takia, että ei olla tietoisia No-Special Fee järjestelmästä. Se on rahtilaivoilla vieläkin täysin laillista, mutta kun kerta alukset maksavat jätemaksun joka tapauksessa satamaan (joka sisältää myös käymäläjätevedet), niin olisiko se liian iso vaiva jättää ne myös sinne?

Täytyy myös mainita, että myös tässä työssä merenkulun lainsäädännön kurssit ovat auttaneet. Pohtiessa projekteja ja uusia ideoita saa jatkuvasti miettiä mitä lainsäädäntö sanoo. Meillä Baltic Sea Action Groupilla on loistava asiantuntijatiimi, mutta käytännön kokemusta alukselta ei juuri muilla ole.

En tiedä olenko maatöissä jäädäkseni vai haluanko ehkä joskus takaisin laivanpäälle, riippuu monesta tekijästä. Täytyykin kumppanilta kotona aika ajoin kysyä, että mitä mieltä minä olen.

Daniel Jespars

Merikapteeni (AMK)

Project coordinator

Maritime Affairs
Baltic Sea Action Group 

Back to school

Avasin jälleen kerran SAMKin Merenkulun kampuksen ovea 4.11. aamulla Rauman meriverkostopäivän merkeissä. Valmistuin SAMKista 2005 merikapteeniksi, mutta se ei todellakaan ole tarkoittanut sitä, että SAMK olisi jäänyt taakse. Ei – olen availlut kampuksen ovea sen jälkeen lukuisia kertoja. Milloin lisäkoulutuksen merkeissä, milloin on ollut kyse yhteistyöprojektista tai vain tarpeesta hyödyntää SAMKin fasiliteetteja oman työn tueksi.

Sitähän se parhaimmillaan on: koulu ei jää taakse, vaan se kulkee valmistumisen jälkeen rinnalla koko työuran ajan. Eikä vain niin, että koulu olisi se, joka ainoastaan opettaa ja antaa entiselle opiskelijalle. Kyseessä on symbioosi. Myös eräänlainen koulun ankkuri työelämään. Syntyy vuoropuhelu. Voi tarvittaessa soittaa Koiviston Heikille tai Lahtisen Jannelle ja kysyä, että miten te koette tämän ja tämän asian. Tai että meillä olisi nyt tarvetta järjestää tällainen juttu, voitteko auttaa? Ja on se puhelin pirahdellut toiseenkin suuntaan. Aina ei asia ole ollut edes niin tärkeä, kunhan on rupateltu.

En ole oikein perillä, missä mittakaavassa tätä tapahtuu yleisesti. Ovatko korkeakoulut entisten opiskelijoiden mukana työuran aikana muutenkin kuin ammateissa, joissa vuoropuhelu tulee esim. täydennyskoulutustoiminnan myötä aika luonnollisesti? Tätä sietää hetken pohtia. Vaikka opinnoissa on jo asetustenkin mukaan tietyt raamit ja kriteerit, jotka koulutuksen tulee täyttää, se ei ole koko totuus. Hienosäätö ja kerma kakun päälle tulee verkostoitumisella ja jatkuvalla vuoropuhelulla. Luotsina joudun koko ajan pitämään mielessä, että toinen osapuoli tietää jotain, mitä itse ei tiedä. Ja päinvastoin.

Merenkulun verkostot Suomessa ovat aika pienet. Raumalta valmistuneita merikapteeneja toimii joka puolella tätä verkostoa niin hallinnollisissa tehtävissä kuin operatiivisella puolella aluksilla. Pienuus voi olla vahvuus, jos niin halutaan. Pieni on myös yleensä ketterä.  Pidetään yhdessä huolta siitä, että kuljemme yhtä matkaa vastakin. Käy aluksen päällikkönä moikkaamassa entistä opettajaasi. Soita entiselle opiskelijallesi, joka vastaa hallinnossa merenkulun asioista. Pyydä tutustumaan uuteen simulaattoriin.

Pieniä asioita, joista monesti lähtee liikkeelle jotain paljon isompaa.

Olli Taipale

Koulutus: Merikapteeni (AMK)

Työpaikka: Luotsivanhin, Saaristomeren luotsiasema Finnpilot Pilotage Oy